Varhainen puuttuminen luo turvallisuutta lasten ja nuorten kasvulle
Varhainen puuttuminen tarkoittaa lapsi- ja nuorisotyössä mahdollisimman nopeata ongelmiin puuttumista.Erilaiset vaikeudet selvitetään yhdessä lasten, nuorten, vanhempien ja viranomaisten yhteistyöllä. Samalla ehkäistään tulevaisuuden lastensuojelu-, päihde- ja mielenterveysongelmia.
Sosiaaliviranomaisia luonnehditaan helposti tehottomiksi hymistelijöiksi. Varhainen puuttuminen edellyttää viranomaisilta lisää kontrollia. Pienetkin merkit riskitilanteista on otettava huomioon ja niihin on puututtava.
- Viime aikoina on tullut selväksi, että viranomaistenkin kontrollia tarvitaan. Sosiaalityöntekijöiden on tultava avoimesta ja rehellisesti esille ja kontrolliin on aina liitettävä mukaan tuki. Nuori tarvitsee rajat, kun maailma muuttuu sekasortoiseksi hänen ympärillään, muistuttaa STAKESin tulosaluejohtaja Sirpa Taskinen.
Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa työskentelevät viranomaiset puhuvat herkästi ns. riskiperheistä, joiden jälkikasvu aiheuttaa erilaisia ongelmatilanteita. Taskisen mukaan "riskiperheen" helposti leimaava nimitys pitäisi unohtaa ja käyttää sen sijaan "riskitilannetta" määrittelemässä vaikeuksien alkua.
Ystävät, aikuiset ja esikuvat
Varhaisen puuttumisen tavoitteena on lapsen kehityksen edistäminen ja tuen antaminen perheelle. Yhteiskunta hyötyy ajoissa annetusta avusta myöhemmin taloudellisesti, sillä ongelmat eivät näin toimien pääse kasautumaan. Samalla vähennetään inhimillistä kärsimystä ja estetään syrjäytymistä.
Oikeisiin elämänvalintoihin voi lasta ja nuorta ohjata omien vanhempien lisäksi esimerkiksi oma kaveripiiri, ihastuksen kohde, pop-tähti tai viime kädessä viranomainen.
Jos orastaviinkin vaikeuksiin puututaan ajoissa, säilyvät onnistumismahdollisuudet hyvinä. Kun vielä otetaan huomioon lapsen erilaiset herkkyyskaudet uusien asioiden oppimiselle, saavutetaan jo merkittävää hyötyä. Avoin, lasta ja perhettä kunnioittava toteutus auttaa parhaiten.
Rikostenehkäisy ei ole ongelmatonta
Varhaisen puuttumisen teema on maailman kriminaalipolitiikan muoti-ilmiö, ja toimintamallilta odotetaan hyviä tuloksia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan yksi menestyksellisesti käytetty dollari varhaisessa puuttumisessa säästää seitsemän dollaria, kun asiakas täyttää 20 vuotta.
- Rikollisille poluille valikoidutaan huomattavan nuorena, jopa 13-vuotiaana. Yleisesti ottaen taas nuoriin rikoksentekijöihin on tehokkainta vaikuttaa, tietää oikeusministeriön rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri Hannu Takala. - Jos nuorella ei ole ennen 17:ää ikävuotta viranomaisten tiedossa olevia rikoksia, harvoin niitä tulee sen jälkeenkään, Takala kertoo.
Takalan mukaan ongelmiin on puututtava heti
silloin, kun ensimmäiset rikolliset jutut ilmenevät.
Jo koulupinnauskin on otettava huomioon ja
kaikenlaiset järjestyshäiriöt ym. käytösongelmat
on selvitettävä.
- Lievempiinkin ongelmiin puuttumalla estetään
rikollisuutta. Kyseessä on silloin niin kutsuttu
nollatoleranssi, Takala jatkaa.
Varhaisen puuttumisen malli ei saa kuitenkaan koventaa rangaistuksia. Vain sillä on merkitystä, että asioiden kulkuun puututaan, ja silloin malli toimii Takalan selvitysten mukaan. Näpistelijän vanhemmille pitää kertoa.
Taskinen ja Takala puhuivat Varhainen puuttuminen -seminaarissa Helsingissä tiistaina. Seminaarin järjestivät Lastensuojelun Keskusliitto, sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, A-klinikkasäätiö ja Suomen mielenterveysseura.
STT-MH
18.2.2000
