Vauvan kaltoinkohteluun ei uskalleta puuttua ajoissa
Vauvan kaltoinkohteluun puututaan sosiaali- ja terveydenhuollossa yhä nihkeästi. Lasten pahoinpitelyn tunnistamista, selvittämistä ja hoitoa haittaa eniten se, että lasten parissa työskentelevät sulkevat silmänsä ongelmalta.Näin uskoo lastenlääkäri Annlis Söderholm, joka puhui tiistaina neljännessä valtakunnallisessa vauvaseminaarissa Helsingissä.
- Tosiasia on, että myös vauvoja pahoinpidellään ja laiminlyödään, toiminnanjohtaja Mauri Upanne Lastensuojelun keskusliitosta sanoo.
Upanteen mukaan tutkimuksellinen tieto vauvojen kaltoinkohtelusta puuttuu. Stakes on kuitenkin käynnistänyt hankkeen, jonka avulla pyritään lisäämään terveydenhoitajien ammattitaitoa havaita ongelmat varhain ja auttaa perheitä löytämään keinoja lapsen tukemiseen.
- Neuvolalla on kaikki mahdollisuudet lapsen fyysisen ja psyykkisen kehityksen seurantaan. Terveydenhoitajat ovat kuitenkin kokeneet, että heillä on hatarat valmiudet työskennellä tämänkaltaisen asioiden kanssa, lastenpsykiatri Hanna Manninen Stakesista huomauttaa.
"Pehmopuheet jätettävä"
Psykologi Hannele Törrönen puolestaan korostaa, että pehmopuheet vauvojen ja lasten pahoinpitelystä tulisi lopettaa.
- Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Vauvan retuuttaminen on vauvan retuuttamista ja nälässä pitäminen nälässä pitämistä. Tosiasioiden kieltäminen ei johda yhteistyöhön vanhempien ja viranomaisten kesken, Törrönen sanoi. Samoilla linjoilla on myös kirurgi Pentti Kallio.
Kallion
mukaan tavoitteena tulee olla ongelmien
varhainen tunnistaminen - ei syyllisten etsiminen.
- Vain näin on mahdollista estää uudet
pahoinpitelyt, hän huomauttaa.
Lasten pahoinpitelyyn liittyvät usein myös äidin masennus ja huumeiden käyttö. Tutkija Mirja Sarkkinen kuitenkin huomauttaa, että naisten on vaikea pyytää ongelmiinsa apua. Naiset ovat usein yksin vauvan ja ongelmiensa kanssa ja tuntemukset koetaan monesti hävettävinä.
- Vertaisryhmät, verkostot ja yhteisöt ovat äidille tärkeitä. Kuuluminen ryhmään ja toisten samankaltaisten joukkoon auttaa parhaimmillaan myös selviämään lasten kanssa, Sarkkinen sanoo.
STT-IA
8.10.1999
