Väitöstutkimus osoittaa:
Lyhytterapian keinoista apua myös opinto-ohjauksessa
Opinto-ohjaukseen sopisivat mainiosti ratkaisusuuntautuneen psykoterapian keinot. Kasvatustieteen maisteri Jaakko Helander tutki asiaa väitöksessään ja tulokset olivat hyvät.
Nuoret saivat ratkaisusuuntautuneesta ohjauksesta apua paitsi opintoihin liittyviin ongelmiin myös niiden ulkopuolisen "tosielämän" hallintaan.
Helander kertoo, että tällaisesta ohjauksesta oli selvästi
hyötyä esimerkiksi esiintymisiä jännittäville nuorille.
Samoin siitä hyötyivät jopa sellaiset opiskelijat, jotka olivat kokeneet
jonkin traumaattisen kriisin kuten väkivaltaa. Toisaalta
masentuneisuuteen tällaisella ohjauksella ei ollut vaikutusta.
Helander pitää opinto-ohjausta osana ennaltaehkäisevää
mielenterveystyötä. Sen etu varsinaiseen terapiaan verrattuna
on se, että se on lähempänä normaalia elämää.
- Oppilas ei leimaudu, kun hän tulee hakemaan apua johonkin
ajankohtaiseen ongelmaan, Helander huomauttaa.
Hän arvelee, että ratkaisusuuntautunut opinto-ohjaus voisi
vähentää nuorten pompottelua yhden auttajan pakeilta toisen
luo.
Palaverikammon voittaminen auttaa muissakin peloissa
Opinto-ohjausta koskeva osuus nivoutuu Helanderin
väitöksessä osaksi laajempaa kokonaisuutta, jossa Helander
selvitti ratkaisusuuntautuneeseen psykoterapiaan liittyvää
oppimista.
Nimikin viittaa jo siihen, mihin tällaisessa terapiassa
tähdätään: ratkaisujen etsimiseen, ei ongelmien syiden
kaiveluun. Terapiakertoja kertyy yleensä huomattavasti
vähemmän kuin perinteisessä terapiassa. Niinpä usein käytössä
on myös lyhytterapia-nimitys.
Väitöksensä ensimmäisessä osatutkimuksessa Helander seurasi
aikuisten terapiaryhmää, toisessa analysoi 56 yksilöterapian
tuloksia ja kolmannessa tutkimuksessa opinto-ohjauksessa oli
16 erilaisista opintoihin liittyvistä ongelmista kärsivää nuorta.
Terapiakertoja kertyi 5-13.
Lyhytterapioita on kritisoitu pinnallisuudesta; arvostelijat ovat
katsoneet, että niissä keskitytään vain yhteen ihmisen
oireeseen tai ongelmaan.
Helander kuitenkin päättelee
tutkimuksensa perusteella, että lyhyenkin terapian
mahdollisuudet ovat paremmat kuin arvostelijat antavat
ymmärtää.
Ihminen voi terapian ansiosta ratkaista yhden
tietyn ongelman, mutta hän voi oppia soveltamaan samoja
periaatteita myös myöhemmässä elämässään.
Esimerkkinä Helander mainitsee ryhmäterapia-asiakkaat, jotka
pelkäsivät työhönsä liittyviä esiintymisiä. Vaikka ryhmässä
keskityttiin hoitamaan palaverikammoa, osa mukana olleista
pystyi voittamaan sen ansiosta myös muita elämäänsä
haitanneita sosiaalisia pelkoja.
- Näenkin, että lyhytterapialla on arveltua enemmän arvoa
ihmisen hyvinvoinnille ja persoonallisuuden kehittymiselle,
kiteyttää Helander.
Eri terapioilla ehkä samoihin tuloksiin
Psykiatrian eri suuntauksilla on omat vankkumattomat
kannattajansa. Toiset vannovat perinteisten, vuosikausia
kestävien syväanalyysien nimiin.
Tällaisella terapialla pyritään vaikuttamaan ihmisen kokonaispersoonallisuuteen, jolloin ihmisen odotetaan oppivan uudenlaista suhtautumista elämään.
Lyhytterapian vaikutukset saattavat Helanderin mukaan olla
samantyyppiset kuin pidemmän terapian. Etenemissuunta vain
on toinen: lyhytterapiassa liikkeelle lähdetään yksityiskohdista
ja edetään suuriin linjoihin.
- Tämä on kuitenkin oletus, ja asia vaatisi jatkotutkimusta,
Helander tähdentää.
Helander ei halua ottaa oman tutkimuksensa perusteella kantaa
siihen, millainen terapia olisi hyödyksi missäkin tapauksessa.
Hän huomauttaa, että siihen vaaditaan paljon laajempaa
tutkimusta, ja sellainen onkin ollut meneillään Suomessa jo
useita vuosia. Tuloksia ei kuitenkaan vielä lähiaikoina ole
odotettavissa.
Kasvatustieteen maisteri Jaakko Helanderin väitöskirja
Oppiminen ratkaisusuuntautuneessa terapiassa ja ohjauksessa
tarkastettiin viime viikon perjantaina Helsingin yliopistossa.
STT-IA
1.9.2000
Ajassa -sivulle
|