Työsopimuslain valmistelu monen vuoden rupeama
Vuodelta 1970 peräisin olevaa nykyistä työsopimuslakia on viilattu uusiksi puolenkymmentä vuotta. Loppumetreillä uudistuksen eteneminen kompasteli työehtosopimusten yleissitovuuspykälien perusteluihin.Kokoomuksen Sauli Niinistön ja palkansaajajärjestöjen kädenväännöksi kulminoituneen kiistan pelättiin jo romuttavan toiveet tulopoliittisen kokonaisratkaisun syntymisestä.
Lakiuudistusta valmisteltiin professori Kari-Pekka Tiitisen johtamassa työryhmässä yli neljä vuotta aina viime tammikuuhun asti.
Työmarkkinajärjestöjen, valtion ja yliopistojen edustajista koostunut työryhmä pääsi kompromissiin vasta useiden jatkoaikojen ja tiukan loppurutistuksen jälkeen.
Toukokuussa lainuudistuksen tie tyssäsi hallituksen iltakouluun, jossa ministerityöryhmä ryhtyi muotoilemaan yleissitovuuden perusteita uusiksi. Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) joutui tuon jälkeen toteamaan, että valmistelussa tarvitaan aikalisä.
Sen jälkeen esitystä viilattiin muodollisesti hallituksen sisällä, mutta käytännössä erityisesti palkansaajajärjestöjen kantoja kuulostellen.
Laajassa lakipaketissa uusitaan lisäksi mm. vuokratyövoiman käytön sääntöjä ja irtisanomisaikoja.
Yleissitovuus sanelee vähimmäisehdot
Yleissitovia sopimuksia on Suomessa noin 130 ja niiden piirissä noin 90 prosenttia työntekijöistä.
Työehtosopimusten yleissitovuudella tarkoitetaan järjestelmää, jonka perusteella työnantajan on noudatettava työsuhteessa tiettyjä vähimmäisehtoja.
Tupo-pöydässä virallisen aseman saaneet työnantajajärjestöt TT ja PT tekevät ns. normaalisitovat sopimukset kolmen palkansaajakeskusjärjestön kanssa.
Yleissitovuuden kautta työmarkkinajärjestöjen keskenään sopimia valtakunnallisia työehtoja joutuvat noudattamaan myös ne yritykset, jotka eivät kuulu työnantajajärjestöihin.
Nämä järjestäytymättömät työnantajat voisivat työehtojaan huonontamalla saada kilpailuetuja keskusjärjestöihin kuuluviin nähden.
Joitakin poikkeuksia, ns. joustoja on olemassa. Niistä käytiin kovaa kiistaa eduskunnassa jo syksyllä 1998. Tuolloin ay-liike katsoi joustojen suosivan liiaksi Suomen yrittäjien ja kokoomuksen tavoitteita. Järjestäytymättömät työnantajat saivat tuolloin mm. mahdollisuuden poiketa sairausajan palkan maksamiseen liittyvistä säädöksistä.
Yleissitova työsopimus koskee myös työntekijöitä, jotka eivät kuulu ammattiliittoon.
Ilman työehtojen vähimmäissuojaa työntekijä joutuisi itse neuvottelemaan työnantajan kanssa omasta palkastaan, lomarahoista tai esimerkiksi sairaus- ja äitiysajan palkoista.
Pitkiä oikeuskiistoja, ei kunnon tilastoja
Nykyisin työehtosopimus katsotaan yleissitovaksi, jos noin puolet alan työntekijöistä on töissä yrityksissä, jotka kuuluvat alan työnantajaliittoon.
Määritelmää ei ole kirjattu lakiin, vaan se on muotoutunut yhden, korkeimman oikeuden vuonna 1974 tekemän päätöksen pohjalta.
Vastaisuudessa ehdotonta 50 prosentin kattavuutta ei vaadita. Tulkintaan vaikuttavat nyt myös työntekijäpuolenkin järjestäytymisaste ja se, onko alan työsopimustoiminta muutoin vakiintunutta.
Asiasta on käyty oikeusistuimissa pitkään kiistaa mm. kuljetusalalla. Auto- ja kuljetustyöntekijöiden liitto AKT, ministeriöt ja Suomen yrittäjät ovat selvitelleet erilaisten tilastojen pohjalta työnantajien järjestäytyneisyyden astetta.
Kuorma-autoalan oikeuskiistassa työnantaja on kiistänyt pekkas-päiviin liittyvän maksuvelvollisuutensa vedoten siihen, ettei kuorma-autoalan sopimus ole yleissitova.
Vastaisuudessa selvittelyn kohteeksi voisivat tulla kaupan alan myyjät ja tietotekniikka-ala.
STT-MH
15.9.2000
