Panttivankien vapautus Libyan dollaridiplomatian riemuvoitto
Libyan kiistelty dollaridiplomatia johti lopulta siihen, että Jolon suomalaispanttivangit vapautuivat ja pääsivät turvaan yli neljä kuukautta kestäneen piinan jälkeen.Mutta toisinkin olisi voinut käydä: kilpailevat sissiryhmät alkoivat ammuskella viidakossa toisiaan, kun neuvottelijat olivat matkalla hakemaan panttivankeja Abu Sayyafin leiristä. Tulitaistelun kimmokkeena olivat ilmeisesti neuvottelijoiden mukanaan tuomat lunnasrahat.
Mikään taho ei suostu vahvistamaan, että jokaisesta panttivangista olisi maksettu muhkeat lunnaat. Panttivankien vapauttamisesta käytyjä neuvotteluja vauhdittivat kuitenkin erityisesti Libyan lupaukset miljoonien dollarien arvoisesta "kehitysavusta" Filippiinien köyhään Sulun maakuntaan.
Filippiinien armeijan piiristä ja muista lähteistä saatujen tietojen mukaan Abu Sayyaf -ryhmän jäsenet rahastivat valtaisia summia jo aiemmista vapautuksista.
Useissa kansainvälisten uutistoimistojen sähkeissä on väläytelty, että käypä summa olisi ollut miljoona dollaria (6,8 miljoonaa markkaa) per vanki. Abu Sayyaf on lisäksi vaatinut - ja saanut - rahaa myös panttivangeiksi ottamistaan toimittajista, joilta on samassa rytäkässä viety niin kengät ja kellot kuin kameratkin.
Abu Sayyafin "kokonaissaaliiksi" arvioidaan ainakin 13,5 miljoonaa dollaria eli lähes 92 miljoonaa markkaa. Tosin eräs nimetön länsidiplomaatti kertoi elokuussa Tripolissa, että Libya maksaisi kaikkiaan 25 miljoonaa dollaria (noin 170 miljoonaa markkaa) kaikkien panttivankien vapauttamisesta.
Epäselväksi on jäänyt, kuinka suuri osa rahoista ohjautuu suoraan Abu Sayyafille. Libya kun on ilmoittanut tiukasti, ettei kyse ole lunnaista, vaan libyalaisen hyväntekeväisyysjärjestön kautta annetusta kehitysavusta.
Vastineeksi rahoilleen poliittisesti pitkään paitsiossa ollut Libya haluaa suopeaa julkisuutta, ja se pyrkii myös varmistamaan EU:n tuen osallistumiselleen marraskuussa järjestettävään Välimeri-huippukokoukseen.
Filippiinien panttivankikriisin kronologia
Seuraavassa lista tapahtumista sen jälkeen, kun filippiiniläiset muslimisissit sieppasivat 21 panttivankia Malesiasta huhtikuussa:
23. huhtikuuta: Filippiiniläiset muslimisissit sieppaavat 21 panttivankia malesialaiselta Sipadanin lomasaarelta. Vankien joukossa on kaksi suomalaista, yhdeksän malesialaista, kolme saksalaista, kaksi ranskalaista, kaksi eteläafrikkalaista, kaksi filippiiniläistä ja yksi libanonilainen.
25. huhtikuuta: Abu Sayyaf -sissijärjestöä lähellä oleva lähde ilmoittaa sissien siepanneen ryhmän ja vieneen heidät Etelä-Filippiineillä sijaitsevalle saarelle. Filippiinien asevoimat vahvistaa seuraavana päivänä, että Abu Sayyaf -ryhmä pitää panttivankeja Jolon saarella.
29. huhtikuuta: Ensimmäinen toimittaja pääsee tapaamaan panttivankeja, jotka hänen mukaansa ovat hengissä, mutta heikkoina.
2. toukokuuta: Taisteluja puhkeaa Filippiinien hallituksen joukkojen ja sissien välillä vain muutaman sadan metrin päässä panttivankien säilytyspaikasta. Seuraavana päivänä vangit siirretään toiseen paikkaan.
9. toukokuuta: Eurooppalaiset ja libyalaiset välittäjät ryhtyvät yhteistoimiin kriisin lopettamiseksi.
27. toukokuuta: Filippiinien hallituksen neuvottelijat neuvottelevat sieppaajien kanssa. Sieppaajat esittävät vaatimuslistansa, johon sisältyy mm. itsenäisen muslimivaltion perustaminen.
12. kesäkuuta: Neuvottelut keskeytetään. Hallituksen edustajien mukaan sieppaajat vaativat miljoona dollaria lunnasrahoja jokaisesta panttivangista.
Kesä-heinäkuussa siepparit vapauttavat kuusi malesialaista panttivankia, mutta ottavat vastaavasti panttivangeiksi kriisiä seuraamaan tulleita lehtimiehiä. Myöhemmin osa heistä vapautetaan.
13. heinäkuuta: Suomen, Saksan ja Ranskan ulkoministerit saapuvat Manilaan vauhdittamaan kriisin ratkaisua.
17. heinäkuuta: Saksalainen naispanttivanki vapautetaan.
12. elokuuta: Libanonilaisissa viestimissä huhutaan, että Libya on valmis maksamaan 25 miljoonaa dollaria lunnaita kaikista panttivangeista. Seuraavana päivänä libyalainen neuvottelija Azzarouq vierailee sissien leirillä. Vierailun uskotaan merkitsevän pitkään jatkuneen kriisin viimeistä vaihetta.
16. elokuuta: Yksi filippiiniläinen panttivanki vapautetaan.
17. elokuuta: Loppujen panttivankien arvellaan pääsevän vapaaksi aikaisintaan seuraavassa viikonvaihteessa. Neuvottelut lykkääntyvät huonon sään vuoksi.
18. elokuuta: Kolme malesialaista vankia vapautetaan. Muiden vapauttamiseen valmistaudutaan seuraavaksi päiväksi.
19. elokuuta: Neuvottelut vielä jäljellä olevien panttivankien vapauttamisesta kariutuvat jälleen sissien kieltäydyttyä vapauttamasta kaikkia vankeja kerralla.
27. elokuuta: Kolme ranskalaista, eteläafrikkalainen ja saksalainen panttivanki vapautetaan.
28. elokuuta: Toinen eteläafrikkalainen vanki pääsee vapaaksi, mutta tilanne mutkistuu kun amerikkalainen mies siepataan toiseen sissileiriin Jololla.
29. elokuuta: Siepparit uhkaavat tappaa amerikkalaisen, ellei Yhdysvallat vapauta kolmea muslimivankia.
8. syyskuuta: Länsimaisten panttivankien sovittu vapautuminen lykkääntyy. Sissit sanovat, että he eivät aio vapauttaa kaikkia vankejaan kerralla.
9. syyskuuta: Suomalaiset Seppo Fränti ja Risto Vahanen sekä saksalainen Marc Wallert ja ranskalainen Stephane Loisy pääsevät vapaaksi. Leiriin jää vielä kaksi ranskalaista toimittajaa sekä filippiiniläinen panttivanki.
STT-IKK
15.9.2000
