Tutkija valmistelee luetteloa kirkollisesta esineistöstä
Seurakunnat vastuussa ainutkertaisista esineistään
Kirkkojen uskotaan kätkevän holveissaan suuria aarteita. Osalla esineistä on toki rahallinen arvonsa, mutta sitä merkittävämpi on niiden ainutkertaisuus.Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kirkolliset esineet ovat verrattavissa museoesineisiin, mutta vastuu niiden säilytyksestä ja hoitamisesta kuuluu lain mukaan seurakunnille.
Kirkkohallituksen museoalan tutkija Nina Lempa toimii seurakuntien apuna kulttuuriperinnön tallentamisessa. Hänen suurena toiveena on nähdä tulevaisuudessa luettelo, johon on inventoitu kaikkien Suomen 587:n seurakunnan esineet.
Seurakunnat päättävät kuitenkin itse omaisuutensa kohtalosta, eikä suurella osalla ole esineistään yksityiskohtaisia tietoja. Lempa peräänkuuluttaa inventoimisen tärkeyttä.
- Näin selviäisi, mikä on esineiden kunto ja konservointi- tai entistystarve. Kun inventointiurakka tehdään kertaalleen kunnolla, työstä on hyötyä pitkään monelle taholle.
- Toivottavaa olisi, että sen tekisi museoalan koulutuksen saanut henkilö. Maakuntamuseoista saa apua sopivien työntekijöiden etsimiseen, Lempa neuvoo.
Kosteus ja lika pahimmat uhkat
Kirkollisen omaisuuden hoitamista määrittää kirkkolain ohella myös muinaismuistolaki, joka yleensä yhdistetään vain museoesineisiin.
Vanhoja esineitä vaurioittavat kosteuden ja lämpötilojen vaihtelut sekä lika ja pöly. Lempa muistuttaa, että kirkkojen korjausten yhteydessä kannattaa harkita myös asianmukaisten säilytystilojen järjestämistä esineille.
Pienemmilläkin toimenpiteillä voi kuitenkin estää esineiden tuhoutumista.
- Tekstiilit voi varastoida laakeaan laatikostoon, jossa ne voi pitää pitkin pituuttaan. Ja jos esimerkiksi messukasukoita riiputetaan, tulisi hartiapuun olla olkasauman mittainen.
Inventoinnin yhteydessä on hyvä tarkistaa, löytyykö kirkollista esineistöä paikkakunnan kotiseutumuseosta. Jos esineitä ei ole myyty tai asiapaperit niiden luovuttamisesta museolle puuttuvat, ne ovat edelleen seurakunnan omaisuutta.
- Nykyisin voimassa olevan kirkkolain mukaan "irtaimistoa ei saa ilman painavaa syytä muuttaen korjata, siirtää perinteisiltä paikoiltaan tai poistaa".
Kirkollisten esineiden inventoinnissa ollaan Lempan mukaan vielä lähtökuopissa. Edustavia esimerkkejä löytyy kuitenkin muun muassa Perniöstä, jossa on käynnistynyt EU-hanke uskontoperinteen kartoittamiseksi.
- Myös Turun ja Tampereen seurakunnat ovat inventoineet esineitään jo aikaisemmin.
Kirkkomuseo taas harkintaan
Tarve kirkon organisaation alaisesta museoalan asiantuntijasta tuli ilmi muutama vuosi sitten. Suomen maakuntamuseot avustavat seurakuntia minkä ehtivät, mutta käytännössä niiden voimavarat täyttyvät paikallismuseoiden neuvonnasta.
Näin ollen kirkkohallituksen museoalan tutkijan virka perustettiin Turkuun vuonna 1998, ja Lempa otti työn innolla vastaan.
Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineenaan taidehistoria. Museoalalta Lempalla on kokemusta yli 20 vuoden ajalta, ja kirkollista toimintaa hän on seurannut papin tyttärenä ikänsä.
- Vaikka toimipisteeni on Turussa, palvelen koko maan seurakuntia, hän muistuttaa.
Kirkon esinekulttuurista ja sen hoitamisesta on kuitenkin kannettu huolta jo pitempään. Ensimmäinen aloite luterilaisen kirkkomuseon perustamisesta tehtiin vuonna 1995, mutta idea hylättiin taloudellisin perustein.
- Viime kevään kirkolliskokouksessa asia otettiin uudelleen esille, ja museon perustaminen on nyt syksyn kirkolliskokouksen esityslistalla.
Varastoja penkomaan
Lempa ihmettelee, miksei luterilaista kirkkomuseota ole jo perustettu muuten museoita pursuavaan maahamme.
- Suomi on vahvasti luterilainen maa, ja kirkollinen elämä on muokannut vahvasti yhteiskuntaamme. Kirkon esineet kertovat osaltaan uskonnon historian kehityksestä ja myös tapakulttuurista.
Keskiaikaisista ja kirkkosalien sisällä olevista esineistä löytyy Lempan mukaan hyvin tietoa. Myös niiden asianmukaisesta säilyttämisestä on huolehdittu seurakunnissa.
- Suurempi pulma ovat käytöstä poistetut esineet, esimerkiksi vanhat saarnatuolit, tekstiilit sekä alttaritaulut ja muut maalaukset. Niiden säilytys voi jo kokonsa puolesta tuottaa ongelmia.
Juuri näille esineille kirkkomuseo varastoineen olisi Lempan mukaan oikea ratkaisu.
- Museoon tulevista esineistä ei todellakaan ole pulaa. Hienoimpia esineitä sinne ei tarvitsisi toimittaa, mutta käytöstä poistettuja löytyy varmasti seurakuntien varastoista. Museosta pitäisi tulla kirkollisen kulttuurin keskus, josta löytyisi helposti yhteydet muun muassa eri alojen konservaattoreihin.
STT-IA
18.8.2000
