Yrittäjät vetoavat perusoikeuksiin
Yrittäjät: Työsopimuslaki yritetään runnoa läpi suurten ehdoilla
Pienyrittäjien etujen valvonta työsopimuslain uudistuksessa sekä toisaalta pienyrittäjien pyrkimys nousta työmarkkinapöytään kuumentaa tunteita. Yleissitovuuden laajentamispyrkimykset uhkaavat kiristää hallituksen ilmapiiriä, koska muutos vahvistaisi olennaisesti työmarkkinajärjestöjen valtaa.Suomen Yrittäjien mukaan työsopimuslain uudistamisessa sohaistaan perusoikeuksia, sillä työnantajaliittoihin kuuluvat ja niiden ulkopuolelle jättäytyneet yritykset ovat keskenään eriarvoisessa, kilpailutilanteeseen vaikuttavassa asemassa.
Tämä on ristiriidassa perusoikeuksiin kuuluvan yhdistymisvapauden ja yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Perusoikeuksiin kuuluu oikeus olla liittymättä yhdistyksiin.
Suurin palkansaajakeskusjärjestö SAK on leimannut yrittäjien toiminnan lakipakettia valmistelleessa komiteassa epäkypsyydeksi työmarkkinapöytään. Metalliliitto puhuu häiriköinnistä.
Yrittäjät taas katsovat, ettei etujärjestön tarvitse olla samaa mieltä asioista vastapuolen kanssa ennen kuin on kelvollinen sopimuspöytään.
Perustuslakivaliokunnalle selvitettävää
Suomen Yrittäjien edustajana työsopimuslakia oli komiteassa valmistelemassa johtaja Rauno Vanhanen.
- Me olemme ottaneet perustuslakikytkennän esille, mutta siitä on haluttu ymmärrettävästi vaieta. Tällä hetkellä yrityksen, joka on päättänyt olla liittymättä työnantajaliittoon, on noudatettava työehtosopimusta vain siltä osin kuin siinä on pakottavia määräyksiä, mutta se ei saakaan noudattaa sopimusmahdollisuuksia antavia tai muuten laista poikkeavia työnantajalle edullisempia ehtoja, Vanhanen sanoo.
Työelämän käytäntöjä keskeisesti määräävä uusi työehtosopimuslakiesitys hyväksyttiin kiistojen jälkeen. Yli neljän vuoden ajan lakia valmistellut komitea luovuttaa mietintönsä työministeri Sinikka Mönkäreelle (sd.) tiistaina. Kovaääninen keskustelu lakipaketista leimahti jo ennen julkistamista.
Vanhanen kiistää, että täydet neljä vuotta olisi riidelty. Yksimielisyys saavutettiin monista tärkeistä asioista. Erimieltä ollaan yleissitovuuden sääntelystä ja yleissitovuuden määrittelystä.
Nykyisin työehtosopimus on yleissitova, jos puolet alan työntekijöistä on järjestäytyneiden yritysten palveluksessa.
- Meistä ratkaisu, johon komitean enemmistö päätyi, on hyvin lähellä sitä, mitä SAK on alun perin vaatinut, kun se on vaatinut alan edustavinta työehtosopimusta aina automaattisesti yleissitovaksi, Vanhanen arvioi.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) on jo muistuttanut, että kokoomus torjui yleissitovuuden laajentamisen hallitusneuvotteluissa.
Demokratia koetuksella
Yleissitovuuden määrittelyssä on Vanhasen mukaan kyse siitä, että luovummeko Suomessa enemmistöperiaatteesta eli ns. 50 prosentin säännöstä.
Se on periaatteellinen kysymys, koska yleissitovuuden perusteella noudatettava työehtosopimus on itse asiassa lain veroista normistoa. Se tulee työsopimuslain säännösten nojalla pakottavana noudatettavaksi.
- Siinä eduskunta ikään kuin delegoi norminantovaltaa työmarkkinajärjestöille, Vanhanen sanoo. Yrittäjistä on kohtuullista ja yleisyyttä osoittavaa, jos puolet alan työsuhteista työehtosopimuksen kautta soveltavat tietyntasoisia ehtoja. Voidaan ajatella, että niitä on sitten sovellettava kaikille kyseisen alan työsuhteissa.
Oudolle tielle yrittäjien mielestä lähdetään, jos eduskunta delegoi norminantovaltaansa työsuhteiden sisällöstä vähemmistölle.
- Annetaan esimerkiksi kolmasosalle alan työsuhteita määrittelyvalta siitä, mitä kahden kolmasosan työsuhteissa on noudatettava. Meidän mielestä ongelmallinen kohta, emme haluaisi hyväksyä.
Joustot käyttöön laajemmin
Yrittäjät ovat valmiita hiukan lieventämään nykyistä "vähintään noin 50 prosentin rajaa" alaspäin, jos he toisessa yleissitovuuteen liittyvässä ongelmassa saisivat ymmärrystä.
Yleissitovuuden yksipuolisesti vaikuttava ominaisuus eli se, että yleissitovuuden piirissä olevat yritykset eivät saa noudattaa työehtosopimuksen joustoja eli poikkeuksia pääsäännöistä, on myös pöydällä.
- Pitäisi siis antaa vastaavasti joustot yleissitovuuden piirissä oleville yrityksille, jotka ovat järjestäytyneiden yritysten käytettävissä.
