Lenin - aatelinen ammattivallankumouksellinen
Historian ikuisiin kiistelynaiheisiin kuuluu, kuinka paljon yksilöt vaikuttavat ja voivat vaikuttaa historian kulkuun.Olipa totuus kiistassa mikä tahansa, niin Venäjän vallankumouksen kärkihahmo ja Neuvostoliiton perustaja Vladimir Iljitsh Lenin on eittämättä ollut tämän vuosisadan tapahtumiin eräs eniten vaikuttaneita ihmisiä.
Venäjän vallankumousvuoden 1917 tapahtumiin tutustuessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että asiat olisivat saaneet aivan toisenlaisen käänteen ilman Leniniä. Näin heti siitä pitäen, kun yli 10 vuotta maanpaossa ollut Lenin saapui Pietarin Suomen-asemalle huhtikuussa 1917.
Juna Suomesta saapui myöhään illalla, mutta bolshevikit olivat koonneet paikalle joukon kannattajiaan kuulemaan maanpaosta saapuneen johtajan puhetta.
Mutta kun Lenin julisti sodan Saksaa vastaan olevan tosiasiassa yhden riistäjäjoukon puolustamista toista samanlaista riistäjäjoukkoa vastaan, kuului tästä valikoidustakin kuulijajoukosta huutoja, joissa vaadittiin näin epäisänmaallisten ajatusten esittäjän nostamista pistinten kärkiin.
Aatelismies ammattivallankumouksellisena
Vladimir Iljitsh Uljanov - Lenin oli myöhemmin otettu peitenimi - syntyi 22. huhtikuuta 1870 Simbirskissä. Leninin isä Ilja Uljanov oli ilmeisesti ainakin suureksi osaksi ei-venäläinen sukujuuriltaan.
Isä kohosi vaatimattomasta syntyperästään huolimatta perinnölliseen aatelistoon. Äiti taas oli ruotsalaista, saksalaista ja juutalaista sukuperää. Täyttä varmuutta ei ole, mutta saattaa olla, että Leninissä ei ollut lainkaan venäläistä verta.
Leninin vanhempi veli Aleksandr teloitettiin osallisuudesta salamurhahankkeeseen tsaaria vastaan. Veljen teloituksen on usein arveltu olleen Leninin kumouksellisuuden peruslähde.
Leninistä tuli asianajaja, mutta tätä ammattia hän ei oikeastaan koskaan harjoittanut. Hän oli koko aikuisen ikänsä ammattivallankumouksellinen, joka ennen valtaantuloaan eli pääasiassa ulkomailla.
Lokakuun vallankumous
Bolshevikkien vallankumous lokakuussa 1917 - marraskuussa nykyistä ajanlaskua - oli monessa suhteessa Leninin ponnistelujen tulos. Hänellä oli useissa ratkaisevissa käänteissä vastassaan kaikki muut, oli sitten kyse vihollisista ja vastustajista tai liittolaisista ja kannattajista.
Näin tapahtui yhtä hyvin varsinaisessa vallanotossa - joka oli oikeastaan pikemmin sotilaskaappaus sekasortoisessa ja sotaväsymystä potevassa maassa - kuin myös esimerkiksi solmittaessa Saksan kanssa Brest-Litovskin erillisrauha.
Leninin suurin panos vallankumouksen teoreetikkona oli ajatus siitä, että vallankumouksen kärkenä on asialle vihkiytynyt valiojoukko. Tästä ajatuksesta on vuosisatamme kuluessa versonut monenlaisia haaroja.
Vaatimaton riitapukari
Leniniä henkilönä on luonnehdittu vaatimattomaksi sekä kaikkea itsensä korostamista ja rehvastelua karttavaksi. Toisaalta hän näyttää myös joutuneen ennemmin tai myöhemmin riitaan useimpien aateveljiensä kanssa ja olleen aina ehdottoman varma, että juuri hän oli oikeassa.
Leninin elämän intohimoisin suhde, jollei vallankumousta lasketa mukaan, näyttää olleen hänen suhteensa ranskalaiseen tehtailijanvaimoon Inessa Armandiin. Leninin vaimo Nadezhda Krupskaja puolestaan hyväksyi miehensä suhteen, eikä Lenin suostunut Krupskajan tarjoukseen avioerosta.
Leninin elämäkerroissa toistuu usein se kuinka Leninin hermot olivat niin huonossa kunnossa, että hän joutui lepäilemään pystyäkseen jälleen työntekoon. Samasta syystä Lenin luopui niin Beethovenin musiikin kuuntelusta kuin shakin pelaamisestakin: ne kiihdyttivät liikaa hänen hermojaan.
Englantilainen matemaatikko ja filosofi Bertrand Russell tapasi Leninin Moskovassa pian bolshevikkien noustua valtaan. Russellin mukaan Lenin oli ollut erityisen innostunut kertoessaan vallankumouksen vastustajien hirttämisestä.
Muutoinkin Russell arvioi, että Lenin uskaltautui persoonallisuutensa voimalla aloille, joilla hän vaikutti ammattimiesten mielestä lähinnä naurettavalta. Tällaisena alueena Russell mainitsee filosofian.
Murhayritys 1918
Lenin haavoittui murhayrityksessä 1918, kun sosiaalivallankumouksellisiin kuuluva Fanny Kaplan yritti ampua hänet.
Murhayritys antoi bolshevikeille aiheen "punaiseen terroriin". Lenin antoi toivuttuaan salaiselle poliisille Tshekalle käskyn aloittaa joukkomurhat, joissa noin 140 000 ihmistä menetti henkensä.
Joskus on sanottu, että Leninin terrori oli aivan eri asia kuin Stalinin hirmutyöt, joissa miljoonat menettivät henkensä. Kommunistien kannalta oli tietysti keskeistä, että Stalin ulotti joukkomurhat myös heihin. Ulkopuolisten on vaikeampi nähdä selkeää periaatteellista eroa Leninin ja Stalinin toimissa.
Lenin sai halvauskohtauksen 1922 ja kuoli 21. tammikuuta 1924 oltuaan pitkään lähes syrjässä maansa johdosta. Jo silloin ja myöhemminkin on arveltu, että Stalin, josta Lenin varoitti puoluetta poliittisessa testamentissaan, olisi myrkyttänyt hänet. Tästä ei kuitenkaan ole selviä todisteita.
Stalin oli joka tapauksessa ratkaisevasti vaikuttamassa siihen, että Leninistä tehtiin kuoltuaan uskonnollisen palvonnan kohde. Hänet balsamoitiin ja asetettiin näytteille mausoleumiin Kremlin kupeeseen.
Siellä tämä työväestön maailmanvallankumousta julistanut aatelismies lepää vieläkin. Hänen oma toiveensa päästä hautaan Pietariin äitinsä vierelle ei ole toteutunut.
STT-MH
31.12.1999
