EU:n turvapaikkapolitiikan yhtenäistäminen jää Tampereella alkuvaiheeseen

EU-maat ovat yksimielisiä siitä, että sääntöjä ja käytäntöjä turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien kohtelusta pitäisi yhtenäistää. Mutta miten jäsenmaiden edut ja toiveet sovitetaan yhteen, onkin jo paljon vaikeampaa.

Eurooppalaisten pakolaisjärjestöjen kattoelin Ecre kannattaa myös yhteistä turvapaikkapolitiikkaa. Ecre vaatii käytäntöjen harmonisointia korkeimman tason mukaan ja EU:n rikkailta jäsenmailta maailmanlaajuisen vastuun kantoa. Mutta poliittiset paineet ovat vallan toiseen suuntaan.

Suuret vastaanottajamaat haluavat toimia, joilla rajoitetaan laittomien maahanmuuttajien mahdollisuuksia päästä maahan.

Samalla vakuutetaan, että oikeasti turvapaikkaa tarvitsevat ihmiset otetaan edelleen vastaan ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Miten erotetaan laiton maahanmuuttaja ihmisestä, jolla on perustellut syyt pelätä henkensä ja turvallisuutensa puolesta - mieluiten niin, ettei laiton pyrkijä pääse edes EU-rajan yli? Tampereella tuskin löytyy tyydyttävää vastausta.

EU-maat ovat virkamiestyöryhmässä hahmotelleet keinoja, joilla maahanmuuttovirtoja hillittäisiin jo lähtömaissa käyttämällä kehitysapua ja poliittista painostusta sekä jakamalla tietoa todellisista oloista EU-maissa.

Pakolaisten halutaan ensi sijassa pysyvän lähialueellaan, jos turvan tarvetta on. Työryhmä selvitti erityisesti Afganistanin, Pakistanin, Albanian, Marokon, Somalian ja Sri Lankan tilannetta ja toimia, joilla muuttovirtoja näistä maista voisi hillitä.

Saksa on täynnä

Kymmenen viime vuoden aikana Länsi-Eurooppaan on saapunut yli neljä miljoonaa muuttajaa eri puolilta maailmaa. Eri maissa tähän on reagoitu eri tavoin.

Itävallassa Jörg Haiderin vapauspuolue menestyi vaaleissa vaatimalla maahanmuutolle loppua. Mutta myös useimpien EU-maiden sosialistiset ja sosiaalidemokraattiset puolueet ovat tiukemman linjan kannalla.

- Vastaanottokykymme yläraja on saavutettu, sanoi Saksan sosiaalidemokraatteja edustava sisäministeri Otto Schily.

Hän esitteli viime viikolla Saksan, Ranskan ja Britannian yhteistä asiakirjaa turvapaikkapolitiikasta, jossa määritellään maiden yhteistä linjaa ennen Tampereen kokousta.

Saksa on EU:n suurin vastaanottajamaa: lähes miljoona pakolaista on saanut turvapaikan. Muiden maahanmuuttajien lukumäärä lasketaan myös miljoonissa.

Asiakirjassa korostetaan, ettei rajoja voi sulkea maahanmuutolta, kuten äärioikeisto vaatii. Toisaalta 1960-luvun työvoimapula on ohi, joten silloista vapaata maahanmuuttoakaan ei enää nähdä.

Kolme suurta EU-maata tähdentävät, että laillisia maahanmuuttajia on autettava sopeutumaan. Heille on tarjottava mahdollisuus tulla uuden kotimaan kansalaisiksi, oppia kieltä ja saada koulutusta sekä sosiaalipalveluja samoilla ehdoilla kuin kotimaan kansalaisten.

Vastavuoroisesti heiltä vaaditaan sopeutumista, kielen oppimista ja länsimaisen yhteiskunnan perusarvojen hyväksymistä.
- Omaa uskonnollista vakaumusta ei voi asettaa perustuslakien yläpuolelle, Schily tiivisti.

Otteet kovenevat

Laittomille maahanmuuttajille, niille, joiden katsotaan hakevan vain parempaa elämää rikkaista maista, on tarjolla vain kylmää kättä.

