Sähköpaimen

4.6.1999

Elintasovammat

Suomalaisten elintaso on niin korkea, että kaikille ei enää riitä oikeaa tekemistä. Eikä kaikkiin - luonnollisiinkaan - asioihin osata enää suhtautua... tai oikeammin niihin sananmukaisesti suhtaudutaan.

Sähköpaimen ymmärtää vielä nipin napin sen, että Jyväskylän junaturman suuruusluokkaa olevien onnettomuuksien tuskaa ja hätää lievitetään ammattilaisten voimin. Siinä ei sitten ole enää mitään tolkkua, kun kymmenen sosiaalitantaa pohtii kriisiryhmässä kuinka ottaa pois tikku jonkun sormesta.

Moinen sekoilu kertoo - ainakin - siitä, että oikea tekeminen alkaa olla loppu. Se on harha: oikeaa tekemistä kyllä on, mutta kaiken maailman paapomiselta sitä ei huomata.

Pullamössösukupolvi on nyt siinä iässä, että heidän lapsensa tekevät aika ajoin yhtä sun toista. Ja kaikkeen tarvitaan vanhempien yhteistä tuki-, apu-, kerho- ynnä muuta huuhaa -toimintaa.

Sähköpaimenen hätähuuto: eikö kukaan enää osaa itse mitään. Ja koska sitä vastuuta opitaan kantamaan, kun ikinä ei saada edes yrittää.

Mene elokuviin lastesi kanssa, jos et usko. Näytöksen päätyttyä pullamössöt napittavat kymmenkesäisten kakaroidensa päällystakin napit. Varma nakki on, että kun kansankynttilät ehtivät sotaväkeen niin pullamössö tulee mukaan... pyyhkimään pyllyn.

Lauantaina ja sunnuntaina koulunsa päättäneet ottavat ilon irti elämästä. Ja tietysti tarvitaan vanhempien tukitoimintaa: oksennusta pyyhkimään, laastareita liimaamaan ja hyvä ettei kondomeja paikalleen asettamaan. Osannevatkohan hoitaa edes itse asian itse...

Tätä kaikkea Sähköpaimen vain hämmästelee ja äkäilee. Mutta, perkele, kun raavas mies katkaisee jalkansa niin hän kiroaa. Se nimittäin sattuu. Se jalan katkeaminen. Ja eikö ole terkkarin eteisessä joku sosiaalitantta tarjoamassa kriisilohtua...

Siinä nimenomaisessa tilanteessa ei tarvita muuta kuin kipsiä jalkaan - ja kunnon kossupaukku. Kipsin saa rähjäämällä, paukkua ei pakottamallakaan.

Tätä kaiken onnellisuuden ja positiivisuuden aikaa alkaa olla mitta täynnä. Sähköpaimen ehdottaa, että sosiaalitanttojen lauma lähtee heti huomenna paapomaan Kosovoon. Siellä kun on rauha - onneksi - tulossa. Ja pari miljoonaa ihan oikeasti apua tarvitsevaa.

Sekin hyvä puoli hommassa on, että kosovolaiset saavat hellää huolenpitoa, mutta eivät ymmärrä suomalaisten sosiaaliämmien öklöjutuista sanan sanaa... On se serbokroatia sen verran harvakseltaan taidettu kieli Suomessa. Onneksi.