Vuosisadan tietokonepelit
Verkkouutisten vankka asiantuntijaraati löi viisaat päänsä yhteen ja valitsi vuosisadan tietokonepelit.
Pelien maailmassa vain harva elää toimivana päivityksestä toiseen. Muistatko vielä vauhdin hurmaa 286:n mustavalkonäytöllä? Entä aikaa ennen pc:tä? Ja sitä kuinka ensimmäinen äänikortti teki lopun sinitarran tunkemisesta piippauskaiuttimiin.
Parhaat pelit elävät edelleen. Klassikot ovat luoneet omat pelityyppinsä, ne ovat ehtineet ties monensiinko versioihin ja ne toimivat yhä uusissa käyttöjärjestelmissä.
Lista ei ole paremmuusjärjestys. Pikemminkin aikajärjestys, vaikkei ehkä täydellinen. Pohdinnan jälkeen seitsemän selviytyjää ovat seuraavat.
PacMan
Kiva pikkuinen palloja popsiva ja haamuja pakeneva ukko sai pian seurakseen myös neiti PacManin. Mm. trendikäs kasvissyönti banaanien, kirsikoiden ja mansikoiden muodossa kasvattaa pelin pistesaldoa.
PacMania veivattiin riemusta kiljuen jo Commodore 64:ssa ja eritoten kuppiloiden pelikonsoleissa, joita tuolloin videopeleiksi kutsuttiin.
Space Invaders oli sekin kova juttu, mutta juuri PacMan on pitänyt pintansa paremmin ja tulee kerta toisensa jälkeen nostalgiapelijulkaisuna esiin. PacMan toi muuten markkinoille myös läjän oheiskrääsää, jos sellaista joku arvostaa.
Tetris
Tämä oli Neuvostoliiton kosto kapitalismille. Addiktiivisella pelillä neuvostokoodaajat pyrkivät aivan varmasti tuhoamaan viimeiset tehokkuuden rippeet lännen tietokonetyöläisiltä ja aivopestä heidät palikoita tiputteleviksi zombeiksi. Pelistä tosin löydettiin nopeasti myös opettavaisia ominaisuuksia geometrian hahmottamisessa.
Tetriksen kummallisia ominaisuuksia on, että se vetosi myös muuten tietokonepelejä vastustaviin tai karttaviin ihmisiin, kuten esimerkiksi naisiin ja tosikoihin. Pelin vetovoimasta - ja yksinkertaisuudesta - kertoo, että siitä on tehty versionsa niin peliautomaatteihin kuin taskupiipityskoneisiin.
Avaruudellisessa hahmottamisessa lahjakkaammille on vielä kolmiulotteiset versiot.
SimCity
SimCity toi aivan uuden lajityypin pelin maailmaan. Ilotikun heiluttelun sijaan painopiste siirtyi ajattelemiseen. Yhteiskuntastrategiasimulaatio aiheutti pohdintaa alhaisen veroasteen ja teiden kunnon suhteesta ihmisten viihtyvyyteen.
SimCity sai pian seurakseen alati laajenevan joukon SimSitä ja SimTätä pelejä, joista monessa toteutus ei yltänyt enää hyvän idean tasolle. Kuvaavaa alkuperäisen idean toimivuudesta on myös se, että uudet versiot ovat olleet kovin uskollisia alkuperäiselle pohjalle ja ovat vain hieman monimutkaistaneet kaupunkisuunnittelua.
90-luvun henkeen varmaan sopii, että SimCityyn on ympätty ajopeli, jolla voi kaahata suunnittelemansa kaupungin kaduilla. Kaiken roskan alta alkuperäinen idea loistaa edelleen kirkkaana timanttina.
Civilization
Tämä toi strategiaan mukaan historian ja taistelun. Vanhat lautapelien aiheet. Pelin lumoa kuvaa parhaiten käyttäjän muistelo:
"Traagisin kokemus pelissä oli, kun kerran olin jättänyt yhden piskuisen
egyptiläisen kolonian henkiin jonnekin joutavaan saareen, jotta peli ei
lopu ja autuaasti unohtanut ne hääräämään omia touhujaan.
Olin jo kehittelemässä future technologyä, kun ruudulle ilmestyi kuin tyhjästä
atomiohjus, joka vääjäämättä matkasi kohti pääkaupunkiani ja jysähti sinne.
Massiivinen kostoiskuni - hyvän matkaa toistakymmentä ydinohjusta - taas
johti siihen, että maailmani saastui ja kaikki meni lopulta paskaksi...
Katkeraa! Mutta opettavaista."
Leisure Suit Larry
Larryssa tarina oli tärkein. Ja nimenomaan aikuisille tarkoitettu tarina! Juonihan on ikuinen - miten mies pääsee pukille - tosin myöhemmin mukaan liitettiin myös naisnäkökulma.
Peli vaati oivallusta siitä, mistä
hanikasta milloinkin piti mennä ja mistä pirusta löytää mikäkin avain. Siinä mielessä sillä on esikuvansa unix/VMS-koneiden haahuilupeleissä, joissa jonkun piti etsiä tietään huoneesta toiseen vastaamalla erilaisiin kysymyksiin.
Larryn jälkeen cd-rom toi tehtävien ratkaisuun perustuvien juonellisten pelien tulvan. Niiden visuaalinen komeus ja liikkuva kuva ei vain vieläkään ole voittanut ensimmäisten pelien kuten larry ykkösen ylivertaista tarinankuljetusta. (remember - save early, save often).
Flight Simulator
Voiko enää kuvitellakaan sitä pettymystä, joka seuraa kun käyttänyt puolet työpäivästä lentoon Cessnalla Chicagosta New Yorkiin, kaartanut vapaudenpatsaan kainalosta ja laskeutuessa mähjää koneensa JFK:n kiitoradalle tuhannen päreiksi.
Lentämisen simulointiin on tullut sittemmin tukkukaupalla hyviä ja huonoja pelejä. Useimmat eivät tosin alkuperäiselle pärjää. Flight Simulatorin uusimmatkin versiot ovat vain kauniimpia ja monipuolisempia varhaisversioiden muunnelmia.
Yhteistä useimmille on kuitenkin edelleen se, että ne syövät liki kaiken liikenevän kapasiteetin koneestasi ja panevat edelleen ajattelemaan päivittämisen autuutta.
Doom
Kun 80-luvulla koneiden kehitys mahdollisti ajattelun ja pelaamisen yhdistämisen, niin 90-luvulla tekniikka kehittyi jo niin, ettei ajattelua enää tarvittu. Siitä oivana esimerkkinä örkintappokone Doom.
Holhoustädeille ja alaikäisille pahoja unia tuottanut verenheittopeli on poikinut tulvan juokse-tapa-kuole -pelejä, joissa tekninen kehitys vie ylivertaisen voiton tarvittavasta aivokapasiteetista.
Ainoa asia mikä tämän tekee muistamisen arvoiseksi on sen rooli lajityypissään ja se, että erilaisissa lähiverkoissa moista on voinut pelata useamman hengen voimin, mistä verkon administraattorit ovat tykänneet kyttyrää.
Doom kuitenkin näytti, että verkkopeleissä on bisneksen paikka ja ehkä tulevaisuuskin - kun tietokonevastustajat eivät enää säväytä.
Pelejä pohti Pete Pakarinen apunaan Ilkka Ahtokivi, Ville Tenhunen ja Timo Kervinen
31.12.1999
Ajassa -sivulle
|