Luovutetun Karjalan tilanne uusien tietojen valossa
Keskustelu Karjalan palauttamisesta on herättänyt kysymyksen siitä, mitä oikeastaan palautettaisiin Karjalan mukana Suomen yhteyteen.
Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen
luovutettujen alueiden lähihistorian ja nykyisen
tilan selvittäminen on tullut mahdolliseksi
Venäjän arkistojen avautumisen ja
lähialueyhteistyön kautta.
Nyt on käytettävissä
tietoja Käkisalmesta Sortavalaan ja Viipurista
Lahdenpohjaan, kun hoksattiin irrottaa ne
laajempien alueiden kuten oblastien, kaupunkien
ja tasavaltojen tilastoista.
Joensuun yliopiston
tekemien tutkimusten mukaan alueella asuu yli
400 000 ihmistä, joiden elintaso on vuoden 1991
jälkeen romahtanut.
Tutkija Erkka Mattinen Turun yliopistosta on
analysoinut itärajaltamme ammottavaa
elintasokuilua. Venäläisistä lähteistä syntyvä kuva
on järkyttävä.
Kun ylitetään Suomen raja,
putoavat nimellispalkat siten, että teollisuudessa
suhde on 1/33, terveydenhuollossa 1/55 ja
koulutuksessa 1/73 Suomen eduksi.
Jos
suomalainen opettaja ostaa kilon lihaa, pystyy
hänen rajantakainen kollegansa ostamaan samalla
työpanoksella lihaa vain 14 grammaa.
Kun
suomalainen mies uskoo elävänsä yli 70
vuotiaaksi, venäläinen mies joutuu tyytymään 57
elinvuoteen ja Petsamon seuduilla
nikkelikaivoksilla ja -sulatoilla 42 elinvuoteen.
Vertailtaessa Venäjän ja Suomen kansalaisten
ostovoimaa on kuitenkin otettava huomioon, että
Venäjällä hinnat ovat alemmat ja siksi maan
keskipalkalla saa monia hyödykkeitä enemmän
kuin vastaavalla suomalaisella palkalla.
Suomen
ja Venäjän hintoja on toisaalta vaikea verrata
toisiinsa, koska talouden rakenteet ovat niin
erilaiset: suomalaiset ja venäläiset käyttävät
rahansa eri asioihin.
Jos verrataan
peruselintarvikkeiden (maito, leipä, voi) hintoja
Venäjällä ja Suomessa, pienenee palkkojen
osoittama elintasoero vain noin kolmin- tai
nelinkertaiseksi. Tämä merkitsee silti, että
venäläinen elintaso vastaa suurin piirtein vuotta
1939 Suomessa.
Jyrkkä elintasokuilu
Kulutuksen toisessa ääripäässä ovat ulkomaiset
kulutustavarat, erityisesti korkean tekniikan
tuotteet.
Ne eivät ole merkittävästi edullisempia
Venäjällä: esimerkiksi Nokian uusimman
puhelinmallin hinta ylittää moninkertaisesti
venäläisen keskikuukausipalkan ja tässä mielessä
nimellispalkkojen vertailu osoittaa myös
todellisen elintasokuilun.
Kuilu on yksi
jyrkimmistä naapurimaiden väillä koko
maailmassa.
Karjalan kannaksella, Laatokan Karjalassa ja
Raja-Karjalassa vanhaan sovhoosijärjestelmään
perustuneen tuotannon romahdus näkyy parhaiten
kotieläinten määristä.
Lahdenpohjassa ja
Suojärvellä esim. sikojen määrä on vähentynyt
alle kymmenenteen osaan siitä, mitä se oli
1990-luvun alussa. Viipurissa oli 18 000 sikaa
vuonna 1991, mutta vuonna 1997 enää alle 5 000.
Sama trendi koskee kaikkia kotielämiä. Tämä
kehitys hakee vertaistaan toisesta Venäjän
maatalouden historian katastrofista,
pakkokollektivoinnista 30-luvulla. Tuolloinkin
talonpojat teurastivat karjansa.
Lihan tuotanto on
Pietarin alueella pudonnut keskimäärin 60
prosenttia, Karjalassa miltei 80 prosenttia.
Liki ainoa maataloustuotannon ala, jolla on
havaittavissa kasvua on perunanviljely.
Selityksenä ovat yksityispalstat ja siirtyminen
laajasti muutenkin luontaistalouteen. Ihmiset
ovat reagoineet elintarvikkeiden kalleuteen
aktivoimalla palstaviljelyä, keräämällä marjoja ja
sieniä, kalastamalla ja sanottakoon asia suoraan:
varastamalla.
