Saksa yhä jakautunut muurin murtumisesta huolimatta
Berliinin muuri on kaatunut ja Saksa on yhdistynyt, mutta yhä edelleen näkymätön raja halkoo Euroopan johtavaa talousmahtia.Kademieli, vastenmielisyys, pettymys, epäluulo ja halveksunta ovat tavallisia tuntemuksia, kun länsi- ja itäsaksalaiset puhuvat tänä päivänä toisistaan.
Näkymät Berliinin muurin murtuessa 9. marraskuuta 1989, jolloin toisilleen tuiki tuntemattomat berliiniläiset rajan kummaltakin puolelta estoitta halasivat toisiaan ja itkivät yhdessä ilon kyyneleitä, ovat vaipumassa unohduksiin.
Tuore mielipidemittaus osoittaa, että Euroopan kansoista juuri saksalaiset ovat - venäläisten lisäksi - vähiten innostuneita Berliinin muurin murtumisesta.
- Itä- ja länsisaksalaisten välit ovat nykyään viileät. Tilanne täällä Berliinissä on ehkä kaikkein pahin, koska kaupungin puoliskot ovat aina olleet kilpasilla keskenään, vaikka kuuluimmekin aivan erilaisiin yhteiskuntiin.
- Itäsaksalaiset ne kuitenkin tälle puolelle hinkuivat, enkä minä ymmärrä, mikseivät he nyt halua avoimemmin ja innokkaammin sopeutua lännen tapoihin ja arvoihin, sanoo kioskinpitäjä Ronald Franke Länsi-Berliinissä.
Hän sanoo panevansa toiveensa nuoriin itäsaksalaisiin, jotka eivät ole vielä niin asenteisiinsa luutuneita. Saksojen yhdistyminen oli hänen mielestään kuitenkin ainoa oikea ratkaisu, vaikka se tulikin kalliiksi länsiberliiniläisille.
Tuet vaihtuivat lisäveroihin
Kylmän sodan aikana länsiberliiniläisiä hemmoteltiin erityisillä tukimuodoilla enemmän kuin mitään muuta kansalaisryhmää. Nyt nämä tuet ovat poissa ja niiden tilalla on ns. solidaarisuusvero itäosan jälleenrakentamiseksi.
Tyytymättömyys nykytilaan on hyvin tavallista
myös itäsaksalaisten keskuudessa.
- Luo itselle ura tai siirry länteen, siinä ovat
vaihtoehdot edelleenkin. Meidät pakotettiin
vieraan maan kapitalismiin.
- Kun katsoo ihmisiä katuvilinässä, niin useimmat vaikuttavat huolten painamilta, kun rahat eivät tahdo millään riittää. Kilpailu on joka paikassa häikäilemätöntä, ja raakuus, rikollisuus ja tyhmyys lisääntyvät, sanoo Elke Ludwig, joka työskentelee itäsaksalaisen Gothan kaupungin kulttuuritalolla.
- En haikaile DDR:n aikojen perään, mutta kyllä silloin moni asia oli paremmin. Inhimillisistä arvoista pidettiin kiinni, ja saatoimme huoletta antaa lasten leikkiä kaduilla, hän huomauttaa.
Ennen meni paremmin
Useiden mielipidemittausten mukaan yli 40 prosenttia uusien osavaltioiden asukkaista katsoo, että heillä meni paremmin ennen muurin kaatumista.
Suurin osa heistä on myös sitä mieltä, että 18 miljoonan itäsaksalaisen ja 65 miljoonan länsisaksalaisen välillä on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä.
Th maanviljelijä Klaus Kliem on sitä mieltä, että idän hyviä puolia ei huomioitu yhdistymisessä.
- Kaikesta piti tulla hetkessä länsisaksalaista, vaikka meillä olikin monia asioita, jotka toimivat sosiaalisesti ja inhimillisesti katsoen paremmin. Vaikka Kliemkään ei toivo vanhoja aikoja takaisin, syvälle juurtuneet ennakkoluulot elävät edelleen sekä idässä että lännessä.
Ossit ja wessit
Lännessä katsotaan yleisesti, että itäsaksalaiset eli "ossit" ovat laiskoja ja alemmuudentuntoisia, mikä selittää heidän hitaanlaisen elämänmenonsa.
Jotkut pitävät "osseja" jopa aivan omana kansakuntana, joka on huonosti koulutettua, ja joka ei missään vaiheessa tehnyt tiliä natsimenneisyyden kanssa vaan ajautui suoraan toisenlaiseen diktatuuriin.
Idässä taas "wessejä" pidetään kylmäkiskoisina ja kopeina. Lännen asukkaat nähdään omahyväisenä joukkiona poliittisia onnenonkijoita, joille raha on kaikki kaikessa ja jotka käyttävät armotta hyväkseen itäsaksalaisten vähäistä kokemusta markkinataloudesta ja demokratiasta.
Erot väestönosien kesken kasvoivat entisestään Saksojen nopean yhdistymisen myötä. Itäosissa työttömyys kasvoi hälyttäviin mittasuhteisiin, kun kannattamattomat tehtaan ajettiin alas kiivaassa tahdissa.
Idässä teollisuustyöntekijä ansaitsee kuussa keskimäärin 3 850 D-markkaa (11 550 mk), mikä on noin 1 400 D-markkaa vähemmän kuin lännen teollisuustyöntekijän palkka.
Palkkaerosta huolimatta itäsaksalaisten elintaso on noussut yhdistymisen jälkeen huomattavasti. Oma auto ja ulkomaanmatkat ovat tulleet myös heidän ulottuvilleen.
Jos muurin murtuminen saikin berliiniläiset kaduille marraskuisena yönä 10 vuotta sitten, liikkuminen kaupungin puoliskojen välillä on sen jälkeen vähentynyt.
Monet itäberliiniläiset eivät käy koskaan lännen puolella, eikä kaupungin itäosa tunnu houkuttelevat länsipuolen asukkaita. Vain Mitten kaupunginosa näyttää olevan kaikkien berliiniläisten kohtauspaikka.
- Minusta on äärimmäisen masentavaa, että kaupunki on edelleen näin selvästi jakautunut, on Berliinin pormestari Eberhard Diepgen todennut useissa haastatteluissa muurin murtumisen vuosipäivän alla.
STT-IA
8.11.1999
