Amerikassa vuollaan kultaa lainapuukolla

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton esitteli viime maanantaina kongressille ehdotuksensa ensi vuoden liittovaltion budjetiksi.

Tämä on Clintonin kahdeksas ja viimeinen budjetti, ja sitä leimaa valtiontalouden valtaisa ylijäämä. Ylijäämä on seurausta maan talouden jatkuvasta kasvusta, ja sen määräksi 1,84 biljoonan dollarin budjettiesityksessä oletetaan 746 miljardia dollaria.

Budjetissa satsataan lisää rahaa terveydenhoitoon, ja julkisia velkoja maksetaan pois. Clinton ehdottaa myös veronalennuksia keski- ja pienituloisille.

Kongressissa budjetista odotetaan syntyvän kova kiista demokraattien ja republikaanien välille. Republikaanien mielestä liittovaltion menoja ei saa paisuttaa, eivätkä ehdotetut veronalennukset ole ollenkaan riittäviä.

Koko budjetin oletuksena on Yhdyvaltain talouskasvun jatkuminen edelleen ilman ongelmia. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Clinton odottaa talouskasvun tuottavan liittovaltiolle 2,9 biljoonan dollarin ylijäämät. Niinpä hänen mukaansa liittovaltio kykenee vuoteen 2013 mennessä maksamaan kokonaan pois 3,2 biljoonan dollarin julkiset velkansa.

Amerikan ihmetalous

Yhdysvaltain talous kasvoi viime vuonna peräti 4,2 prosenttia. Kasvua on jatkunut jo 9 vuotta. Tällä vuodelle Clintonin hallitus esittää kasvuksi 2,9 prosenttia (arviota on nostettu aiemmasta 2,2 prosentista). Tulevan 10 vuoden keskiarvokasvun arvioidaan olevan 2,5 prosenttia.

Inflaatio jäi silti viime vuonna hämmästyttävästi vain 2,7 prosenttiin. Tämä siitäkin huolimatta, että , Yhdysvaltain energiahinnat nousivat 13,4 prosenttia OPEC-maiden rajoitettua öljyntuotantoaan. Kaiken huipuksi kuluttajahintojen nousu vaikutti hidastuvan vuoden lopulla joulukuussa.

Keskuspankin puheenjohtaja Alan Greenspan varoitti kuukausi sitten puheessaan New Yorkin Talousklubilla, että talouden tuottavuuden kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Hänen mukaansa taloutta kiihdyttää tällä hetkellä liikaa ns. varallisuusefekti, eli ihmisten kulutus lisääntyy, kun heidän omistamiensa osakkeiden arvo nousee.

Greenspanin mukaan nykyisessä tilanteessa on jokin perustava ero verrattuna sodanjälkeisiin taloussuhdanteisiin. Kasvu on jatkunut pidempään kuin koskaan ja paljon odotettua voimakkaampana. Huolimatta työmarkkinoiden kireydestä on inflaatio pysynyt alhaalla.

Keskuspankki nosti korkoa kolme kertaa viime vuonna, mutta nostot olivat varovaisia ja etukäteen arvattavia. Niiden vaikutus jäi talouteen on jäänyt olemattomaksi, ja osakekurssit jatkavat mieletöntä nousuaan.

USA:n työttömyys on nyt 4,1 prosenttia, mikä alhaisin luku 30 vuoteen. Työttömyys on ollut alle 5 prosenttia vuoden 97 puolivälistä lähtien. Perinteisesti taloustiede on kysynnän ja tarjonnan lain pohjalta olettanut, että kun työvoimasta tulee pulaa, palkat nousevat.

Näin ei kuitenkaan ole Yhdysvalloissa käynyt. Palkat nousivat The Economistin mukaan viime vuonna keskimäärin vain 3,6 prosenttia. Vuonna 1998 palkat nousivat 4,2 prosenttia, joten kasvuvauhti on vastoin teoreettista oletusta hidastunut.

Miksi hinnat eivät nouse, vaikka työvoimasta on pulaa?

Selityksistä toiset korostavat suotuisia suhdannetekijöitä, toiset taas talouden rakenteellisia muutoksia. Greenspanin mielestä voi viedä vielä monta vuotta ennenkuin talouteen vaikuttavien nykyisten nopeiden muutosten luonne täysin ymmärretään.

Suurimman suosion ovat saaneet rakenteelliset selitykset, joiden mukaan tuottavuus kasvaa joko uuden teknologian tai työmarkkinoiden lisääntyneen joustavuuden ansiosta.

Syitä hitaalle palkkakehitykselle on etsitty lisäksi työväestön ikääntymisestä, pätkätöiden lisääntymisestä tai työmarkkinoilla nopean teknologian kehityksen takia vallitsevasta epävarmuudesta.

Myös vankilaan joutuneiden nuorten miesten suuri määrä on kiinnittänyt joidenkin tutkijoiden huomiota, sillä nämä miehet olisivat vapaudessa todennäköisesti työttöminä ja nostaisivat niin ollen työttömyyslukuja.

Erään selityksen mukaan työvoiman tarjonta on kasvanut odotettua enemmän. Väestön luonnollisen kasvun lisäksi yhä useammat joutuvat sosiaalitukien puutteessa menemään töihin, maahan tulee laittomia siirtolaisia, naisten määrä työelämässä lisääntyy ja varhaiseläkkeelle lähtee entistä vähemmän väkeä.

