Arkadianmäen ääni
15.9.2000
Huumerikollisuus kuriin yhteistyöllä
Huumausaineiden käytöstä johtuvat kielteiset ilmiöt ovat yksi kaikkein vakavimpia rikollisuuteen liittyviä ongelmia maailmassa. Vuosittain huumausaineita tuotetaan miljoonia kiloja, joista suuri osa päätyy Euroopan markkinoille. Viimeisen 20 vuoden aikana huumausainerikollisuus onkin ollut nopeimmin kasvava rikollisuuden osa-alue lähes koko maailmassa.
Suomeen huumausaineet levisivät ensimmäisen kerran laajamittaisemmin 60-luvun lopulla. Suomen ensimmäinen huumeaalto keskittyi lähinnä Helsinkiin.
Toinen huumeaalto alkoi näkyä 90-luvun alkupuolella. Samalla mittasuhteet ovat kasvaneet aivan eri luokkaan kuin 30 vuotta sitten. Tänä päivänä huumeongelma ei koske enää vain Helsinkiä ja muita suuria kaupunkeja vaan huumekauppiaiden lonkerot ovat levittäytyneet jo maaseudulle saakka.
Huumetakavarikkoja on tehty kaikkiaan 240 eri kunnassa. Koko 90-luvulla huumerikosten vuotuinen kasvu on Suomessa ollut noin 15 prosenttia vuodessa ja trendi tuntuu jatkuvan valitettavasti myös tällä vuosituhannella.
Huumausaineiden kokeilu ja käyttö on lisääntynyt etenkin nuorten keskuudessa. Usein nuoret eivät pidä ns. muotihuumeita edes vaarallisina. Esimerkiksi ekstaasi on kuitenkin amfetamiinijohdannainen, joka aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden aineista.
Kansainvälisten arvioiden mukaan viranomaiset pystyvät paljastamaan enintään vain noin 10 prosenttia huumekaupassa liikkuvista aineista. Sen takia uskonkin, että Suomen tämän hetkinen huumetilanne on itse asiassa paljon pahempi kuin se tiedostetaankaan. Tilanne on aito ja vakava.
Pahenevan huumeongelman edessä yhteiskunta ei voi vältellä vastuutaan. Nyt tarvitaan laajamittaisia ja perusteellisia toimia huumeongelmien vähentämiseksi.
Ennen kaikkea tarvitaan monipuolista yhteistyötä. Koulut, työpaikat, kodit, kirkko, kunnat, sosiaali- ja terveysviranomaiset sekä eri vapaaehtoisjärjestöt ovat kaikki tärkeitä lenkkejä ennaltaehkäisevässä työssä.
Myös poliisi tarvitsee uutta ja tehokkaampaa keinovalikoimaa huumekauppiaiden pidättämiseen.
Ennaltaehkäisyn ja tiedottamisen tehostamisen lisäksi tarvitaan joukko konkreettisia toimia, joilla huumeongelmaan voidaan puuttua.
Huumetestit ovat yksi keino hillitä ja rajoittaa huumebuumia. Testien tekemistä varten tarvitaan oma lainsäädäntö, joka ottaa huomioon testeihin liittyvät ongelmat sekä sen, mitä positiivisista testituloksista käytännössä seuraa.
Testit pitäisi määrätä pakolliseksi ainakin niillä aloilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisten turvallisuuden kanssa. Tällaisia ovat mm. terveydenhuolto ja kuljetusala.
Toinen kiireellinen uudistus on huumeongelmaisten pakkohoidon salliminen lainsäädännön kautta. Olen kuullut paljon huumenuorten vanhempien kauhukertomuksia sitä, mitä kaikkea voi tapahtua, ellei nuorta ajoissa ohjata hoitoon.
Poliisi tarvitsee lisää toimintaedellytyksiä puuttua huumerikollisuuteen. Peitetoiminnan ja valeostojen mahdollistava lakiesitys pitäisi kiireellisesti saada voimaan.
Näiden lisävaltuuksien avulla poliisilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet saada tietoa erityisesti rikollisorganisaatioiden ytimestä eli niistä, jotka rahoittavat, tekevät päätökset ja korjaavat suurimmat voitot huumekaupasta.
Huumausaineiden kokonaiskieltoon perustuvalla linjauksella on kansan suuren enemmistön tuki takanaan, sillä valtaosa suomalaisista suhtautuu kielteisesti huumeiden käyttöön. Ihmiset haluavat, että nuorten huumausaineiden käyttöön puututaan ja että huumeiden vastaisia asenteita vahvistetaan.
VILLE ITÄLÄ
Kirjoittaja on sisäasiainministeri ja Kansallisen Kokoomuksen varapuheenjohtaja.
