Orimattilan 30-vuotias UKK-arkisto on kekkostutkijan Eldorado
Mitä yhteistä on "Kreivi" Pertti Ylermi Lindgrenillä, Yhdysvaltain presidentti Richard M. Nixonilla ja marsalkka Josip Broz Titolla, saattaisi tietokilpailumies Reijo Salminen kysyä.
"Kuuluisia naistenmiehiä" olisi väärä vastaus, sillä ainakaan Nixonista ei ole jälkipolville tällaista mielikuvaa jäänyt. Sen sijaan miehiä yhdistää Orimattilan Niinikoskella sijaitseva, tänä vuonna 30 vuotta täyttävä presidentti Urho Kekkosen arkisto.
Kun Kekkonen kävi valtiovierailulla Yhdysvalloissa kesällä 1970, hän vaikuttui suuresti niin Nixonista itsestään kuin tämän hänelle esittelemästä presidentti Franklin D. Rooseveltin arkistostakin.
- Samanlainen piti Urkinkin sitten saada, kertoo kekkosarkiston hoitaja Pekka Lähteenkorva.
Samoihin aikoihin Orimattilassa sijaitsevalla Seppälän sukutilalla filmasi Peter von Bagh naistenmies Pertti Ylermi Lindgrenin elämästä kertovaa elokuvaa "Kreivi". Sittemmin Kekkonen kävi seudulla MTK:n silloisen puheenjohtajan Veikko Ihamuotilan järjestämässä hirvijahdissa, jonka seurauksena tila vaihtoi omistajaa, ja UKK-arkistosäätiö sai sopivat tilat.
- Kekkosen piti jäädä silloisten suunnitelmien mukaan eläkkeelle vuonna 1974, ja tulla tänne kirjoittamaan muistelmiaan, Lähteenkorva sanoo.
Tito taas on vaikuttanut rakennuksen sisustukseen, sillä muutamat talon matoista ovat hänen lahjoittamiaan. Juuri muuta ei Titon Jugoslaviasta enää taidakaan olla jäljellä.
Paljon ei ole jäljellä myöskään DDR:n johtajan Erich Honeckerin elämäntyöstä. UKK-arkistossa siitä muistuttaa sentään keittiön kaapista löytyvä, hänen Kekkoselle lahjoittamansa posliiniastiasto.
Yli 300 hyllymetriä
Kekkosen itsensä kohdalla asiat ovat itäeurooppalaisia kollegoita paremmin. Rakennuksen alakerrasta sijaitsevasta arkistosta löytyy hänen elämäntyötään yli 300 hyllymetriä. Tai eihän siinä hänen elämäntyönsä tietenkään ole, vaan pelkkiä linkkejä siihen, kuten Internet-aikakaudella sanottaisiin.
Orimattilan maalaisidyllissä sijaitseva arkisto on ollut avoinna kaikelle kansalle jo viisi vuotta. Sitä ennen se oli vain UKK-elämäkerturi, tohtori Juhani Suomen ja muutaman muun tutkijan käytössä.
Viiden viime vuoden aikana taloon on tehty vuosittain noin 150 tutkijakäyntiä ja kansalaiskäyntejä suurin piirtein saman verran. Tutkimussuunnitelman säätiöllä hyväksyttäneet tutkijat voivat myös yöpyä talossa.
- Kekkonen itse yöpyi täällä ehkä vain kymmenkunta kertaa, mutta poikkesi kyllä usein, Lähteenkorva kertoo.
Pöydällä olevasta vieraskirjasta selviää, että viimeisen kerran jo sairas ja vanheneva presidentti on käynyt talossa 31. 5. 1981, vain päiväyksen ja nimikirjoituksen tosin enää kirjaan raapustaen.
Vuotta 1960 vanhempi arkistomateriaali on nykyisin vapaata kaikille tutkijoille ja kadunmiehillekin.
- Poikkeuksia ovat Kekkosen päiväkirjat ja ns. vuosikirjat, joita hän alkoi pitää vuodesta 1958 lähtien sekä perhepiirissä käyty kirjeenvaihto. Päiväkirjat on saanut käyttöönsä vain Juhani Suomi, Lähteenkorva sanoo.
Ulkopoliittisista asiakirjoista ollaan muita tarkempia. Ehdottoman julkisuusrajan ulkoministeriö vetää 30 vuoden taakse.
Tunnollinen tallentaja
Urho ja Sylvi Kekkosen 100-vuotisjuhlavuosi merkitsee tälle vuodelle suorastaan tavatonta kekkoskirjojen julkaisubuumia, ja arkisto on viime vuosina ollut ahkerassa käytössä.
Arkistossa on mistä ottaa, sillä Kekkonen todellakin taltioi 1950-luvun lopulta lähtien lähes kaiken mahdollisen, ja on Suomen presidenteistä oikeastaan ensimmäinen, jolta kirjallista materiaalia enemmälti jälkeen jäi.
- Esimerkiksi Svinhufvudin paperit omaiset polttivat tyystin vuonna -44 neuvostomiehityksen pelossa, Lähteenkorva kertoo.
Intiimeintä materiaalia ovat Kekkosen päiväkirjat ja ns. vuosikirjat, joiden käyttö on myös tarkimmin kontrolloitua.
- Vuosikirjojen välissä on tärkeimpiä kirjeitä, suojelupoliisin raportteja ja lehtiartikkeleita, Lähteenkorva kertoo ja ojentaa arkistolaatikosta yhden malliksi.
Jo lyhyen selailun jälkeen on selvää, että kyse on melkoisesta sekasotkusta. Kekkonen kun oli tarkoittanut ne itsensä tulkittavaksi. Kaiken lisäksi Kekkosen käsiala on niin vaikeaselkoista, että tulkitsemiseen tarvittaisiin vähintään proviisorin paperit. Eikä UKK totuuden nimessä mikään sanataituri ollut, pikemminkin lähempänä pätevää radiosähköttäjää kuin Eino Leinoa.
Troika Brezhneva
On toki totta, että Kekkosen harteilla valta paisui niin, että parlamentaarisen demokratian päällystakki kävi pieneksi ja ratkeilikin pahasti, vaikkakaan ei korjauskelvottomaksi.
Suurmies on kuitenkin aina suurmies, eivätkä arkiston käytävälle kehystetyssä valokuvassa isännän kanssa jutustelevat persoonatkaan ole ketä tahansa rotaryveljiä. Kuvassa myhäilee koko itänaapurin silloinen johtotroikka: Brezhnev, Kosygin ja Podgornyi...
Noinakaan aikoina kaikki kiitos työstä ei kuitenkaan tullut suopeampina kommunikeamuotoiluina ja edullisina sähköveturi- tai atomivoimalakauppoina.
Rakennuksen yläkerrassa, Kekkosen makuuhuoneen pöydällä pistää silmään kullattu pysti, kitsiä viimeisen päälle. Se ei ole kuitenkaan lahja "Neuvostoliiton työtätekevältä ja rauhaarakastavalta kansalta". Pystin jalustassa on teksti "Vuoden mies 1971". Palkinnon on myöntänyt Eeva-lehti.
STT-IKK
21.7.2000
