Uudet valtuutetut avainasemassa

Kunnissa haetaan avointa kaavoituskulttuuria

Valtuutetuilla itsellään on myös aiempaa enemmän valtaa. He päättävät kunnan rakentamista ja maankäyttöä ohjaavista yleis- ja asemakaavoista, eikä päätöksiä enää alisteta valtion viranomaisen vahvistettavaksi.

Avoimuutta ja valtuuston valtaa lisäävä maankäyttö- ja rakennuslaki on ollut voimassa vuoden vaihteesta lähtien. Monissa kunnissa on jo lähdetty muuttamaan totuttuja käytäntöjä - mutta ei kaikissa.

- Uuden työtavan pesiytyminen kuntiin on paljon kiinni uusista valtuutetuista, korostaa kuntien käytäntöihin perehtynyt yliarkkitehti Ritva Laine Kuntaliitosta.

Valtuutetut ovat avainasemassa valittaessa, keskustellaanko kunnissa kuntalaisten kanssa vai ei, ja saako avoin kaavoituskulttuuri ylipäänsä jalansijaa kunnassa.

Ehdotukset varhaisvaiheessa

Uusi laki aikaisti kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa kaavoitukseen: ennen valitettiin lukkoon lyödystä kaavasta, nyt kuntalaiset voivat sanoa sanansa valmistelun alkuvaiheessa.

Uutta on muun muassa se, että laki velvoittaa kuntaa tiedottamaan kaavoituksen alkamisesta niille, joita se koskee.

Tiedotus hoituu ensisijaisesti vähintään kerran vuodessa julkaistavassa kaavoituskatsauksessa. Osallisille pitää myös järjestää mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun.

Kaavoituksen etenemisestä ja osallistumismahdollisuuksista kertoo parhaiten osallistumis- ja arviointisuunnitelma, jonka laki velvoittaa kunnan tekemään silloin kun kaavatyö alkaa.

Kaikki tasot sitoutettava

Laki joutuu tulikokeeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun jotakin kiisteltyä rakennushanketta lähdetään viemään eteenpäin. Kaava- ja rakentamispäätöksiin herkästi liitetyn kähminnän mahdollisuudet ovat Laineen mielestä aiempaa pienemmät.

Lain voimalla ei voida kuitenkaan häivyttää monenlaisia taloudellisia intressejä, joita väistämättä liittyy kaavoitukseen ja rakentamiseen.

Laine korostaakin, että luottamushenkilöiden lisäksi kunnan viranhaltijoilla on vastuu siitä, että avoimuus säilyy ja kuntalaisten osallistuminen kaavoitukseen toteutuu oikeasti.

- Koko kunnan organisaation kunnanjohtajaa myöten on toimittava samansuuntaisesti. Kaavoittaja ei voi yksin vastata lain toteuttamisesta, Laine sanoo.

Pelkoa kaavoituksen jumiutumisesta

Uutta toimintatapaa ei synny, elleivät kuntalaisetkin muuta ajattelutapojaan. Kuntalaisilla on omat helmasyntinsä: mielipiteet ja ehdotukset halutaan saada sellaisenaan läpi. Kuntalaisten pelätäänkin jumiuttavan kaavojen etenemisen.

Laine hälventää pelkoja huomauttamalla, että mielipiteet on otettava neuvottelujen ja keskustelujen pohjaksi.

Laine arvioi realistisesti, että uusien käytäntöjen omaksuminen kaikissa Suomen kunnissa vie vuosia. On kuntia, joissa kaavoitukseen liittyvät menneisyyden rasitteet hidastavat muutosta.

- Eräs kaavoittaja kuvasi tulehtunutta tilannetta kunnassa siten, että jos hän ottaa kynän käteen, joku alkaa saman tien laatia valitusta, kertoo Laine.

Kunnat päättävät lähiympäristöstä yleis- ja asemakaavoissa

Kaavoituksella määritetään, mihin sijoitetaan esimerkiksi asuinalueita, katuja, teitä, tehtaita, kauppoja ja viheralueita. Kaavoissa myös osoitetaan, mitä saa rakentaa, mihin ja millä tavalla.

Kunnat päättävät lähiympäristöstä yleis- ja asemakaavoissa. Yleiskaava kattaa yleensä kunnan koko alueen. Kunnat voivat laatia myös yhteisen yleiskaavan. Yleiskaava saa sitovat oikeusvaikutukset kunnan päätöksellä.

Yleiskaavatasolla tehdään isot ratkaisut, esimerkiksi se, mihin asutusalue sijoitetaan. Asemakaavat määräävät rakentamisen yksityiskohdista, kuten rakennusten kerrosmäärästä.

Asemakaavat hyväksyy kunnanvaltuusto tai lautakunta. Vanhan rakennuslain aikaiset asema-, ranta- ja rakennuskaavat yhdistyivät vuoden alusta asemakaavaksi. Rannoille laaditaankin nykyisin ranta-asemakaavoja.

Laaja-alaisin kaava on maakuntakaava, joka korvasi vanhan seutukaavan. Maakuntakaavoituksessa vaikutetaan esimerkiksi uusien taajamien ja liikenteen pääväylien sijoittumiseen.

Maakuntakaavan laatii maakunnan liitto, ja sen hyväksyy liiton liittovaltuusto. Kaavan vahvistaa ympäristöministeriö.

STT-IA
13.10.2000

Politiikka -sivulle