Ympäristön virikkeet vaikuttavat lapsen kielelliseen kehitykseen
Ympäristön virikkeillä on suuri vaikutus lapsen kielen kehitykseen. Aikuisen kanssa leikkiminen, lukeminen ja keskusteleminen on lapselle tärkeää niin sanavaraston kuin kielenkäytönkin kannalta. Television eteen istuttaminen ei korvaa sitä, että lapsen kanssa kommunikoidaan jo vauvaiästä lähtien.
Puheterapeutti Sirpa Pirilä korostaa lukemisen tärkeyttä lapsen kielen kehityksessä.
- En halua julistaa videoita ja tv-pelejä pannaan, mutta niiden maailmassa lapsen ei tarvitse kielellistää asioita. Sen sijaan lukeminen kartuttaa sanavarastoa ja vahvistaa kieliopin hallintaa.
Pirilän mukaan jo alle puolivuotiaan vauvan kanssa voi alkaa katsella yksinkertaisia kuvakirjoja. Reilun vuoden ikäiselle voi lukea lyhyitä lausetarinoitakin.
- Ääneen luettaessa lapsi kuulee sellaisia kielellisiä rakenteita, joita ei esiinny arkikielessä, kuten pitempiä lauseita ja erilaisia sanoja. Samalla lukija huomaa, että ahaa, tuosta asiastahan voidaan käyttää tällaistakin muotoa. Lukija voi selventää lapselle, että tuo ilmaus tarkoittaa samaa kuin tämä meidän sanamme.
Tilaa perheen yhteiselle ajalle
Pirilä pitää lukemista videoiden katselua parempana vaihtoehtona myös vuorovaikutuksen kannalta. Lukutilanteessa lapsi ja vanhempi ovat usein lähellä toisiaan.
- Lasten kanssa täytyy viettää aikaa. Valitettavasti televisio ja pelit kuitenkin syövät tilaa tavallisilta vuorovaikutustilanteilta.
Sirpa Pirilä kehottaa vanhempia miettimään, millä tavalla perheen yhteinen aika kuluu.
- Ajatellaan vaikka, että koko perhe on kotona viiden aikoihin ja menee nukkumaan yhdeksältä, jolloin yhteistä aikaa on vain nelisen tuntia. Jos lapsi pelaa playstationia nukkumaan menoon saakka, jää luonnollinen kanssakäyminen hyvin vähäiseksi.
Pirilä korostaa, että yhdessä vietetyn ajan ei tarvitse olla arkipuuhia kummoisempaa.
- Lapsen voi ottaa arkiaskareisiin mukaan ja häneltä voi esimerkiksi kaupassa käynnin yhteydessä kysellä, miten päivä on mennyt.
"Lue, äiti, suomeksi!"
Vanhempien ja lasten kanssakäymisen tiivistämiseksi Pirilä ehdottaa iltasadun lukemista, jolloin sekä yhdessäolo että lapsen kielellinen kehittyminen hoituvat samalla kertaa.
- Iltasadun lukeminen on tietysti vanhempien viitseliäisyydestä kiinni. Pakko ei ole kuitenkaan lukea monta sivua, vaan muutamakin riittää. Iltasaduksi soveltuvat niin sadut, sarjakuvat kuin vitsikirjatkin.
Puheterapeutti itse lukee kuusi- ja 12-vuotiaille lapsilleen iltasadun aina ennen nukkumaan menoa. Viimeksi sänkyyn otettiin Savon murteella kirjoitettu Asterixin orjalaeva, joka ei esikouluikäiselle heti auennut.
- Lapsi totesi, että lue, äiti, suomeksi! Pirilä naurahtaa.
Kielikoulua arkipuuhien lomassa
Lapsen kielellistä kehittymistä voi edesauttaa kotioloissa. Arkiaskareiden parissa touhuaminen on Sirpa Pirilän mukaan usein paras kielikoulu.
- Oiva sanastoharjoitus syntyy esimerkiksi siinä, kun otetaan pyykit kuivumasta ja rompsautetaan ne lattialle. Siinä voidaan ruveta luettelemaan, että 'tuossa on sukka, punainen sukka' tai 'missä on villainen sukka', jolloin mm. värit tulevat tutuiksi.
Pyykkien lajittelussa lapsen kanssa voidaan käydä läpi monia kielen käsitteitä, esimerkiksi: "Tässä on isin housut, nää on isot. Tässä on sun pienet housut."
Pirilä kehottaa ottamaan lapsen mukaan myös mm. leipomiseen, renkaan vaihtoon ja pihatöihin. Hyvä luokitteluharjoitus muotoutuu astianpesukonetta tyhjennettäessä, kun haarukat pitää panna omaan lokeroon ja lusikat omaansa.
Kieltä kehittävä päättelytehtävä taas saadaan aikaan ruokapöydässä.
- Lapselta voidaan kysyä, ketä on syömässä tänään, jolloin luetellaan pöydässä istuvien nimet. Sitten päätellään, montako lautasta tarvitaan, Pirilä antaa esimerkin.
STT-IKK
21.7.2000
