Ilmaston lämpeneminen on yhä suurempi uhka
WWF:n uusi tutkimus osoittaa, että ilmaston lämpenemisnopeus on kriittinen luonnolle ja sen lajeille. Lämpenemisen kiihtyminen tulee uhkaamaan lukuisia lajeja seuraavien vuosikymmenien aikana. Useat lajit eivät kykene siirtymään tai muuntumaan niin nopeasti kuin ilmaston lämpeneminen edellyttäisi.Näitä lajeja uhkaa sukupuutto ilmastonmuutoksen takia. Pohjoiset lajit ja luontotyypit ovat suurimmassa vaarassa.
Maapallon lämpötila nousi 1900-luvulla ennenkuulumatonta vauhtia - nopeammin kuin koskaan viime vuosituhannella. Ennustetaan, että ilmasto lämpenee tällä vuosisadalla nopeammin kuin 400 000 vuoteen.
Uusi mallinnus selvittää ilmastonmuutoksen vaikutukset luontotyyppeihin ja lajistoon
Aiemmat pyrkimykset mallintaa ilmaston lämpenemisen vaikutuksia ympäristöön ovat WWF:n mukaan keskittyneet lähinnä energian ja ainevirtojen kulkuun ekosysteemien läpi sen sijaan, että ne olisivat selvittäneet lämpenemisen vaikutuksia maailmanlaajuisesti lajistoon ja luontotyyppeihin, joista ekosysteemi koostuu.
WWF:n uudessa Global Warming and Terrestrial Biodiversity Decline -tutkimuksessa käytettiin ilmasto- ja kasvillisuusmalleja, jotta voitiin tutkia kolmea uhkatekijää maapallon maaluonnon monimuotoisuudelle:
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin luonnollisten esteiden, kuten merten ja suurten järvien, ja ihmisen aiheuttamien rakenteiden, kuten peltojen ja rakennettujen ympäristöjen, vaikutus lajien siirtymismahdollisuuteen nykyisiltä esiintymisalueiltaan ilmaston lämpenemisen vaatimille pohjoisemmille tai korkeammille alueille.
Tutkimuksessa käytettiin seitsemää ilmastomallia ja kahta luonnonmaantieteellistä mallia, joiden avulla saatiin 14 erilaista vaikutusmallia. Mallit kertovat pääkasvillisuusluokkien (biomien), kuten boreaalisen havumetsävyöhykkeen tai aron, muutoksista.
Suomen lajit ja luontotyypit suurimmassa vaarassa
Pohjoisen pallonpuoliskon lajisto ja luontotyypit ovat tutkimuksen mukaan suurimmassa vaarassa. Kasvit joutuvat siirtymään jopa yli 10 kertaa nopeammin kuin edellisen jääkauden jälkeen.
Erittäin harvat lajit pystyvät siirtymään yli kilometrin matkan vuodessa, mutta lämpenemisen seurauksena lajit monessa paikassa ympäri maailmaa joutuisivat tekemään tällaisia siirtymiä.
Suomen osalta selvityksestä käy ilmi, että täällä myös luonnolliset ja ihmisen aiheuttamat siirtymäesteet ovat haitallisimmasta päästä. Vesistöjen aiheuttama siirtymäeste vaikeuttaa lajien siirtymistä erityisesti Suomen länsirannikolta samoin kuin useimmilta saarilta.
Lisäksi ihmisen rakentamat rakenteet ja maatalous estävät lajien siirtymistä erityisesti Etelä-Suomessa ja Suomen lähialueella Venäjällä.
WWF:n raportissa on vertailtu ilmaston lämpenemisen vaikutuksia maaympäristöön kaikkialla maailmassa. Tutkimuksen mukaan lajeilta vaaditaan eniten muutosnopeutta juuri Suomessa.
Mallien tulokset osoittavat, että Suomessa lähes 60 prosentilla maapinta-alasta kasvien siirtymisnopeuden tulisi olla yli kilometrin vuodessa, jotta ne voisivat selviytyä nykyennusteiden mukaisesta ilmaston lämpenemisestä.