Tästä puhuva todistus on Karjalan
tasavallassa syyskuussa 1999 julkaistu ukaasi,
että ihmisten pitää järjestää vartiointi
perunapelloilleen varkauksien estämiseksi.
Palveluiden heikkenemiseen on vastattu
verkostoitumalla, monenlaisia epävirallisia
jakeluketjuja on käytössä ja tuotteita vaihdetaan
tuotteisiin: minä sinulle - sinä minulle.
Ihmisten ravinto on rajantakaisilla alueilla
yksipuolistunut nopeasti ja on yhdessä alkoholin
liikakäytön kanssa tärkeä selittäjä väestön
kuolevuuden kasvulle.
Harhauttavat väestötilastot
Samanaikaisesti puolestaan syntyvyys on nopeasti
laskenut. Kun muuttoliikekin on ollut vähäistä,
väestön pitäisi kaiken järjen mukaan luovutetuilla
alueilla vähentyä. Se on kuitenkin noussut
demografisesta trendistä huolimatta. Mistä on siis
kysymys?
Kuten niin usein Venäjällä, kyse on "sielujen"
laskentatavasta. Neuvostoliiton aikana sotilaat
rekisteröitiin Moskovaan tai muuhun
varuskuntakaupunkiin olipa heidän
sijoituspaikkansa sitten Vladivostokissa,
Dagestanissa tai Karjalassa.
Upseerien ja
aliupseerien mukana rekisteröitiin vaimot ja
lapset. Neuvostoliiton luhistuttua sotilaat
perheineen rekisteröitiin sinne missä he
asuvatkin.
Suomen Neuvostoliitolle luovuttamat alueet
Karjala, Salla ja Petsamo ovat kuin
moniongelmaisia potilaita. Niiden pahoinvointia
lisäävät rikollisuus ja kasaantuvat
ympäristöongelmat.
Ainoastaan Sallan alue on puhdas. Se on
erämaanomainen helmi, joka poikkeaa
kuunmaisemaa muistuttavasta Petsamosta, jossa
nikkelisulattojen ympäristö on tuhoutunut
kymmenien kilometrien säteellä kokonaan.
Saastevaurioita on havaittavissa myös Norjan ja
Suomen puolella.
Talouden alamäki on vaikuttanut myönteisesti
Karjalan ympäristön tilaan. Laatokkaa pidettiin
vielä kaksi vuosikymmentä sitten uhanalaisena,
kuolevana "Karjalan merenä". Jätevesikuormitus
on nyt vähentynyt sellu- ja paperitehtaiden
tuotantovaikeuksien vuoksi.
Ihmisten terveyteen tällä hetkellä eniten
vaikuttavat pintavesien saastuminen ja
saastuneen veden käyttö juomavetenä. Tällainen
tilanne vallitsee esim. Suojärvellä, Sortavalassa ja
Viipurin seudulla.
Paikalliset ekologit pitävät luovutettujen alueiden
suurimpana ekologisena uhkana öljysataman
rakentamista Suomenlahden perukkaan
Koivistolle.
Suurisuuntainen hanke on toistaiseksi
jäänyt suunnittelun asteelle. Rahoja hankkeeseen
ei ole löytynyt. Tämä on hyvä, sillä
satamainvestoinnit olisivat suuri uhka
Suomenlahden ekologialle.
Venäjän johtava
ympäristötieteilijä akateemikko Aleksei Jablokov
pitää öljysatamahanketta yhtenä kaikkein
vaarallisimpana ympäristöuhkana koko
Luoteis-Venäjän ja Pohjois-Euroopan mitassa.
Öljyä tulisi tihkumaan veteen ja idästä länteen
Suomenlahden pohjoista rantaa myötäilevien
merivirtojen mukana sitä ajelehtisi nimenomaan
Suomen rannikolle.
Mutta myös lahden eteläpuolella
pelätään. Sosnovyj Borin ydinvoimalan väki on
huolissaan merivettä käyttävän voimalansa
jäähdytyslaitteiston puolesta. Mitä tapahtuu, jos
putket öljyyntyvät? Miten käyttäytyy ydinvoimala,
jonka jäähdytyslaitteisto on rikki?
STT-ILMARI SUSILUOTO
21.1.2000
Kirjoittaja on valtiotieteitten tohtori ja Venäjän
tutkija. Hän on toimittanut myöhemmin syksyllä
ilmestyvän tietokirjan Karjalasta.
Ajassa -sivulle
|