Aranda selvittämään myrkyllisen sinilevän syntymekanismia
Merentutkimuslaitos haluaa selvittää myrkyllisen Nodularia spumigena -sinilevän tuoton syntymekanismin. Tutkijoita askarruttaa, onko levän myrkyllisyys ominaisuus, joka on sidottu johonkin levän geeni-pätkään. Siinä tapauksessa levä saattaisi tuottaa myrkkyä riippumatta siitä, millaisessa ympäristössä se on.
Toinen myrkyn syntymekanismin selitys voi olla, että siinä vaiheessa kun Nodularia ei enää pärjää kasvussa, se laukaisee myrkyn karkoittaakseen ympäriltään itsensä syöjät tai muut ravinteen käyttäjät.
Merentutkimusalus Aranda lähti maanantaina Helsingistä merelle selvittämään asiaa. Alus suuntaa kahden viikon matkansa ensin Hankoon ja sieltä Gotlannin vesille.
- Jos sinilevän myrkyllisyys on ominaisuus, joka on ikäänkuin geeneissä kiinni, myrkyllisyyteen ei vaikuteta ympäristön oloilla, pohtii tutkimusmatkan johtaja Jorma Kuparinen.
- Jos myrkyllisyys on ominaisuus, joka riippuu ravinteiden määrästä tai ravinteiden suhteesta, silloin siihen vaikutetaan rehevöitymisen kehityksen myötä, hän lisää.
Viime aikojen tuulisuus on estänyt suurten sinilevälauttojen muodostusta. Levää on veteen sekoittuneena, mutta se nousee pintaan sään tyyntyessä.
Levää havaittiin viime viikolla mm. läntisellä Suomenlahdella Porkkalan edustalla sekä itäisellä Suomenlahdella Kotkan-Pellingin edustalla. Helsingin edustalta tehtiin vähäisiä havaintoja.
Myrkytön ja myrkyllinen
Sinileviä on olemassa kaksi yleisinä esiintyvää lajia: myrkytön Aphanizomenon ja myrkyllinen Nodularia.
Viime vuoden heinäkuussa Suomenlahden pohjoisrannikolla syvänveden kumpuaminen aiheutti selvän kahtiajaon näiden lajien välille: Aphanizomenon oli valtalaji rannikon kumpuamisalueella, sen sijaan etelämpänä avoimella Suomenlahdella myrkyllinen Nodularia oli runsain.
- Trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla leväkukintojen aiheuttamat ongelmat ovat ympärivuotisia. Myös Itämeren alueella ovat kesän sinileväkukinnot voimistuneet viime vuosikymmeninä, arvioivat tutkijat Harri Kankaanpää ja Vesa Sipilä Merentutkimuslaitoksen vuosikertomuksessa 1999.
Voimakkaiden kukintojen aikana syntyy runsaasti maksamyrkkyjä, koska Nodularia spumigena -sinilevän myrkkypitoisuus on korkea. Itämeren kukintakesä oli viime vuonna sinilevien suhteen keskimääräinen ja elokuun alussa muodostui avomerelle paikoitellen paksuja pintalauttoja.
STT-IKK
21.7.2000
