Kadonneet matkatavarat alennusmyynnissä
Yhdysvalloissa lentomatkustajilta joutuu hukkateille päivittäin noin kaksisataa matkalaukkua. Näistä tavaroista valtaosa, 98 prosenttia, löytää oikean omistajansa ennen pitkää, mutta kaksi prosenttia jää seilaamaan ympäriinsä ilman noutajaa.Minne tuo sekalainen tavarapaljous lopulta päätyy?
Yhdysvalloissa se joutuu erittäin todennäköisesti Alabaman osavaltioon, tarkemmin Scottsboron kaupunkiin. Siellä sijaitsee maan laajin noutamatta jäänyttä matkatavaraa kauppaava tavaratalo.
Valtavan kokoiseen alennustavarataloon joutuvat
myös lentokoneisiin jääneet tavarat sekä ilman osoitetta ollut
lentorahti.
Liikkeeseen rahdataan rekkakuormittain matkatavaraa
Yhdysvaltain suurimmista lentoyhtiöistä, ja tavarat lunastanut
liike myy kaiken 50 prosentin alennuksella jälleenmyyntiarvosta.
Valikoima on omalaatuinen, kymmenien tuhansien dollareiden
arvoisista jalokivistä ja tietokoneista sateenvarjoihin, suksiin ja
vajaisiin sampoopulloihin.
Vaatteet suosikkituote
Kaupassa käy noin 800 000 asiakasta vuosittain. Valtaosa
heistä ostaa vaatteita, jotka on pesty ja prässätty ennen
myyntihyllyille vientiä.
Paitoja saa noin kymmenellä markalla kappale ja
huippusuunnittelijoiden tuotteet, mm. takit ja puserot ovat
puoli-ilmaisia.
Onnekas saattaa löytää myös hyväkuntoisia golfvehkeitä,
tietty matkalaukkuja, lähes käyttämättömän partakoneen tai
taideteoksen.
Omistaja, Bryan Owens, pitää liikkeessä myös pientä museota,
jossa on harvinaisuuksia, muun muassa vuonna 1770
rakennettu viulu.
Kauppaan on vuosien mittaan kulkeutunut myös esimerkiksi
ruumisarkku ja elävä kalkkarokäärme.
Yrityksen omistaa Owensin perhe. Puuha sai alkunsa 30 vuotta
sitten, kun nykyisen omistajan isä, vakuutusvirkailija Doyle Owens ryhtyi, ostamaan bussiyhtiöiltä matkustajilta jäänyttä
tavaraa ja jälleenmyymään sitä.
Pian hän solmi sopimukset
suurimpien lentoyhtiöiden kanssa matkatavaran
lunastamisesta. Nyt toiminta kukoistaa: liike työllistää jo yli
sata ihmistä.
Salamyhkäistä toimintaa
Liiketoimintaa verhoaa kuitenkin salaperäisyys. Perhe ei saa
paljastaa, millaisilla summilla tavaraa ostetaan ja mitkä
lentoyhtiöt ovat asiakkaita. Myöskään liikevoiton suuruutta ei
saa julkistaa.
Lentoyhtiöt vakuuttavat, että tavaran myyminen eteenpäin on
vasta vihoviimeinen toimenpide. Kaikki mahdollinen tehdään
matkatavaran omistajan jäljittämiseksi, mutta etsinnästä
luovutaan yleensä kolmen kuukauden kuluttua.
Laukut joutuvat tavallisesti hukkaan sen vuoksi, että ne ovat
päätyneet väärälle kentälle, nimilappu on repeytynyt irti, eikä
mikään laukun sisällössä viittaa omistajaan.
STT-IA
13.10.2000
Ulkomaat -sivulle
|