Politiikan tutkija:

Nykyinen vaalijärjestelmä houkuttelee taktikoimaan

Ihmiset pyrkivät keskittämään äänensä niille, joita kuvataan mielipidemittauksissa voittajiksi. Näin tietyt ehdokkaat menettävät ääniä pelkästään sen vuoksi, että he vaikuttavat häviäjiltä jo etukäteen.

Åbo Akademin yhteiskuntatieteellisellä laitoksella Vaasassa työskentelevä Stolpe väitteli tohtoriksi pari vuotta sitten erilaisten presidentinvaalijärjestelmien vertailulla.

Vaikka hän arvosteleekin nykyistä järjestelmää, hän ei kuitenkaan haluaisi luopua suorasta kansanvaalista.

- Kahden kierroksen suorassa kansanvaalissa esiintyvä taktikointi ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tapahtuisi epäsuorassa vaalissa jossa eduskunta valitsisi presidentin, Stolpe sanoo.

Hän viittaa aikaisempaan valitsijamiesjärjestelmään, jossa äänestäjät eivät voineet edes tietää, mille ehdokkaalle heidän äänensä viimein menee.

- Olen täysin suoran vaalin puolesta. Sillä on symboliarvoa ja korkea vaaliosallistuminen todistaa kansan pitävän sitä tärkeänä, Stolpe sanoo.

Mielipidemittaukset ohjaavat

Yksi heikkous nykyisessä järjestelmässä koskee mielipidemittausten ja äänestäjien äänestyskäyttäytymisen yhteyttä. Ongelma syntyy Stolpen mukaan silloin kun äänestäjät ottavat mielipidemittausten tulokset kirjaimellisesti.

Hän huomauttaa, että osin mielipidemittaukset peilaavat todellisuutta mutta osin ohjaavat sitä.
- Viime vuosina on osoittautunut, että mielipidemittauksilla on lähes liian suuri merkitys. Mutta samalla on käytännössä mahdotonta kieltää niitä, Stolpe sanoo.

Mielipidemittauksia voisi rajoittaa ennen vaaleja, mutta Stolpe huomauttaa, että sellaisia määräyksiä voi helposti kiertää Internetin kautta. Yksinkertainen syy siihen, että äänestäjät keskittävät ääniään mahdollisille voittajille on se, että he haluavat äänellään olevan merkitystä.

Äänen antaminen toiselta kierrokselta putoavalle voi Stolpen mukaan tuntua monen mielestä äänen heittämiseltä hukkaan. Stolpen mukaan kyse ei ole niinkään halusta olla voittajan puolella.

- Niin banaalia se ei sentään ole. Kun kerran äänestää niin sitä haluaa, että äänellä on merkitystä, Stolpe sanoo.

Keskittäminen tavallista

Äänten keskittyminen parille pääehdokkaalle ei ole mitenkään poikkeuksellinen suomalainen ilmiö. Sama piirre esiintyy muissakin maissa, joissa on samanlainen vaalijärjestelmä.

Stolpe sanoo, että kansainväliset tilastot osoittavat voittajan saavan ensimmäisellä kierroksella noin 40 prosenttia äänistä ja toisen saavan noin 25 prosenttia.
- Tavallinen malli on, että on yksi pääehdokas ja kaksi muuta, jotka kilpailevat, kummasta tulee haastaja, Stolpe sanoo.

Stolpe myöntää, että nykyisessä vaalijärjestelmässä voi olla vaikea välttää taktikointia.
- En voi nähdä, mitä voisi tehdä. Ihmiset valitsevat itse, millä perusteella äänestävät. Eikä vaalihuoneistoissa voi olla kontrollitoimikuntia, Stolpe sanoo.

Kaksi kierrosta heikkous

Toinen heikkous nykyisessä järjestelmässä on Claus Stolpen mukaan se, että käytännössä tarvitaan kaksi kierrosta, koska on epätodennäköistä, että joku voittaa jo ensimmäisellä kierroksella.

Stolpe toteaa, että kaksi kierrosta tulee kalliiksi ja voi aiheuttaa vaaliväsymystä, varsinkin nyt kun vaaleja on ollut monia. Hän toteaa kuitenkin, että presidentinvaalit näyttävät kiinnostavan ihmisiä enemmän kuin muut vaalit.

- Presidentinvaalit kiehtovat. Vaikka presidentinvirkaa nakerretaan reunoista, on sillä kuka on presidentti suuri symboliarvo, Stolpe sanoo.

Väitöskirjassaan Stolpe vertaili kymmentä eri tapaa valita presidentti. Hän ei ottanut kantaa minkään tietyn vaalijärjestelmän puolesta, mutta hänen suosikkinsa on suosituimmuusmalli. Siinä äänestäjä järjestää ehdokkaat haluamaansa järjestykseen.

- Suosituimmuusmalli poistaisi nykyisen järjestelmämme heikkoudet. Suosituimmuusvaalissa ei voi taktikoida ja vaalista selvitään yhdellä kierroksella, Stolpe sanoo.

STT-MH
14.1.2000

Politiikka -sivulle