Belgiassa kohuttiin, kun viranomaiset äskettäin karkottivat 174 Slovakian romania yhdellä tilauslennolla. Ihmisoikeusjärjestöt katsoivat, että yhteiskuljetus loukkasi turvapaikanhakijoiden oikeutta saada yksilöllinen ja perusteellinen kohtelu.

Poliisi ei kunnostautunut hienotunteisuudellaan. Virkavallan edustajat keksivät kirjoittaa istuimen numeron tussilla jokaisen karkotettavan käteen, jotta istumajärjestystä olisi helpompi valvoa koneessa.

Monilla tapaus herätti ikäviä muistoja ei kovin kaukaisista ajoista, jolloin ihmisiä viimeksi numeroitiin.

Suomessa ei tällaisia tapauksia ole nähty. Täällä monet slovakialaiset turvapaikanhakijat jo odottelevat, että ulkomaalaisvirasto saisi peruttua heidän turvapaikanhakemuksensa, jotta he pääsisivät palaamaan vapaaehtoisesti takaisin.

Odotukset paremmasta elämästä Suomessa eivät toteutuneet turvapaikkahakemusten tultua torjutuiksi. Hakemusten käsittely valituksineen voi kestää Suomessa kauan, mutta Suomi on ottanut vastaan hyvin vähän turvapaikanhakijoita verrattuna muihin EU-maihin.

Suomi säilynyt lintukotona

Muualla kuin pienessä Suomessa parinkymmenen palestiinalaisen saapuminen turvapaikkaa hakemaan tuskin ylittäisi uutiskynnystä.

Britanniassa laskettiin äskettäin, että pelkästään elokuun aikana maan eteläosaan tuli tuhatkunta maahanpyrkijää piiloutuneina juniin tai rekkoihin.

Suurin osa haki turvapaikkaa, eikä käsittely tule olemaan nopeaa - viranomaisten jonossa on 80 000 käsittelemätöntä turvapaikkahakemusta. Osa selitystä Suomen rauhallisiin oloihin ja vähäiseen vetovoimaan lienee yhteiskuntarakenne, jossa ei harmaita alueita ole.

Täällä laiton maahanmuuttaja ei voi elää "maan alla", tehdä pimeästi töitä tai elää pikkurikoksilla, kuten tuhannet tekevät esimerkiksi Ranskassa, Belgiassa tai Saksassa. Nämä "paperittomat" ihmiset elävät vailla oikeuksia ja jatkuvassa poliisin pelossa, mutta pyrkijöitä riittää.

Laittomia maahanmuuttajia tuovat moniin maihin järjestäytyneet ihmissalakuljettajat kovasta hinnasta.

100 000-200 000 markan hintaista matkalippua lännen ihmemaahan voi joutua maksamaan pitkään, orjatyöllä, rikoksilla tai prostituutiolla.

Naiskauppa Länsi-Eurooppaan onkin kasvanut räjähdysmäisesti Berliinin muurin murtumisen jälkeen, kun yksinkertaisia maalaistyttöjä Venäjältä tai Puolasta ja kehitysmaista houkutellaan "hyväpalkkaisiin töihin" länteen.

Miten jaetaan taakkaa?

EU-maat keskustelevat Tampereella myös taakanjaosta. Kosovon kriisi herätti keskustelua siitä, miten pitäisi auttaa niitä maita, joiden on nopeasti otettava vastaan suuria määriä turvanhakijoita.

Useimmat torjuvat ajatuksen kiintiöistä tai ihmisten lähettelemisestä paketteina paikasta toiseen.

Suurempaa kiinnostusta herättää yhteinen rahasto, josta tuettaisiin maita, jotka ottavat vastaan suuria ihmismääriä. Täyttä yksimielisyyttä ei tästäkään vallitse, eikä vielä ole selvää, kuka mitäkin maksaisi.

Esillä on ns. tilapäisen suojelun käsite, jota EU-maat haluavat soveltaa Kosovon kaltaisiin kriiseihin. Tilapäinen suojelu antaa luvan tulla maahan, mutta ei suo täyttä pakolaisstatusta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet tätäkin yrityksenä vesittää Geneven sopimusta.

STT-IA
11.10.1999

Politiikka -sivulle