Tällaiset siirtymävaatimukset uhkaavat ennen kaikkea harvinaisia, eristäytyneitä tai kasvupaikkaan sidottuja ja hitaasti siirtyviä lajeja. Rikkaruohot ja monet viljelykasvit ovat lajeja, jotka hyötyvät ilmaston lämpenemisestä, koska ne pystyvät siirtymään uusille alueille helpommin.
Lämpenemisen seurauksena Suomessa (keskiarvo 14 eri kasvillisuus- ja ilmastomallin yhdistelmän antamasta tuloksesta):
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa sukupuuttoaallon
Nykyisten luontotyyppien häviäminen keskittyi tutkimuksen mukaan pohjoiselle pallonpuoliskolle.
Luontotyyppien häviäminen on erittäin suurta niissä 20 maassa, jotka raportissa on listattu, sillä kaikkien listattujen maiden luontotyypit menettivät yli 40 prosenttia luontotyyppiä.
Maapallon luontotyyppien häviämisen keskiarvo oli noin 35 prosenttia maapinta-alasta. Ihminen on tällä hetkellä hävittänyt noin 20 prosenttia maapinta-alasta erilaisten toimintojen alle.
Nykyisin lajien on vaikeampi siirtyä kuin edellisen jääkauden jälkeen. Edellisen kerran, kun ilmasto lämpeni lähellekään nykyvauhdilla, elettiin sapelihammastiikerien ja mammuttien aikakautta noin 13 000 vuotta sitten.
Ihminen oli vasta aloittamassa Amerikan mantereen valloitusta. Ihmisiä oli muutama kymmenen miljoonaa, ja kaikki olivat keräilijöitä ja metsästäjiä. Nyt ihmisiä on jo yli kuusi miljardia ja suuret pinta-alat maapallon luontotyypeistä on muutettu rakennetuiksi alueiksi tai pelloiksi.
Jääkauden jälkeen kasvilajit pääsivät myös leviämään paljaalle maaperälle, kun nykyisen lämpenemisen seurauksena siirtyvät lajit joutuvat taistelemaan elintilastaan olemassa olevien kasviyhdyskuntien kanssa.
Siirtyvien lajien, kasvien ja eläinten, täytyy taistella teiden, kaupunkien ja maatilojen keskellä. WWF:n tutkimus osoittaa, että ihmistoiminnan muurit lajien ilmastosiirtymistä vastaan ovat pahimmillaan kehittyneiden alueiden pohjoisreunoilla Keski- ja Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Keski-Kanadassa.
WWF:n tutkimuksen mukaan Lesotho (5,4 %), Norja (4,3 %) ja Ruotsi (3,1 %) menettävät eniten lajeja ilmastonmuutoksen seurauksena. Suomikin pääsee 20 parhaan joukkoon 2,3 prosentilla.
Lajien sukupuutto on tässä tutkimuksessa kytköksissä lajien elinympäristön muutoksiin. Lajin elinympäristön eli tietyn luontotyypin häviäminen tarkoittaa tietyn suhteen mukaan myös lajin elinmahdollisuuksien kaventumista.
Kanadassa sopulit, jotka ovat tunturipöllöjen tärkeitä saaliita, uhkaavat menettää jopa 60 prosenttia elinympäristöstään. Tundran häviäminen merkitsisi miljoonien hanhien ja rannikkolintujen kannalta katastrofia. Näiden hanhien joukossa olisi myös kiljuhanhi, joka on jo ennestään erittäin uhanalainen.
Paikallinen lajien häviäminen voi olla jopa 20 prosentin luokkaa haavoittuvimmilla arktisilla ja vuoristoalueilla.
Pirstoutuneet luontotyypit herkillä alueilla Pohjois-Kanadassa, Itä-Siperiassa, Venäjällä Taimyrin niemimaalla, Pohjois-Alaskassa, Skandinavian pohjoisosissa ja Australian kaakkoiskulmalla ovat erityisesti vaarassa.
WWF:n mukaan yhä laajempi tieteellinen tutkimusaineisto osoittaa, että "hälytyskello soi jo kovaa".
Kasvihuonekaasujen päästöjen ja tuotannon vähentämiseksi ei voi toimia liian nopeasti. Kiireellisiä toimenpiteitä tarvitaan, jotta muutokset eivät ylitä rajaa, jonka jälkeen luonnon kärsimät vahingot ovat peruuttamattomia, WWF toteaa.
IA
1.9.2000
