Ensimmäinen "tekstiviesti" maailmassa Kotkasta Suursaareen 100 vuotta sitten
Helmikuun 5. päivänä 100 vuotta sitten pietarilainen fyysikko Aleksandr Popov lähetti langattoman viestin Kotkan edustalla sijaitsevasta Kuutsalon saaresta.
Viesti
vastaanotettiin 50 kilometrin päässä
Suomenlahdella Suursaaressa. Kysymyksessä oli
nykykielellä sanottuna "kännykkäviestinnän"
ensiaskel.
Maailman kymmenen suurimman yrityksen
joukkoon kuuluva suomalaisyritys Nokia kertoi
viime viikolla kännykkäkaupan siivittäneen yhtiön
taas huipputulokseen. Suomesta, Kuutsalon
saaresta, Aution kylästä alkoi siis kehitys, jolla on
ollut koko maailmaa mullistavat seuraukset.
Kymenlaakson maakuntamuseossa avattiin
viime viikonloppuna tapahtuman 100-vuotisjuhlan
tunnelmissa radion historiasta kertova näyttely
Kipinälähettimestä digitaaliradioon.
Näyttely
esittää mm. Popovin toimintaa Kotkassa talvella
1990. Popovin työtä radioaaltojen parissa
valottavat useat hänen kehittämänsä laitteet,
joita hän teetätti mm. Ranskassa.
Popov keksi antennin
Popovin onnistunutta yhteyttä Kotkasta
Suursaareen pidetään maailman ensimmäisenä
langattomana radioviestinä, joka on kantanut
horisontin taakse. Radion teoreettisen periaatteen
keksi 1865 englantilainen Clerk Maxwell.
Ensimmäisen radiolähettimen ja vastaanottimen
rakensi saksalainen Heinrich Hertz 1880-luvun
lopulla. Englannissa toiminut italialainen
Guglielmo Marconi patentoi radiolaitteen 1896.
Aleksandr Popovin ansiona on antennin
keksiminen, jonka avulla kantomatka kasvoi
oleellisesti. Hänen radiolaitteensa palkittiin
Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 kultamitalilla
ja kunniakirjalla.
Popov työskenteli Kronstadtin Torpedokoulun ja
Teknillisen Merisotakoulun opettajana. Hänen
silloin salaperäisen laitteensa parissa tekemistä
kokeista ei ole paljo tietoa.
Popovia tutkineen
kotkalaisen diplomiekonomi Ragnar Backströmin
arvion mukaan Pietarissa toiminut amiraliteetti
halusi pitää keksinnön sotasalaisuutena.
Popovin aiemmat kokeet olivat amiraliteetin
tiedossa. Siihen aikaan laivojen viestintävälineinä
olivat lippusingnaalit ja valomerkit. Pimeässä ja
sumussa niistä ei ollut mitään hyötyä.
Radioyhteys olisi sata vuotta sitten ollut
melkoinen valttikortti Venäjän sotalaivaston
salaisena aseena.
Tosin jälkimaailmalle on Backströmin mukaan
syntynyt sellainenkin kuva, ettei amiraliteetti
ehkä oikein ollut vakuuttunut 40-vuotiaan Popovin
keksinnön luotettavuudesta.
Sotalaivan pelastustöistä raportoimaan
Kotkaan Popov pääsi anottuaan sitä. Amiraliteetti
toivoi hänen laitteestaan olevan apua, kun
Pietarissa haluttiin seurata haaksirikkoutuneen
sota-aluksen pelastustöitä. Venäläinen
panssarilaiva Kenraaliamiraali Apraksin makasi
Suursaaren tuntumassa karilla ja tiukasti jäiden
puristuksissa.
Kotkasta oli kaapeliyhteys Pietariin, mutta
pelastustöiden edistymisestä kertoneet sähkeet
piti ensin saada mantereelle 50 kilometrin päästä
Suomenlahdelta. Se oli kovissa talvioloissa liian
hidasta puuhaa, joten nuori tiedemies Popov
tarjosi apuaan.
Hän oli aiemmin kokeillut laitettaan lyhyillä
etäisyyksillä Itämerenlaivaston aluksella
Viipurinlahdella ja 1899 Mustallamerellä. Kokeet
oli tehty ulkopuolisilta salassa.
Kuutsalosta
Suursaareen tarvittava yhteys oli ennätyksellisen
pitkä. Siihen saakka pisin sähkötysetäisyys
langattomalla lennättimellä oli ollut noin
kymmenen kilometriä.
Kuutsaloon valmistui lennätinasema 27.
tammikuuta 1900 ja Suursaareen asema valmistui
5. helmikuuta. Popov oli Kuutsalossa, kun
Suursaaresta tehtiin aamupäivällä ensimmäinen
yhteydenotto. Sanoman luettavuus oli alussa
heikko, mutta sen laatu parani nopeasti.
Kuutsalon ja Suursaaren välillä toimi yhteys
kevääseen asti. Keväällä Kuutsalon asema
siirrettiin mantereelle ja Kotkansaaren Norskan
kalliolle nousi uuden aseman korkea
antennimasto.
STT-MH
11.2.2000
Ajassa -sivulle
|