Vuoden 1999 työllisyysasteen kasvuksi muodostunee kaksi prosenttiyksikköä
Työpoliittinen aikakauskirja nostaa keskusteluun työllisyysasteen
Uusin Työpoliittinen aikakauskirja nostaa keskusteluun työllisyysasteen. Työllisyysasteen kasvu yltänee vuonna 1999 noin kahteen prosenttiyksikköön.Päätoimittaja Heikki Räisänen luonnehtii kasvua merkittävän runsaaksi. Matkaa 1980-luvun lopun huippuvuosien tasoon on tosin vielä paljon. Työllisyysaste tarkoittaa työssä olevien osuutta työikäisestä eli 15-64-vuotiaasta väestöstä.
Työllisyysasteen paraneva kehitys on ollut varsin ripeää ja jatkunut jo useita vuosia. Räisäsen mukaan hyvän kehityslinjan jatkuminen lähivuosina edellyttää kuitenkin rakenteellisen työttömyyden laskemista, hyvää työvoiman saatavuutta, uusia yrittäjiä, palvelusektorin työpaikkakehityksen voimistamista sekä tuottavia investointeja ja koulutuspolitiikan oikeaa suuntaamista.
Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä osoittaa artikkelissaan, mikä merkitys viime vuosien työllisyyden kasvussa eri toimialoilla on ollut. Työssäkäynnin mallit ovat maan sisällä kovin erilaisia.
Esimerkiksi ruotsinkielisillä rannikkoseuduilla yli 60-vuotiaatkin ovat vielä yleisesti mukana työelämässä, mutta Kainuussa tämä on perin harvinaista.
Myrskylä katsoo, että ongelmana on kasvun rajoittuminen vain muutamiin toimialoihin ja muutamille alueille. Esimerkiksi ns. kehys-Kainuun, Tornionjokilaakson ja Koillismaan normaali työllisyystaso on 20 prosenttiyksikköä nykyistä korkeammalla.
Sähkö- ja elektroniikkateollisuusliiton kehityspäällikkö Anneli Manninen tarkastelee tietoteollisuuden osaamistarpeita. Elektroniikka- ja sähköteollisuus on arvioinut tarvittavan vuosina 1998-2003 noin 30 000 uutta työntekijää.
Puutetta on osaamisesta tutkimuksen ja tuotekehityksen puolella, jossa tarvitaan korkea-asteen teknillistä tutkintoa. Yritykset näkevät tarpeelliseksi, että henkilöstöön kuuluu yleisosaajia, moniosaajia ja eri-koisosaajia.
Manninen toteaa, että rekrytointipohja ei enää riitä korkea-asteen tekniikan opintoihin, kun pitkän matematiikan suosio ei ole noussut merkittävästi. Tämä voi rajoittaa myös uusien työpaikkojen syntymistä.
Kansaneläkelaitoksen tutkija Helka Hytti tuo kirjoituksessaan esiin ikääntyneiden nopeasti parantuneen työllisyyden, joka näyttää toteutuneen rinnakkain osa-aikatyön/osa-aikaeläkkeen suosion kasvun kautta.
Erityisesti 55-59-vuotiaiden työllisyys on ripeässä nousussa, mutta niin on tilanne muillakin yli 50-vuotiaiden ryhmillä.
Ylijohtaja Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä tiivistää kirjoituksessaan lähiajan talouspolitiikan vaatimukset työllisyyden kannalta kahteen asiaan: työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen ja rakenteellisen työttömyyden alentamiseen.
- Ne ovat paras tae palkkamaltin säilymiselle ja hyvän työllisyyskehityksen jatkumiselle, hän kirjoittaa.
Helsingin yliopiston professori Erkki Koskela arvioi artikkelissaan rakenteellisen työttömyyden alenevan tavallaan automaattisesti ilman erillisiä politiikkatoimenpiteitä.
Tämä argumentti perustuu alhaisiin ja ilmeisen alhaisina pysyviin reaalikorkoihin ja tästä seuraavaan hinnoittelumarginaalien pienenemiseen, joka taas vähentää rakenteellista työttömyyttä. Myös kilpailun kiristyminen ja monopolien aseman menetys vaikuttavat hinnoittelumarginaalien kautta samoin.
IA
14.1.2000
