Naisia ensi kertaa mukana
Merentutkimuslaitoksen historian suurin retkikunta tutki Etelämantereen oloja
Suomen kaikkien aikojen suurin Etelämantereen tutkimusretkikunta Finnarp 99 on saanut työnsä tältä kaudelta päätökseen Aboa-tutkimusasemassa.23-henkiseen retkikuntaan kuului nyt ensi kertaa naisia. Varsinkin isojen maiden ja mm. Ruotsin tutkimusasemissa on jo aiemmin ollut mukana naistutkijoita.
- Kaikki sujui hyvin eikä sopeutumisvaikeuksia ollut, kertoo retkikunnan johtaja Henrik Sandler kotimatkallaan Kapkaupungista Etelä-Afrikasta.
Matka Etelämantereelle tehtiin sikäläisen kesän aikana. Säät alkavat taas talvistua ja tutkimusasema on "pantu naftaliiniin" eli tiivistetty ja tilkitty visusti talven varalle. Otolliset ajat tutkijoille koittavat jälleen vasta marraskuussa.
Suomalaisten lisäksi retkikunnassa oli englantilainen tutkija sekä hollantilaista, kanadalaista ja eteläafrikkalaista väkeä.
Merimatkoihin vuokrattiin venäläinen Akademik Fedorov -tutkimusalus, joka hoiti suomalaisten lisäksi muidenkin maiden retkikuntien ja tutkijaryhmien kuljetuksia. Laiva on vanha tuttu, rakennettiinhan se vuonna 1987 Suomessa Rauma Yardsin telakalla. Valtaosa suomalaisista jatkaa Kapkaupungista lentäen kotiin.
Lunta mittaamaan myös satelliitilla
Helsingin yliopiston geofysiikan laitoksen ja kanadalaisen Sherbrooken yliopiston tutkijoiden ryhmä keräsi retkellä tietoa Etelämantereen Kuningatar Maudin maan lumioloista kolmessa eri ympäristössä: merijäällä, rannikon jäätikön reunalla ja sisämaassa mannerjäätiköllä.
Mantereella mittauspaikoille jätettiin automaattiset lumiasemat tallentamaan aikasarjaa lumipeitteen kehittymisestä eteläisen pallonpuoliskon talven yli. Asemat noudetaan seuraavan retkikunnan mukana.
Saaduilla tutkimustuloksilla on käyttöä mm. satelliittikuvien tulkinnassa ja tähän liittyvässä mittauksen hienosäädössä eli kalibroinnissa. Näin saataneen keino tutkia lumen vuosittaista kerääntymistä myös avaruuden satelliiteista.
Tutkalla syynättiin jään ominaisuuksia
Retkikunnan jäsen, englantilainen jäätikkötutkija John Moore on vanhempi tutkija ja dosentti Arktisessa keskuksessa Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Hän sekä suomalaiset Anna Sinisalo ja Jari Vehviläinen käyttivät uutena menetelmänä maatutkaa jään ominaisuuksien selvittämiseen.
Tieteellinen kiinnostus menneiden aikojen ilmastoon on suuri, ja tietoa siitä voidaan saada jäätikön jäänäytteistä.
Syvältä kairattuja tai muuten vanhaa jäätä sisältäviä jäänäytteitä on kairattu vähän mm. huolto-ongelmista johtuen. Vanhaa jäätä on kuitenkin myös pinnalla sinisen jään alueilla, jotka ovat yleisiä Kuningatar Maudin maassa.
Tätä jäätä pidetään erinomaisena kemiallisiin ja fysikaalisiin analyyseihin, koska sen lämpötila ei ole koskaan ollut lähellä sulamispistettä.
Ryhmä teki maatutkalla havaintoja lumipeitteisillä jäätiköillä jään sisäisistä happojen aiheuttamista heijastuksista, jotka olivat peräisin jään sisäisistä tulivuoren purkauksista. Niiden syvyyksien perusteella on mahdollista määrittää jään ikä normaaleilla jäätikkötieteellisillä menetelmillä.
Jäätä pakkasessa Rovaniemelle
Työryhmän tutkan mittausaineisto käsitellään ja tulkitaan Rovaniemellä. Projektin aikana tehdään myös jäänvirtausmittauksia sinisen jään alueella tarkkaa GPS-paikkatietojärjestelmään apuna käyttäen. Mikäli mallinnus ja tulkinta onnistuvat, siellä esiintyvän sinisen jään ikä on mahdollista arvioida.
Pinnassa esiintyvää vanhaa jäätä on kairattu näytteiksi, joita säilytetään pakkasessa ja kuljetetaan Rovaniemelle, jossa analysoidaan kemiallisesti jään ioni-pitoisuuksia.
Nämä ionit ovat peräisin merivedestä ja tulivuorenpurkauksista tai biologisesta toiminnasta. Ne edustavatkin sen ajan ilmastoa, jolloin lumi on satanut.
STT-MH
11.2.2000
