Suomen itsenäisyyden aika lehtikuvissa:
Uusi kirja kertoo suomalaisen kuvajournalismin vuosista
- Meillä on niin hieno ammatti, että emme sitä itse ymmärrä. Meillä on usein mahdollisuus kuvillamme sanoa, mitä mieltä itse olemme asioista ympärillämme. Näin kuvaa lehtikuvaajien työtä nyt jo edesmennyt kuvaajalegenda Kalle Kultala.Lainaus on tuoreesta teoksesta Lehtikuvan aika, joka kertoo Suomen itsenäisyyden ajasta ja sen ilmiöistä. Teoksen on tuottanut Suomen lehtikuvaajat ja kustantanut Patricia Seppälän Säätiö.
Kirja palauttaa mieliin 1900-luvun tapahtumia ja puheenaiheita: huippupoliitikkoja ja muita julkisen elämän vaikuttajia, elettyjä urheilun tähtihetkiä, valovoimaisia taiteilijoita ja kulttuurikasvoja.
Kuvateos sisältää runsaat neljäsataa valokuvaa yli sadalta suomalaiselta lehtikuvaajalta. Valokuvaaja Jorma Komulainen on toimittanut teoksen. Hän on valinnut kuvat yhdessä kollegoidensa Jorma Blomqvistin ja Markku Niskasen kanssa. Teoksen kuvatekstit ovat toimittaja Markku Rautosen. Ne antavat tiiviin tietopaketin kuvien taustoista ja tapahtumista.
Valokuvateos tallentaa itsenäisyytemme varhaisvaiheet, pula-ajan, sotien raskaat vuodet, jälleenrakennuksen ajan sekä muutokset kansainvälistyväksi EU-Suomeksi.
Kirjan materiaali pohjaa Lehtikuvaajien yhdistyksen arkistoon, joka on karttunut vuosittaisten Vuoden lehtikuva -kilpailujen avulla. Lisäksi Komulainen on käynyt eri arkistojen kätköistä läpi kymmeniätuhansia negatiiveja.
Lehtikuvaajasta kuvajournalistiksi
Komulainen tutkailee kirjan saatetekstissä lehtikuvaajien työtä ja valokuvien sisältöä. Hän muistuttaa tekniikan huimasta kehityksestä sekä valtakunnallisten kuvatoimistojen keskeisestä asemasta.
Komulainen käsittelee myös aikansa uranuurtajan Viikkosanomien kuvankäyttöä ja kinokameran läpimurtoa, reportaasikuvauksen nousua.
Hän puuttuu myös lehtikuvan ja lehtikuvaajien nauttimaan vähäiseen arvostukseen. Kirjoittajan mukaan suomalaisen lehtikuvan asema synkkeni 1990-luvun lamavuosien aikana.
- Lehtikuvaajia ei juuri ole noussut vaikuttaviin esimiestehtäviin, jolloin lehden kuvallinen asema olisi kirkastunut, Komulainen kirjoittaa.
Yhtenä arvostuksen mittana hän näkee koulutuksen ja vaatiikin korkeakoulutasoisen kuvajournalismin toteutumista mitä pikimmin.
Presidenttejä, poliitikkoja, urheilijoita
Lehtikuvan ajassa nähdään monia klassikkokuvia kuten Urho Kekkonen kiipeämässä palmuun, ulkoministeri Väinö Leskinen muovikassinsa kera, Mauno Koivisto "voivuoren" takana.
Urho Kekkosen pitkä valtakausi heijastuu voimallisesti. Komulainen mainitsee Kekkosen oivaltaneen ensimmäisenä visuaalisuuden merkityksen omassa toiminnassaan.
- Hän huomioi lehtikuvaajat, järjesteli ja varmisti, että kuvaajilla oli puhuttelevat kuvat tilaisuuksista, joissa hän esiintyi. Lehtikuvaajille hän oli malli, jonka vertaista ei poliitikoista ole sen jälkeen löytynyt, sanoo Komulainen.
Poliitikkojen lisäksi oman otsikkonsa ovat saaneet suomalainen kulttuuri ja urheilu, joka on aina kiehtonut lehtikuvaajia.
Onnettomuudet ovat osa kuvaajien arkea.
- Lehtikuvaaja lähtee, kun hälytyskello soi, kirjoittaa Markku Rautonen. Kuva kertoo, minkä kamera näkee, nopeammin kuin lääkärien pöytäkirjat, tutkijalautakunnan raportti tai historian tuomio.
STT-IA
22.12.2000