Suhdannepuolelta selityksiä löytyy myös useita. Palkankorotusten tarve on ollut pieni, kun inflaatio on ollut alhainen. Alhainen inflaatio puolestaan voisi selittyä amerikkalaisten yritysten ylimääräisellä tuotantokapasiteetilla tai vahvan dollarin ansiosta laskevilla tuontihinnoilla. Erityisesti öljyn hinta laski voimakkaasti ennen kääntymistään viime vuonna nousuun.

Näissä selityksissä on se kiehtova puoli, että ne kaikki ovat kietoutuneet toisiinsa. Kansantaloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tapahtumien syy-seuraussuhteiden selvittäminen on hankalaa. Vaikutukset ovat usein molemminpuolisia: alhaiset palkankorotukset rauhoittavat inflaatiota ja alhainen inflaatio rauhoittaa palkankorotuksia.

Syytä palkkojen hitaaseen nousuun työvoimapulasta huolimatta on haettu myös palkkojen tilastoinnista. Bonukset ja osakeoptiot eivät näy palkkatilastoissa. Monesti myös työntekijän palkkaa korotetaan samalla kun hänet ylennetään tai hän saa uuden työtehtävän organisaatiossa. Tälläiset palkankorotukset eivät näy kaikissa tilastoissa.

Ken lainarahaa nostaa, se makoisasti elelee

Upeista talousluvuista huolimatta Yhdysvaltain talous ei ole aivan tasapainossa. Yksityinen sektori kuluttaa huomattavasti enemmän kuin säästää, ja yksityiset velat ovat kohonneet ennätyskorkealle. Lainarahaa on hurjasti liikkeellä, ja se selittää osaltaan osakkeiden hintojen hulvattoman nousun.

Yritysten ja kotitalouksien velat vastaavat yhteiseltä arvoltaan 132 prosenttia bruttokansantuotteesta. Viime vuonna lainanoton tahti oli kiihtymään päin.

Suurin osa yritysten ottamista lainoista käytetään korkean teknologian investointien rahoittamiseen, mikä on hyvä asia ja lisää tulevaisuudessa tuottavuutta. Mutta osa lainoista käytetään yrityksen osakkeiden takaisinostoon, jolloin osakekurssiin saadaan puhtia, jos esimerkiksi johtajille jaettavat osakeoptiot uhkaavat laskea sitä.

Nousevat osakekurssit ovat saaneet osakkeita omistavat kotitaloudet tuntemaan itsensä varakkaiksi. Tässä varakkuushuumassa ne lainaavat surutta rahaa voidakseen kuluttaa enemmän kuin ne mitä tosiallisesti ansaitsevat.

Kotitalouksien velat nousivat viime vuonna 103 prosenttiin henkilökohtaisista tuloista. Vuonna 1992 osuus oli vielä kohtuulliset 85 prosenttia.

Vaan vaara vaanii lainaajaa, on kohtalonsa kurja

Huolestuttavinta tässä lainanotossa on Economistin mukaan se, että osakkeiden ostoa varten otetut velat ovat kolminkertaistuneet viiden viimeisen vuoden aikana. Jos osakekurssit putoavat, osa näistä veloista täytyy maksaa heti, jolloin sijoittajien pitää myydä osakkeitaan. Seurauksena osakekurssit putoavat yhä vinhemmin.

Osakkeisiin perustuva varallisuus on pirullisella tavalla näennäistä. Jos kaikki alkavat muuttaa osakkeitaan rahaksi, niiden arvo romahtaa ja varallisuus katoaa kuin lumi kevätauringon paisteessa. Vaikka paperilla sijoittajan varallisuus ylittäisikin velat, voi kuitenkin käydä niin, että varallisuuden liuettua pörssiromahdukseen jää sijoittajalle vain velat käteen.

Lainojen laadun arvellaan myös yleisesti ottaen laskeneen viime vuosina. Pankit ovat kilpailusyistä lainanneet rahaa yhä riskialttiimmin ja yhä heikompiin kohteisiin. Alhainen inflaatio on Yhdysvalloissa lietsonut lainaamisintoa, sillä nimellinen korkotaso on pysynyt hämäävän alhaisena ja talouden kasvuodotukset ovat kasvaneet liikaa.

Lainanotto sinänsä ei ole mitenkään huono asia talouden kannalta, mutta järkevä velkaantumisaste riippuu talouden kasvuodotuksista, korkotasosta ja kasvuvaihteluista. Mitä vakaampi talous, sitä turvallisemmin voi velkaantua.

Yhdysvaltojen talouden vakautta on vähentänyt ylikuumeneminen, jonka myötä pörssiromahduksen, korkojen äkillisen nousun ja talouslaman riski on kasvanut.

Yhdysvaltojen yksityisektorin velkaantuminen ei yksin laukaise talouskriisiä, mutta jos pörssi romahtaa, voivat seuraukset olla pahoja. Velkapommi ei tikitä, vaan se suoraastaan jyskyttää.

HEIKKI JANTUNEN
11.2.2000

Talous -sivulle