Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Nuorten toimittajien ironinen tilitys sukupolvensa Kekkos-suhteesta

UKK-kirjasyksy alkuun salaliittoteorioilla



Presidentti Urho Kaleva Kekkosen syntymän 100-vuotisjuhlien lähestyessä alkaa Kekkos-kuume nousta myös kirjamarkkinoilla.


Professori Juhani Suomen järkälemäisen UKK-elämäkerran kahdeksas osa on vielä tuloillaan, mutta nuori sukupolvi sai jo oman, omituisen Kekkos-tutkielmansa tiistaina.

UKK-kirjasyksyn polkaisi liikkeelle nuoren toimittajatrion teos Operaatio Kekkonen, joka julkistettiin ravintola St. Urho's Pubissa Helsingissä.

Vesa Sisättö, Anu Ala-Korpela ja Mikko Metsämäki lähtivät kertomansa mukaan tutkimaan "viimeisen suomalaisen supersankarin" persoonaa, mutta törmäsivät henkilöä vahvempaan myyttiin ja päätyivät kauhistuttavien salaliittoteorioiden äärelle.

"Gonzoa, huumoria", ehti professori Suomi arvioida teosta ennalta viikonlopun Aamulehdessä. "Haiskahtaa hauskanpidolta", makusteli puolestaan Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus.

- Alivaltiosihteeriä kuunnelleen sukupolven käsitys Kekkosesta ja hänen aikansa poliittisesta kulttuurista, sanovat teoksen kirjoittajat itse.


Katosiko Kekkonen Senegalissa?

Kirjan ydinkysymykseksi tekijät nostavat Kekkosen persoonassa tapahtuneen salaperäisen muodonmuutoksen 1960- ja 70-luvun taitteessa. Kekkonen radikalisoitui, hylkäsi vanhoja tukijoitaan, jopa nuortui fyysisesti.

Mitä tapahtui presidentin kalamatkalla Senegaliin vuonna 1969, jolloin Kekkosen vene joutui myrskyssä eroon muusta seurueesta? Kirjoittajat epäilevät, että tämä oli todennäköisin ajankohta, jolloin alkuperäinen Kekkonen vaihdettiin näköisolentoon.

"Urho Kekkonen muuttui 1970-luvun kuluessa yhä enemmän Suureksi Kaljupääksi, hahmoksi valtakunnan johdossa. (...) Suomen kansallekin riitti myyttinen johtaja-Kekkonen. Hänen tilalleen olisi helposti voinut laittaa sijaisen, samanlaisen kaljupään."

Tekijät vakuuttavat, että kyse ei ole silkasta huumorista. Sävy on ironinen, mutta kaikki perustuu olemassaoleviin, oikeisiin lähteisiin.

- Olemme kaivaneet esiin ne lähteet, joita virallinen Kekkos-tutkimus on hyljeksinyt: naistenlehtihaastattelut, Vuoden seksikkäin mies -äänestykset ja niin edelleen, kirjoittajista nuorin, 25-vuotias Metsämäki kertoo.

Lähdekritiikkiä on harjoitettu huolella, mutta väljästi. Jos tekijöiden hypoteesit ja tosiasiat ovat olleet vastakkain, niin sen pahempi tosiasioille.

- Ei mikään tavaton käytäntö historian tutkimuksessa tai tutkivassa journalismissa. Tosin olemme ehkä tehneet sen astetta härskimmin kuin on tapana, Metsämäki mainitsee.

Niinpä kirja on täynnä erikoisia anekdootteja ja huomioita Kekkosen elämän outouksista. Kalaretkien saaliit ja loputtomat votkaryypyt saavat painoarvoa siinä missä poliittisen historian merkittävimmät käänteet.


Nuorten tilitystä Kekkos-suhteestaan

Salaliittoteorioiden takaa nousee esille myös vakavampi aihe. Iältään kolmenkympin molemmin puolin olevat toimittajat pyrkivät tilittämään oman sukupolvensa suhdetta Kekkoseen ja hänen aikaansa.

Metsämäki muistuttaa, että Kekkosta äänestänyt sukupolvi hallitsee tätä maata yhä.
- Tätä perintöä ei pysty ymmärtämään muuten kuin Kekkosen hahmon kautta. Suomessa elää vieläkin paljon ihmisiä, joille Kekkonen on pyhä.

Tekijät suhtautuvat isä-Urhoon toisaalta ihailevasti, toisaalta pelonsekaisin tuntein. Kritiikin kärki kohdistuu silti UKK:n ajan poliittiseen kulttuuriin.

Metsämäen mukaan on uskomatonta, millaisen valta-aseman Kekkonen demokraattisessa järjestelmässä saavutti. Hänestä kasvoi niin suuri, että hän muuttui myytiksi - jota rakennettiin tietoisesti ja laskelmoiden.

- Kekkosessa oli niin sankarin kuin roiston piirteet. Hän oli kapasiteetiltaan mahtava persoona, takuumies idän suuren karhun suuntaan. Toisaalta Kekkonen itse loi tätä uhkakuvaa, teki itse itsensä tarpeelliseksi.

STT-MH
18.8.2000


Ajassa -sivulle