Kaksi vuosituhatta juutalaisvastaisuuden historiaa
Suomessa ei aineksia antisemitismiin
Juutalaisvastaisuuden historian ulottuminen yli kahdentuhannen vuoden taakse saattaa yllättää suomalaisen lukijan, jolle ilmiö lienee tutumpi Kolmannen valtakunnan vaiheista tällä vuosisadalla.Antisemitistisillä uskomuksilla ei ole ollut erityistä kaikupohjaa Suomessa, missä juutalaisten osuus väestöstä on aina ollut melko pieni.
Historiantutkija Eero Kuparisen mukaan rotukysymys ei ollut kovin keskeistä myöskään muuten kansallismielisessä ja äärioikeistolaisessa IKL:ssä, joka omaksui aatemaailmansa enemmän italialaisesta fasismista kuin Hitlerin Saksasta.
Turun yliopiston yleisen historian dosentti on vastikään julkaissut ensimmäisen kattavan suomenkielisen yleisesityksen antisemitismin historiasta. Aleksandriasta Auschwitziin - antisemitismin pitkä historia on harvinaisuus myös kansainvälisessä tietokirjallisuudessa.
- Kun ei tällaista kokonaisesitystä oikein maailmaltakaan löytynyt, jonkunhan se piti kirjoittaa. Siinä oli tutkijalle sopivasti haastetta, Eero Kuparinen arvioi.
Viimeiset arkistot avautuvat vasta 2018
Kolmannen valtakunnan kulttuurihistoriaan perehtynyt tutkija kertoo lähestyneensä aihetta puhtaasti historiaperusteisesti. Kirjoittaja ei kuulu mihinkään ystävyysseuroihin eikä hänellä ole henkilöhistoriallisia kytköksiä sen enempää juutalaisiin kuin antisemiitteihin.
Hän itse arvioi teoksensa tutkimukselliseksi
anniksi lähinnä Suomea koskevat osuudet.
- Muu sisältö on tuotu maailmalla esille erilaisin tutkimuksin jo
aiemmin. Aiheesta on melko runsaasti pistetutkimusta,
Kuparinen toteaa.
Kuparinen arvelee suomalaisen lukijan yllättyvän myös ilmiön laajuudesta toisen maailmansodan aikaisessa Euroopassa. Etenkin Englannin ja Yhdysvaltojen roolin Hitlerin Saksan toimeenpanemassa kansanmurhassa hän uskoo puhuttavan vielä vuosien kuluttua, kun viimeiset asiaa koskevat arkistot avautuvat vuonna 2018.
- Aika näyttää, kuinka suurin kirjaimin demokratian nimiin sotineet länsivallat tulevat saamaan nimensä holokaustin henkilöluetteloon, Kuparinen pohtii kirjassaan.
Suomenjuutalaisten asemassa ei kadehtimista
Kuparisen mukaan edellytykset antisemitismin syntymiselle Suomessa ovat olleet olemattomat.
- Modernin antisemitismin syntyessä 1800-luvun lopulla, Venäjän pogromit ajoivat köyhiä juutalaisia Euroopan työmarkkinoille, mutta Suomeen heitä tuli häviävän pieni määrä. Merkitystä lienee ollut silläkin, ettei vuoden 1918 kansalaissodan tapahtumiin liittynyt juutalaisia, tutkija puntaroi.
Vuonna 1920 Suomessa asui vajaat puolitoista tuhatta
juutalaista, eikä heidän yhteiskunnallisessa asemassaan ollut
kadehtimista.
- Ei ollut mitään syytä vihata tai kadehtia juutalaisia,
Kuparinen sanoo.
Toisen maailmansodan aikaisesta Saksan liittolaisuudestaan huolimatta Suomi säästyi historian häpeältä sulkemalla rajansa juutalaispakolaisilta 1930-luvun lopulla. Lähinnä lieveilmiöksi jäänyt antisemitismikin oli saksalaista tuontitavaraa.
Äärioikeiston pienjulkaisujen ohella juutalaisvastaisuutta esiintyi aika ajoin kristillisten lehtien palstoilla ja 30-luvun lopulla torjunta tuntui myös porvarilehdissä.
- Kun Suomen viranomaisille selvisi, että Itävallasta 1938 maahan saapuneet pakolaiset eivät päässeet takaisin Saksaan, heidän otteensa rajalla tiukkeni. Silloinen sisäministeri Urho Kekkonen lienee reaalipoliitikkona vaistonnut yhteiskunnan hengen ja ymmärsi, että ongelmia olisi todennäköisesti seurannut, Kuparinen arvelee.
Asialla pieni mutta äänekäs vähemmistö
Kuparinen käsittelee kirjassaan myös antisemitismiä toisen maailmansodan jälkeen. Hän esittelee uudempaa tutkimusta ja keskustelua ja yrityksiä kiistää koko juutalaisten joukkotuho. Erityisesti saksalaisille aihe on ollut kipeä.
- Juutalaisten osuus Saksan väestöstä on alle prosentin. Saksalainen antisemitismi elääkin muusta kuin juutalaisten fyysisestä läsnäolosta. Se elää menneen muistuttamisesta, Kuparinen toteaa.
Merkkinä uudenlaisesta asennoitumisesta tutkija mainitsee Steven Spielbergin elokuvan Schindlerin lista, joka otettiin Saksassa myönteisesti vastaan. Vaikka elokuva on koruton kertomus natsien juutalaisvainoista, sen oikeamielinen sankari on saksalainen.
Toisen maailmansodan jälkeisen antisemitismin painopiste on ollut Itä-Euroopassa. Nyky-Euroopassa juutalaisvastaisuudella on vielä jalansijaa esimerkiksi Itävallassa ja Venäjällä. Eero Kuparisen mukaan kaikissa maissa, missä antisemitismiä esiintyy, asialla on pieni mutta äänekäs vähemmistö.
STT-MH
31.12.1999
