Aivotutkimukselta odotetaan uutta tietoa syömishäiriöiden syistä
Lähivuosien uskotaan tuovan merkittävää uutta tietoa syömisen aivoperäisestä säätelystä.
Tutkimusmenetelmien voimakkaan kehittymisen ansiosta tutkijat pystyvät entistä paremmin selvittämään myös käytännössä, mitä esimerkiksi syömishäiriöisten aivoissa todella tapahtuu.
Yleisimpien syömishäiriöiden, anoreksia nervosan ja bulimia nervosan, kohdalla on osoitettu muutoksia mm. hermovälittäjäjärjestelmissä.
Suomen Aivotutkimusseura järjesti aivojen ja syömishäiriöiden yhteyksistä tietoiskun Kuopiossa tiistaina. Euroopan aivoviikkoon liittyvä tilaisuus oli suunnattu kouluille.
Tilaisuudessa muistutettiin, että syömishäiriöiden kehittymiseen ei ole vain yhtä yksittäistä syytä, vaan useat eri tekijät voivat altistaa eri tavoin ja laukaista syömishäiriön. Syyt ovat biologisia, psykologisia, sosiaalisia sekä kulttuuriin ja ympäristöön liittyviä tekijöitä.
Syömishäiriöt ja lihavuus ovat lisääntyneet merkittävästi länsimaissa viimeisen vuosikymmenen aikana.
- Ally McBeal -tyyppiset mallit ovat esillä toistuvasti tiedotusvälineissä. Toisaalta ylipainoisia ihmisiä on enemmän ja enemmän. Tilastot kertovat, että 67 prosenttia suomalaisista miehistä ja puolet naisista on ylipainoisia. Keskivertokansalaiset uhkaavat jäädä vähemmistöön, toteaa aivotutkimusseuran puheenjohtaja, professori Risto Kauppinen A. I. Virtanen-instituutista.
Serotoniini yhteydessä häiriöihin
Syömisen aivoperäinen säätely ja sen geneettinen tausta ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena. Tutkimuksissa on saatu selviä viitteitä siitä, että syömishäiriöihin liittyy poikkeavuuksia aivojen rakenteessa, verenkierrossa ja aineenvaihdunnassa sekä siellä toimivien hermovälittäjäaineiden toiminnassa.
- Löydökset viittaavat siihen, että syömishäiriöillä on yhteys kylläisyyttä ja syömistä säätelevän hermovälittäjäaineen, serotoniinin, toimintaan, kertoo tutkija Leila Karhunen Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitoksesta.
Bulimia nervosaa sairastavilla henkilöillä serotoniinin toiminta aivoissa on heikentynyt, mikä voi saada aikaan liikasyöntiä. Anoreksia nervosasta kärsivillä serotoniinin toiminta voi olla puolestaan lisääntynyt, mikä osaltaan selittää heidän vähäistä syömistään.
Poikkeavuuksia on löydetty myös opiaattien toiminnassa. Nämä aineet välittävät syömiseen liittyvää mielihyvää. Rakenteellisista poikkeavuuksista yleisin on aivokudoksen kutistuminen, mikä kuitenkin paranemisen myötä palautuu ainakin osittain.
- Vielä ei riittävästi tiedetä, mitkä havaituista aivotoiminnan poikkeavuuksista ovat varsinaisesti syömishäiriöiden syitä, mitkä niiden seurauksia. Yhtä kaiken selittävää aivotoiminnan poikkeavuutta ei ole voitu löytää, eikä ehkä löydetäkään, arvioi hän.
Varhainen hoito tukee paranemista
Karhusen mukaan syömishäiriöissä näkyy sama tilanne kuin useissa muissakin sairauksissa. Mahdollisen biologisen alttiuden lisäksi tarvitaan muitakin samanaikaisesti vaikuttavia tekijöitä, jotta sairaus todella kehittyy.
- Bulimian hoidossa on saavutettu hyviä tuloksia lääkkeillä, jotka vaikuttavat serotoniinin määrään. Anoreksiaan on ehkä vaikeampi löytää sopivaa lääkettä. Toisaalta kyse on psykiatrisista sairauksista. Pelkkä lääke ei ratkaise asiaa, mutta sillä voidaan kenties lievittää oireita.
Syömishäiriöt vaivaavat lähinnä nuoria naisia. Nuoria miehiä potilaista on vain noin 5-10 prosenttia. Syömishäiriöitä esiintyy kaikkialla maailmassa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Anoreksia nervosalle on tyypillistä laihuus, voimakas lihomisen pelko laihuudesta huolimatta, häiriintynyt kehon kuva ja tytöillä kuukautisten poisjääminen. Bulimiaan liittyvät toistuvat ahmimiskohtaukset ja ruuan oksentaminen.
Tutkija Liisa Tammela kertoi, että hoitotulokset ovat sitä parempia, mitä aikaisemmin syömishäiriöinen hakeutuu tai ohjataan hoitoon. Toipuminen edellyttää paitsi syömiskäyttäytymisen myös vääristyneiden ajatusmallien muuttamista sekä vaikeiden ja negatiivisten tunteiden käsittelemisen opettelemista.
Noin puolet syömishäiriöisistä parantuu täysin sairaudestaan.
STT-MH
17.3.2000
