Tielaitosuudistus etenee - henkilöstökysymyksistä neuvotellaan

Tienpito kokonaisuudessaan kilpailun piiriin

Tielaitosuudistuksella on isot heijastusvaikutukset tielaitoksen henkilöstöön sekä alan markkinoihin. Nyt pohditaan, miten "ylijäämät" työllistetään ja miten varmistetaan terve kilpailu.

Tällä haavaa tiehallinnossa on 1 100 ihmistä ja teiden tuotannossa noin 5 000 ihmistä. Uudistusta ajava liikenneministeriö lähtee siitä, että neljän vuoden siirtymäajan jälkeen tiehallinto työllistää noin 900 ihmistä ja tuotanto 3 500.

Luonnollisen poistuman kautta tiehallinnosta arvioidaan vähenevän 200 ja tuotannosta 1 500 henkilöä.

Lopuille noin 500 ihmiselle liikenneministeriö suunnittelee erilaisia sopimuksia. Ministeriö vakuuttaa, ettei irtisanomisiin ryhdytä.

Läpinäkyvyys kunniaan

Tielaitosuudistus on tarkoitus toteuttaa lopulliseen muotoonsa neljän vuoden siirtymäkautena. Tänä aikana tielaitoksen oma tietuotanto voi nykyiseen tapaansa saada tiehallinnolta ns. neuvottelu-urakoita. Näistä ei käydä kilpailua, vaan hinta sovitaan.

Yksityiset maanrakentajat kilpailuviraston tavoin ovat epäilleet, että osa neuvottelu-urakoista saaduista tuloista valuu tielaitoksen tekemiin kilpailutarjouksiin. Kilpailijoiden mielestä tielaitos on tehnyt urakkatarjouksia alihintaan.

Maanrakentajien mielestä neuvottelu-urakat, samoin kuin tielaitoksen muut urakat on oltava julkisia niin kauan kuin neuvottelu-urakoita tehdään eli koko siirtymäkauden ajan.

- Antavathan pörssiyhtiötkin tietoja toiminnastaan, miksei siis valtion omistama liikelaitos, Maarakentajien keskusliiton toimitusjohtaja Olavi Mettälä sanoo.

Alan markkinat 20 mrd

Tähän asti tielaitoksen reviiriin ovat kuuluneet yleisten teiden suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito. Valtio on kilpailuttanut joitakin isoja tieurakoita, mutta esimerkiksi teiden hoito on ollut kilpailun ulkopuolella.

Uudistuksen läpimenon jälkeen kaikki tienpidon toiminnot kilpailutetaan. Vastapainoksi tielaitos voi osallistua kuntien ja yksityisten teiden rakentamiseen.

Tosin tielaitos on jo tähänkin asti tehnyt töitä kunnille ja yksityisille. Viime vuonna laitoksen ulkopuolisen toiminnan arvo oli parisataa miljoonaa.

Kone- ja kuoma-autoyrittäjiä on huolestuttanut se, että iso valtion liikelaitos tulee heidän markkinoilleen, siis muuhunkin kuin tienpitoon.

Viranomaispuolella vakuutetaan, ettei valtiosta tule häirikköä markkinoille. Pyrkimys on edetä asiassa niin, etteivät maarakennusalan yrittäjät ajaudu konkurssiin tämän muutoksen takia.

Kilpailutilanteesta huolissaan olevat yrittäjät esittävät, että tielaitoksen toimiala rajattaisiin nykyiselle toimialalle. Jos näin ei käy, he vaativat, että neljän vuoden siirtymäajasta luovutaan ja tielaitoksen toimialan laajennus rajataan selvästi määriteltyihin maa- ja vesirakentamisen kohteisiin.

Maa- ja vesirakentamisen markkinat ovat noin 20 miljardia markkaa, josta teiden rakentaminen ja ylläpito ovat noin neljä miljardia markkaa.

Kilpailuvirasto mielissään tielaitosuudistuksesta

Tielaitoksen liikelaitostaminen on juuri sitä, mitä kilpailuvirasto on ajanut. Virasto on jo pitkään vaatinut tielaitoksen yhtiöittämistä ja liikelaitostaminen on askel tähän suuntaan.

Liikenneministeri Olli-Pekka Heinosen (kok.) mukaan hallitus tukee liikelaitosuudistusta, mutta ei aio yhtiöittää liikelaitosta.

Kilpailuvirasto on ollut huolissaan mm. siitä, että tielaitos on kilpailuttanut vain pienen osan töistään. Siksi talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös otettiin ilolla vastaan, sillä liikelaitostaminen merkitsee koko tienpidon tuomista kilpailun piiriin ylimenokauden päätyttyä.

Tutkimuspäällikkö Juhani Pennanen kilpailuvirastosta ei halua ottaa kantaa siihen, miten perustettavan liikelaitoksen toimiala pitäisi rajata ylimenokauden jälkeen. Jos omistaja haluaa liikelaitoksen toimintaa rajata, se voi sen tehdä.

Hänen mukaansa on varsin ymmärrettävää, ettei esimerkiksi haluta, että liikelaitos laajenisi markkinoille, joille sen kyvyt eivät riitä.

Ylimenokausi on Pennasen mukaan eri juttu.
- Sen aikana liikelaitoksen toimiala pitäisi rajata tienpitoon ja siihen liittyvien palveluiden tuottamiseen, hän sanoo.

Tällä haavaa tielaitoksen reviiriin kuuluvat yleisten teiden suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito.

Kilpailuttamisen lisäämisellä voi Pennasen mukaan olla myös merkittävä työllisyysvaikutus. Näin käy, jos tienpidon määrärahoja ei supisteta ja kilpailuttamisesta syntyvät kustannussäästöt sijoitetaan maa- ja vesirakennusalalle.
- On laskettu, että 300 miljoonan markan säästöt vastaavat tuhatta työpaikkaa, hän sanoo.

Tielaitos on itse laskenut, että kilpailuttamisella voidaan saada noin 200 miljoonan markan vuosisäästöt.

STT-MH
11.2.2000

Politiikka -sivulle