Hylätyt talot, autiot pihat ei pyri sotaelokuvaksi
Elämän ja kuoleman juoksua Kannaksella
Laila Hietamiehen romaaniin perustuva elokuva Hylätyt talot, autiot pihat tehtiin tiiviillä aikataululla, mutta varsinaiseen työhön kiinni pääseminen kesti vuosia.
Jörn Donner lupautui
elokuvan tuottajaksi, mikäli siviilit saadaan
keskeiseen osaan - sotaelokuvaan Donner ei
halunnut sitoutua.
Elokuvan ohjaajaksi Donner halusi vain Lauri
Törhösen, joka taas ei ollut koskaan lukenut
Hietamiehen Kannas-sarjaa.
- Tämähän on tilaustyö, aluksi se tuntui matkalta
tuntemattomaan maahan, jota pelkään.
Kuvausten aikana tunnelma muuttui, syntyi
kollektiivinen into kertoa tämä tarina, ikään kuin
olisimme sen velkaa niille, jotka ovat tämän
kaiken oikeasti kokeneet, Törhönen kuvaa.
Hylätyt talot, autiot pihat on ensimmäinen Laila
Hietamiehen teoksesta tehty elokuvaversio.
Donner pitää kirjaa koskettavimpana Hietamiehen
romaaneista, ja sen filmaamista on suunniteltu jo
kymmenisen vuotta.
Pitkä prosessi saatiin
päätökseen, kun elokuva kantaesitettiin
maanantai-iltana Lappeenrannassa, Laila
Hietamiehen entisessä kotikaupungissa.
Tarina lähtee liikkeelle pienen Suontaan kylän
evakkovaiheista vuoden 1944 kesässä Kannaksen
suurhyökkäyksen alla. Elämän ja kuoleman
juoksua kuvataan sitten Viipurissa, jonka
kaaosmaista puolustustaistelua Hietamies kertoo
tutkineena kauan.
- Viipurin kaduille ilmestyneet rintamakarkurit ja
yhden karkurin teloitus perustuvat tarkkaan
dokumentaatioon. Ymmärrän miesten väsymyksen
ja pelon. Täysin nääntyneinä heidät komennettiin
vielä Tali-Ihantalan suurtaisteluun Viipurin
menettämisen jälkeen.
Surua ei ehditty surra
Kapteeni Aarne Heikkilä (Mats Långbacka) saa
lyhyen vihkiloman Syväriltä mennäkseen naimisiin
opettajatar Martan kanssa (Jonna Järnefelt).
Häävalssi on tanssittava ilman sulhasta. Mies
joutuu takaisin rintamalle ja vaimo evakkoon.
Seuraavan kerran tavataan Viipurin viimeisenä
päivänä.
Helmi-Elisa on menettänyt miehensä ja veljensä.
Totutun elämänmuodon hajotessa ilmahälytyksiin
suru on siirrettävä syrjään. 7-vuotias tytär Laura
on samanikäinen kuin Laila Hietamies itse oli
evakkomatkansa aikana.
- Sota merkitsi, ettei surua ehtinyt surra, sille ei
ollut aikaa eikä tilaa. Ja eniten kärsivät lapset,
Hietamies painottaa.
Carl-Kristian Rundman esittää lääkintämajuri
Pekka Karjalaista, joka on menettänyt perheensä
Viipurin pommituksissa.
- Miehen ympärillä on muuri, se on keino selviytyä
tilanteessa, joka on täynnä silpoutuneita
ruumiita. Jos jonkun pystyy pelastamaan elämälle,
niin tietää, että tämä elämä tulee olemaan
tuskaa, Rundman kuvaa rooliaan.
Elokuvaa kuvattiin Viipurissa viime kesänä
runsaan viikon ajan. Ennen lähtöä ilmassa oli
useita kysymysmerkkejä, mutta paikan päällä työ
sujui hyvin.
Carl-Kristian Rundmanille kyseessä oli jo toinen
Viipuriin tehty kuvausmatka, sillä hän oli mukana
Anja Kaurasen Ihon ajassa, josta osa kuvattiin
Viipurissa.
Lauri Törhönen korostaa, ettei Viipurin viimeisten
päivien pakokauhua ole vieläkään tyhjentävästi
selvitetty, joten kaaosta kuvattiin taiteellisesti
soveltaen.
- Työn aikana jouduimme vielä tahtomattamme
keskelle Karjala takaisin -keskustelua.
STT-MH
11.2.2000
Ajassa -sivulle
|