Tämä tarkoittaa sitä, että erinäisistä asioista sallitaan työehtosopimukseen ottaa sellaisia määräyksiä, jotka ovat työnantajalle edullisempia kuin lain vastaavat säännökset, esimerkiksi ylityökorvaukset.
Lain mukaan ylityökorvaukset ovat 50 prosenttia. Paikallisesti yrityskohtaisesti voidaan kuitenkin sopia, että noudatetaan laista poikkeavaa korvausprosenttia, esimerkiksi 20.
Paikallisesti voivat sopia vain työantajaliittoihin kuuluvat yritykset, mutta eivät jäsenyyttä vailla olevat yritykset, joiden on kuitenkin noudatettava yleissitovuuden perusteella täsmälleen samaa työehtosopimusta. Tämä vaikuttaa yritysten kilpailuasemaan.
Lisäksi yrittäjäjärjestö edellyttää, että viimeistään perustuslakivaliokunnassa selvitetään, onko lakiesitys ristiriidassa perusoikeuksiin kuuluvan yhdistymisvapauden ja samanaikaisesti yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.
Lainsäätäjä ei saisi asettaa yksilöitä erilaiseen asemaan sillä perusteella, ovatko he käyttäneet tätä ns. negatiivista yhdistymisvapautta vai eivät.
Työlainsäädäntötasolla se tarkoittaa sitä, että lainsäätäjä ei saisi asettaa joillekin yrityksille ankarampia oikeusnormeja noudatettavaksi sillä perusteella, että ne eivät ole liittyneet työnantajaliittoon.
- Nythän meillä on tällainen systeemi ollut pitkään, aina vuodesta 1970 lähtien. Tätä ei lakia aikanaan säädettäessä edes huomattu. Silloin ei myöskään ollut perustuslaissa tällaisia nimenomaisia sääntöjä. Asia tuli ajankohtaiseksi vasta 1990-luvulla, kun poikkeamat työehtosopimuksista yleistyivät.
Nimenomaan pienten yritysten laki
Poikkeamia ei ole ihan jokaisessa työehtosopimuksessa, mutta vuosi vuodelta yhä useammassa. Työnantajia on yksityissektorilla yli sata tuhatta. Suomen Yrittäjien varovaisen arvion mukaan näistä saattaa olla noin 70 000 yleissitovuuden piirissä. Valtaosa on hyvin pieniä yrityksiä.
Työantajaliittoihin kuuluvia työnantajia on noin 20 000. Nämä yritykset saavat soveltaa työehtosopimuksia kaikilta osin.
Lähes satatuhatta yritystä jää ulkopuolelle. Niistä kuitenkin selkeästi suurin osa kuuluu yleissitovuuden piiriin. Pienempi osa toimii aloilla, joilla ei ole joko lainkaan työehtosopimusta tai ei ole yleissitovaa työehtosopimusta.
- Tämä on siis laaja kysymys, joka koskee suurta osaa yrityksistä. Yritysten on ylipäätänsä mahdotonta tai äärimmäisen vaikeata tietää, mitä työehtosopimuksen määräyksistä ne saavat soveltaa ja mitä eivät.
- Yleensähän yrityksissä työsuhteet sovitaan niin kuin hyväksi nähdään. Sopimushetkellä ei välttämättä lueta riittävän tarkasti, ovatko järjestelyt nyt kaikilta osin työehtosopimuksen mukaisia.
- Jos työsuhde päättyy erimielisyyteen, katsotaan kymmeneltä vuodelta taaksepäin, että miten erilaiset lisät tuli maksettua ja oliko oikeus sopia laista poiketen tai noudattaa laista poikkeavia ehtoja. Tämä on sillä tavalla nurinkurinen tilanne, että elävä elämä toimii tarkasti ottaen ainakin jossain määrin ristiriidassa olemassa olevien työehtosopimusten kanssa.
- Toimeen tullaan, kun asiaan ei törmätä. Hyvin voi kysyä, onko tämä kohtuullista, koska riskin mahdollisista ongelmista kantaa yksin useimmiten aika pieni yritys. Sanktiot ovat kovia etenkin, kun ne saattavat kertyä pitkältä ajalta.
- Tämä on vaikea asia, jota ei ole koskaan käsitelty eikä monet tahot haluaisi nytkään käsitellä. Sitä vältellään tarkoituksellisesti. Isompien yritysten asiat hoidetaan aika pitkälti työehtosopimuksin. Käytännössä työsopimuslaki on loppujen lopuksi pienten yritysten laki.
Työrauha jää ulkopuolelle
Vanhasen mukaan palkansaajapuoli ei myöntäisi yrittäjille joustoja, koska yrityksiä eivät koske kaikki työehtosopimuksen velvoitteet, kuten luottamusmiesjärjestelmä, koulutussopimus, riitojen ratkaisumenetelmä ja jäsenmaksuperintä.
Nämä eivät kuitenkaan ole yksittäistä työsuhdetta koskevia asioita, vaan niiden noudattaminen edellyttää taustalla olevia sopijajärjestöjä.
Samalta taholta unohtuu Vanhasen mukaan myös se, että työehtojärjestelmään kytkeytyy myös työrauhavelvoite.
Työrauha on työnantajien hyväksi saama etuus siitä, että työantajat sitoutuvat noudattamaan sopimuksen velvoitteita. Työrauhavelvoite ei ole lainkaan voimassa yleissitovuuden piirissä olevissa yrityksissä. Yrittäjät eivät ole esittäneet työrauhavaatimuksia.
MARGIT HARA
11.2.2000
