Suurlähettiläs Dieter Vitzthum:
EU-jäsenyys nosti Suomen ja Italian suhteet uudelle tasolle
Pääministeri Paavo Lipposen perhematkat ikuiseen Roomaan eivät ole yksittäinen, saati jälkiä jättämätön Italia-innostuksen ilmiö. Sille voi hymyillä, mutta Suomen liityttyä Euroopan unioniin kosketuspinta unionin perustajajäsenen Italian kanssa on laajentunut merkittävästi.Suomen Italian suurlähettilään Dieter Vitzthumin mukaan korkean tason vierailut ennen Suomen EU-jäsenyyttä olivat tuiki harvinaisia Italian ja Suomen välillä.
Pääministerin epävirallisetkin lomailuvisiitit ovat sisältäneet tapaamisia, joilla on merkitystä maiden välisille suhteille. Yksi Lipposen tuttavista, Euroopan komission puheenjohtaja italialainen Romano Prodi oli aikaisemmin tunnustettu maan pääministeri.
Myös presidenttivierailut käynnistyivät vasta Suomen jäsenyyden jälkeen. Suomalaiset turistit ovat aina rakastaneet pastamaata, mutta suomalaisten yritysten asettuminen Italiaan on viranomaisten kovan byrokratian ja monimutkaisten työmarkkinoiden takia haastavaa.
Vienti kasvaa mukavasti
Suomen vienti on kasvanut ja Italia on meille kahdeksanneksi suurin vientimaa. Suomen viennistä vajaat neljä prosenttia suuntautuu Italiaan.
Saapasjalkamaan 58 miljoonan asukkaan markkinat kutsuvat niitä yrityksiä, jotka vaivautuvat opiskelemaan italialaiset pelisäännöt tehdä kauppaa maassa maan tavalla. Turha todeta, että Suomen vienti on kirkkaasti Nokia-vetoista.
Suurlähettiläs Vitzthum kertoi suomalaistapaamisessa Roomassa, että Italian talous on kehittynyt viime aikoina heikosti, mutta italialaisyritykset ovat saaneet merkittävää devalvaatiohyötyä euron heikkenemisen kautta.
Maan jakautuminen vauraaseen ja työteliääseen pohjoiseen ja sitä selvästi köyhempään ja ajoittain 30 prosentin työttömyydestä kärsivään etelään vaikuttaa Italian Eurooppa-politiikkaan.
Teollistuneessa pohjoisessa tavoitellaan liberaalimpaa kauppapolitiikkaa, kun taas etelä haluaa protektionismia.
- Eurooppa-politiikassa on kuitenkin paljon vähemmän kansallisia intressejä kuin esimerkiksi Ranskalla, Vitzthum totesi.
Painoarvo EU:ssa voisi olla suurempikin
Italia on erittäin EU-myönteinen maa. Kannatus on 92-prosenttista. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei italialainen kansallinen identiteetti ylipäänsä ole kovin vahva, vaan italialaiset ovat kahtiajakautuneina ensisijaisesti eurooppalaisia. Viimeistään jalkapallo-ottelussa moiset viileät arviot saavat huutia.
Italialaiset ovat selvästi federalistisia. He kannattavat EU:n laajentumista ja integraation syventymistä. Hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) Italia on tavoitellut laajempaa agendaa ja korkeampaa tasoa kuin Amsterdamin sopimus edellyttää.
Italia käyttää ministerineuvostossa maksimaalista äänimääräänsä tukeakseen EU:ta. Naton jäsenmaana sillä on lisäksi luonnollisesti pitkät ja vahvat suhteet myös Yhdysvaltoihin, mikä näkyi mm. Kosovon kriisin aikana. Niemimaa oli kuin suuri lentotukialus Kosovoon suunnatuille toimille.
- Italia on mukana kaikessa, mutta sen painoarvo voisi olla suurempi, suurlähettiläs Vitzthum arvioi Italian roolia EU:ssa.
Vitzthumin mukaan Italia tukeutuu Euroopan unioniin suurelta osin siksi, että maan sisäpolitiikka on useimmiten jonkinasteisessa kaaoksessa tai ainakin epävakaassa tilassa. Niin juuri nytkin.
Juuri luottamuksen saanut uusi pääministeri Giuliano Amato on talousmiehenä kovan haasteen edessä. Italia sai sodanjälkeisen 58. hallituksen, kun parlamentin ylähuone eli senaatti hyväksyi runsas viikko sitten uuden hallituksen.
Keskustan ja vasemmiston varaan rakentuva hallitus ei välttämättä ole sen pitkäikäisempi kuin monet edeltäjänsäkään, sillä sen hyväksyttiin hyvin niukalla äänierolla. Sosialistisen virkaveljen Massimo DŽAleman hallitus kaatui huhtikuussa oikeiston voittamissa paikallisvaaleissa.
Suhteellinen vaalitapa tavoitteena
Amaton tärkeä tehtävä on yrittää uudistaa vaalijärjestelmä suhteelliseksi. Tämä tapahtuu 21. toukokuuta kansanäänestyksen kautta. Edellinen yritys kariutui liian alhaiseen äänestysprosenttiin.
Italian mallin mukainen referendum eli kansanäänestys on sitova eikä vain neuvoa antava kuten Suomessa, jos äänestysprosentti ylittää 50.
Vaalitavan uudistus vähentäisi pienten puolueiden lukumäärää, ja sitä kautta vahvistaisi ja vakauttaisi poliittista järjestelmää. Nykyisin Italian parlamentissa on yli 40 poliittista ryhmää.
Sisäpoliittista vakautta ei ole liiemmin edesauttanut pienten puolueiden ryhmittyminen tuuliviirimäisesti milloin mediakeisari Silvio Berlusconin osoittamaan suuntaan, milloin vastakkaiseen keräämällä satakunta tai kaksikin sataa ääntä parlamentissa, ja siten sotkeneet 600-jäsenisen parlamentin rintamalinjat ja politiikan kaikenlaisen ennustettavuuden.
Laiton työvoima vyöryy rannoille
Vitzthum korostaa, että Italia tarvitsee EU:n tukea myös siirtolaiskysymyksissä.
Italian on hyvin vaikeata valvoa laitonta siirtolaisuutta, joka vyöryy etenkin Balkanilta, Albaniasta, Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Uutiskuvista tutut, ihmisillä lastatut laivat rantautuvat Italian niemimaan pitkille rannoille.
Laiton työvoima pyrkii hakeutumaan maan pohjoisosiin. Italiaan on aikaa myöten syntymässä selvästi kahdet työmarkkinat, laittomat ja joten kuten lailliset. Kun me puhumme harmaasta taloudesta, Italian ay-liike käyttää suoraan termiä musta talous.
Suomalaisyritykset ovat joutuneet opettelemaan, että työviikko on virallisesti viisipäiväinen, mutta todellisuudessa kuusipäiväinen ja 12-tuntinen. Virallisen viikon ylimenevä osa maksetaan työntekijälle pimeästi.
MARGIT HARA
Rooma
12.5.2000
