Hurtti huumori oli presidentti Urho Kekkosen elämänasenteen pohjavireenä
Hiihtävä Urkki, kalastava Urkki, hölkkäävä Urkki, palmuun kiipeävä Urkki - siinä muutama presidentti Urho Kekkosen harrastuksista ja hersyvästä huumorista kertova nimitys.Urho Kekkosen elämänasenteensa pohjavireenä olivat hurtti huumori ja vanhuuteen saakka säilynyt tietty poikamaisuus. Näin siitäkin huolimatta, ettei Lepikon torpan pojan tie Tamminiemen isännäksi kaikin osin ollut suinkaan helppo. Presidenttinä häntä taas painoi usein raskas vastuu Suomen asioista.
Hiihto oli yksi presidentin lempiliikuntamuodoista ja hän sujuttelikin suksilla monina talvina jopa toista tuhatta kilometriä. Lukuisien perinteisten hiihtoretkien kohteena Lapissa olivat Porojärven maisemat - tiettömien taipaleitten takana Käsivarren huipulla Enontekiössä.
Lyhyitä hiihtolenkkejä UKK teki myös mm. Tamminiemen ympäristössä.
- Hiihtäessäni en ajattele varsinaisesti mitään, mutta alitajuntani työskentelee koko ajan, hän sanoi itse.
Yli miljoonan kansanhiihtäjän onnittelut presidentti Kekkonen sai täyttäessään 70 vuotta.
- Nyt uskaltaa katkaista suksensa, hän tuumaili hymyssäsuin, kun luvassa oli lahjaksi hiihtovälineitä.
Hiihtokauden ulkopuolella valtionpäämiehen ohjelmaan kuului reipas hölkkä- tai kävelylenkki. Helsingin Seurasaaressa Urkin nähtiin usein liikuksivan seuranaan kaksi venäjänvinttikoiraa.
Villisikoja ampumassa ja kalassa "kaikkialla"
Presidentti oli henkeen ja vereen asti kalamies, ei niinkään metsästäjä. Aiempina vuosinaan hän osallistui kuitenkin myös metsästysretkiin, mm. hirvijahteihin. Villisianmetsästys Zavidovossa puolestaan oli varsin usein ohjelmassa Neuvostoliiton vierailujen aikana.
Kotimaassa Kekkonen kalasti niin pohjoisen lohijoilla, merialueillamme kuin sisämaan järvilläkin.
Valtionpäämies teki eri puolille maailmaa useita yksityisiä kalastusmatkoja - Pohjoismaiden ulkopuolelle mm. Meksikoon ja Alaskaan. Myös valtiovierailujen ja virallisten vierailujen ohjelmaan sisältyi usein kalojen narrausta.
Valtiovierailulla lslannissa 1977 oli lohijoella käydä köpelösti. Presidentti luiskahti rantakiviltä vuolaana virtaavaan jokeen, josta adjutantti ui hänet kuiville.
Parempi onni oli myötä samana vuonna Issyk-Kul-järvellä Kirgisiassa. Kekkonen sai saaliikseen kaksi forellia, yhden marinkan ja yhden osmanin. Suurin kaloista painoi kolmisen kiloa. Valtionpäämies olikin tyytyväinen saaliiseen.
Presidentin kirgisialaiset isännät lahjoittivat lisäksi vieraalle runsaasti kalaa, ja sitä kuljetettiin pakastettuna lentokoneessa Suomeen. Matkalla mukana olleet toimittajat kokivat kotiin palattuaan iloisen yllätyksen, kun saivat toimituksiinsa kalalähetyksen presidentti Kekkosen käyntikortin ja tervehdyksen myötä
Valtiomiehet patikoivat kuutamossa Kaukasuksella
Lukuisilla matkoillaan eri puolilla maailmaa presidentti monasti joutui mieliin jääneisiin tilanteisiin. Palmuun hän kapusi El Hamman keitaalla Tunisiassa 1965. Aikalaiset muistavat tapahtuman yhä molemmissa maissa.
Mistähän presidentti Kekkonen ja silloisen Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin mahtoivat keskustella patikoidessaan Kaukasuksella heinäkuussa 1969?
Matkaan lähdettiin aamuyön tunteina; kuu kumotti taivaalla ja oli vielä varsin viileätä. Valtiomiehet taittoivat vuoristossa taivalta 24 kilometriä.
Ilmeen vakavaksi vetäneitä tapahtumiakin toki sattui. Dramaattisin oli varmaan Neuvostoliiton Suomelle 30. 10. 1961 lähettämä nootti. Se tavoitti presidentti Kekkosen ja hänen seurueensa Havaijilla.
Toisen tohelon tarina ja hiussolki
Toisen tohelon tarina on oiva esimerkki presidentti Kekkosen huumorintajusta. Hän itse kirjoitti tapahtumasta Matkakuvia Kainuusta ja Lapista kirjansa esipuheessa.
- Hirvaskairassa kierrellessämme lokakuun alkupuolella poikkesimme Onni Mukkalan kanssa Tarsa-Pekan luona.
Istuimme kahvipöydässä ja minä läikäytin vahingossa kahvia pöytäliinalle. Emäntä lohdutteli, ettei sellaisesta kannata välittää, sattuuhan sitä.... Mutta kun isännälle tuli sama vahinko, niin jo emäntä torui: "No, siinä on mulla kans toinen tohelo".
Jouluna laitoin Tarsarantaan paketin, jossa oli tusinan verran kahvikuppeja. Tervehdyksessä luki: Siltä toiselta tohelolta.
1970-luvun alussa presidentti matkusti Yhdysvaltoihin Finnairin ylpeydellä, uudella DC-kahdeksikolla. Lentoemännät olivat tyylikkäissä puvuissa, hienosti meikattuina ja hiusmuodin silloin suosimat nutturat tyylikkäästi tanassa.
Matkan aikana valtionpäämies siirtyi ensimmäisen luokan baariin. Lentoemäntien kauhistukseksi hän löysi baaritiskiltä hiussoljen, tarkasteli sitä ja lausui:
- No, ei tämä ainakaan minun päästäni ole pudonnut!
STT-IA
1.9.2000
