Vesihuollon yksityistäminen vähentäisi kilpailua

Tekniikan tohtorit Jarmo Hukka ja Tapio Katko ovat juuri julkaisseet kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittaman tutkimuksen vesilaitosten yksityistämisestä.He eivät näe suomalaisen vesihuollon yksityistämiselle Englannin ja Ranskan malliin tarvetta tai perusteita.

Suomessa kaupunkien ja taajamien vesi- ja viemärilaitostoiminta ja laitosten omistus on kuulunut kunnille 1880-luvulta lähtien. Vesilaitokset ovat rahoittaneet toimintansa etupäässä kuluttajilta perittävillä maksuilla, mutta niitä on rahoitettu aiemmin myös kunnallisista verovaroista. Maaseudun pienet laitokset ovat perinteisesti kuluttajien itsensä hallinnoimia osuuskuntia.

Ranskassa yksityiset vesilaitokset syntyivät niinikään 1800-luvun puolivälissä. Kertyneiden pääomiensa turvin alan yritykset ovat sittemmin vähitellen vallanneet markkinoita eri puolilla maailmaa, mm. kehitysmaista ja laajentaneet toimintaansa myös muille palvelualoille kuten liikenteeseen ja jätehuoltoon.

Ranskalaiset yritykset ovat saaneet toimiluvan laitosten hoitamiseksi noin 30 vuoden määräajaksi. Luvan jälkeen kilpailu on ollut varsin rajoitettua. Laitoksen tarvitsemat ulkopuoliset palvelut ostetaan samaan konserniin kuuluvalta yritykseltä.

Uudesta toimiluvasta käytävä kilpailu on näennäistä, koska vain "vanha" yrittäjä tuntee laitoksen niin hyvin, että se pystyy minimoimaan riskit. Käytännössä toimialueet Ranskassa on myös jaettu yritysten kesken.

Englannissa ja Walesissa vesi- ja viemärilaitokset myytiin yksityisille yrittäjille vuonna 1989. Yksityistämisen taustalla oli thatcherilainen ideologia sekä lainsäädäntö, joka rajoitti vanhojen julkisten vesi- ja viemärilaitosten lainanottoa. Samanaikaisesti yksityistämisen kanssa maan paikallishallinto on menettänyt suhteellista merkitystään.

Englannin kyseenalaiset kokemukset

Vesi- ja viemärilaitosten yksityistämisestä Britanniassa saadut tulokset ovat kuitenkin monessa suhteessa kyseenalaisia ja ristiriitaisia eivätkä sellaisenaan sovi pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin, joissa tavoitteena on hoitaa palveluja alhaisimmalla hallinnon tasolla kunnallisen demokratian puitteissa.

Alkuun yksityistämistä perusteltiin Britanniassa muun muassa sääntelyn vähenemisellä. Yksityistämisen jälkeen jouduttiin kuitenkin kuluttajien etujen varjelemiseksi perustamaan varsin monimutkainen sääntely- ja valvontajärjestelmä.

Tällainen järjestelmä on suomalaisen mittapuun mukaan yliorganisointia. Yksityistäminen ei poista sitä tosiasiaa, että julkisellasektorilla hallinnon eri tasoilla on omat vesihuoltoon ja laajemmin ympäristönsuojeluun kuuluvat vastuut ja tehtävät.

Vesi- ja viemärilaitostoiminta on ja pysyy ns. luonnollisen monopolin asemassa, koska useita verkostoja ja laitoksia ei ole mielekästä rakentaa samalle alueelle. Luonnollisen monopolin vuoksi yksityistäminen, mikäli se toteutetaan Ranskan ja Britannian mallin mukaan, ei lisää kilpailua vaan julkisesta monopolista vain siirrytään yksityiseen monopoliin.

Tutkimuksessaan Hukka ja Katko eivät myöskään löytäneet empiirisiä todisteita siitä, että yksityiset yritykset harjoittaisivat vesi- ja viemärilaitostoimintaa paremmin kuin julkiset laitokset.

Suomessa vesi- ja viemärilaitostoimintaan liittyvät palvelut on suurelta osin jo ulkoistettu. Liikevaihdosta suurin osa päätyy hyödyntämään yksityissektoria sieltä ostettujen ja kilpailutettujen tukipalvelujen kautta.

Ydintoiminnot kunnille

Tutkimuksen mukaan varsinaisen yksityistämisen sijasta Suomessa pitäisikin edistää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Vesi- ja viemärilaitosten ydintoiminnot on pidettävä kunnan omistaman laitoksen käsissä, jos demokratiaa, kansalaisten etuja ja oikeusturvaa halutaan vaalia.

Tukipalveluita voidaan ostaa yksityiseltä sektorilta kilpailuttamalla yrityksiä jatkuvasti. Vesihuollon toiminnan luonteen ja sen perimmäisten tarkoitusten vuoksi yksityistämiselle Britannian ja Ranskan tapaan tutkijat eivät näe Suomessa olevan perusteita eikä tarvetta.

Vaikka Suomen vesihuoltopalvelut toimivat hyvin ja ovat kohtuuhintaisia, pitää kuntien omistamien vesi- ja viemärilaitosten toimintaa kuitenkin edelleen kehittää siten, että niissä lisätään kaupallisten periaatteiden käyttöä ja yksityisen sektorin toimintatapoja sekä edistetään julkisen ja yksityisen sektorin järkevää yhteistyötä.

Hukan ja Katkon mukaan myös toimintojen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä on lisättävä. Lisäksi pitäisi käydä julkinen keskustelu siitä, millaisia tuloutusvaatimuksia kunnat voivat kohtuudella esittää omistamilleen laitoksille.

Vesihuoltopalveluiden aito parantaminen tutkimuksen ja kehitystyön avulla voi vaarantua, jos vesi- ja jätevesimaksuja korotetaan automaattisesti ja tätä keinotekoisesti aikaansaatua hyvää taloudellista tulosta käytetään kunnan muihin tarkoituksiin.

Lopulta vesihuollon ja muidenkin julkisten palveluiden järjestämisessä on kuitenkin kyse tietoisesta arvovalinnasta; siitä mitä kansalaiset ja päättäjät pitävät kaikkein keskeisimpänä. Viime kädessä vastuu vesihuollon järjestämisestä on julkisella sektorilla.

VT
31.12.1999

Politiikka -sivulle