Väitös: Itselääkintä ei ole niin ongelmatonta kuin uskotaan
Itselääkintä on itsehoidon käytetyin muoto. Mahdollisuudet itselääkintään ovat lisääntyneet, kun useita reseptilääkkeitä muutettiin itsehoitolääkkeiksi eli ns. käsikauppalääkkeiksi erityisesti 1990-luvun alussa.Helpompi saatavuus tuo etuja kuluttajille, mutta tuoreen väitöstutkimuksen mukaan itsehoitolääkkeiden käyttö ei ole niin ongelmatonta kuin yleisesti on luultu.
Tärkeimmät havaituista ongelmista liittyivät epävarmoihin, itse tehtyihin taudinmäärityksiin, lääkkeiden liikakäyttöön, lääkkeiden satunnaiseen ja sattumanvaraiseen tai ohjeidenvastaiseen käyttöön.
Lisäksi erityisesti kipulääkkeiden yhteiskäyttö reseptilääkkeiden kanssa lisää lääkkeiden haitallisten yhteisvaikutusten riskiä.
Stakesin tutkijan, terveydenhuollon maisteri Sinikka Sihvon väitöskirja Itselääkinnän käyttö ja tarkoituksenmukaisuus Suomessa tarkastetaan lauantaina Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Terveydenhuoltotutkimuksen ja sosiaalifarmasian alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan apteekista saatavien itsehoitolääkkeiden käyttötapoja ja niiden tarkoituksenmukaisuutta sekä lääkäreiden suhtautumista itselääkintään.
Tutkimustulokset perustuvat apteekkien asiakkaille, lääkäreille ja väestölle tehtyihin kyselyihin sekä lääkkeiden myyntitietoihin.
Itsehoitolääkkeiden ostajille tehtyjen kyselyjen perusteella ongelmia olivat mm. tiedonpuute itsehoitolääkkeen käytöstä, ongelmat taudin määrityksessä sekä itselääkintä tilanteissa, joissa lääkärin arvio olisi ollut paikallaan.
Esimerkiksi emättimen hiivasienilääkkeitä käyttävistä naisista 44 prosenttia käytti valmisteita vastoin annettuja itsehoito-ohjeita.
Lisäksi monilla henkilöillä ei ollut käsitystä siitä, mistä heidän oireensa johtuvat eivätkä käsitykset perustuneet nykyiseen lääketieteelliseen tietoon.
Vastoin odotuksia itsehoitolääkkeiden käyttö on kääntynyt laskuun vuoden 1993 jälkeen. Vuosina 1995-96 suoritetun väestötutkimuksen mukaan 28 prosenttia aikuisväestöstä oli käyttänyt ainakin yhtä itsehoitolääkettä viimeisen kahden päivän aikana.
Päivittäin oireiden hoitoon tarkoitettuja itsehoitolääkkeitä käytti 7 prosenttia ja vitamiineja 9 prosenttia. Itsehoitolääkkeiden käyttäjistä 4 prosenttia oli käyttänyt sellaista itsehoitolääkettä ja reseptilääkettä, joiden yhteiskäyttö voi johtaa haitallisiin yhteisvaikutuksiin.
Suurin osa näistä tapauksista liittyi kipu- ja reseptilääkkeiden yhtäaikaiseen käyttöön.
Lääkärit suhtautuivat periaatteessa melko positiivisesti lääkkeiden siirtoihin itsehoitolääkkeiksi, mutta eivät aina luottaneet apteekkihenkilöstön kykyyn antaa tarvittavaa informaatiota itsehoitolääkkeistä.
Yksityislääkärit suhtautuivat kielteisimmin lääkkeiden siirtoon itsehoitolääkkeiksi.
Tutkimuksen tulokset eivät anna väittelijän mukaan aihetta tehdä muutoksia Suomessa harjoitettuun itsehoitolääkkeitä koskevaan lääkepolitiikkaan.
Havaittuihin ongelmiin tulisi ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan lisäämällä apteekeista saatavaa opastusta ja laajempaa terveysongelmasta lähtevää neuvontaa sekä kouluttamalla ihmisiä lukemaan itsehoitolääkemainoksia kriittisemmin.
Myös lääkäreiden olisi syytä olla paremmin perillä potilaittensa itselääkintä tavoista.
IA
20.10.2000
