Vuoden 2000 kynnyksellä:
Menneisyys sitoo Itä-Euroopan valtiot toisiinsa vielä vuosiksi
Neuvostoliiton harmaana satelliittiblokkina tunnetut keskisen Itä-Euroopan valtiot lähtevät uudelle vuosituhannelle eri tilanteesta. Yhteistä suurimmalle osalle on kuitenkin paitsi yhteinen menneisyys myös tulevaisuuden suunta, jonka päämääränä on integroituminen läntiseen Eurooppaan.
Suurin epävarmuustekijä alueella on Balkan. Jugoslaviasta
irtautuneista valtioista vain Slovenia on vakaalla,
ennustettavalla tiellä. Jäljelle jääneen Jugoslavian ydin, Serbia
on uhka koko Itä-Euroopan vakaudelle.
Jugoslavian
liittotasavallan pienempi osapuoli Montenegro on
irrottautumassa Belgradin komennosta, eikä Kosovolla ole
aikeita palata osaksi Serbiaa.
Toisena ydinkysymyksenä pidetään Bosniaa: jos rauha rakoilee
Bosniassa, se voi aiheuttaa ketjureaktion koko alueella.
Varsinkin Itä-Euroopan köyhimpien maiden, Bulgarian, Romanian
ja aiemmin Jugoslaviaan kuuluneen Makedonian talouskehitys
on hyvin riippuvainen siitä, mitä Jugoslaviassa tapahtuu.
Pessimistisimpien arvioiden mukaan Balkanilla on tällä hetkellä
vain tulitauko.
- Alueella ei ole koskaan ollut rauhaa, vaan ainoastaan
eripituisia tulitaukoja sotien välissä, tiivistää asian Vojvodinan
maakunnassa Serbiassa ilmestyvän unkarinkielisen Magyar Szo
-päivälehden päätoimittaja Sandor Balint.
Balkanin vakaussopimuksen tuloksellisuutta ja ns.
kansainvälisen yhteisön onnistumista alueen demokratisoinnissa
epäillään hyvin yleisesti keskisessä Itä-Euroopassa.
Puola ottaa ohjat käsiinsä
Englanninkielisen Business Central Europe -viikkolehden
varapäätoimittaja Ana Nicholls Lontoosta arvioi, että yhteisen
lähihistorian vuoksi keskisen Itä-Euroopan maita pidetään
yhtenä samankaltaisten maiden ryhmänä vielä kauan.
- Ne nähdään suhteellisen köyhinä ja kehittymättöminä maina,
jotka haluavat rikastua. Lähentyessään EU:ta ne joutuvat
käymään läpi samankaltaisia uudistuksia, ja EU sanelee niiden
tulevaisuuden pitkälle uuden vuosituhannen alkuvuosina,
Nicholls sanoo.
Muutosten samankaltaisuudesta huolimatta kunkin valtion
ominaispiirteet ja erot alkavat korostua, ja valtiot erottuvat
vähitellen yksittäisinä kansakuntina eivätkä yhtenäisenä
blokkina. Keskisen Itä-Euroopan suurin valtio Puola on
saamassa takaisin historiallisen merkityksensä ja siitä on
tulossa alueen taloudellinen ja poliittinen mahtitekijä.
Saksan naapurissa olevalla lähes 40 miljoonan ihmisen
kansakunnalla on myös suurimmat ongelmat ratkaistavanaan.
Uusi vuosituhat tuo suuria muutoksia puolalaiseen
yhteiskuntaan. Erityisesti sen monimiljoonainen
maatalousväestö tulee kokemaan järisyttäviä aikoja, joiden
lähestyminen on jo nyt saanut aikaan hermostunutta
levottomuutta maanviljelijöiden joukoissa.
Hidas tie myös psykologisesti
Budapestissa ilmestyvän The Hungarian Quarterly
-aikakausikirjan päätoimittaja Miklos Vajda sanoo, että
itäeurooppalaisia yhdistävät raskaan neuvostojärjestelmän
psykologiset, kulttuuriset ja sosiaalit seuraukset.
- Ihmisten on muututtava passiivisista hallinnon kohteista
aktiivisiksi kansalaisiksi, jotka tietävät oikeutensa ja
velvollisuutensa suhteessaan valtioon, Vajda sanoo.
Hänen mukaansa markkinatalouden toiminnan ymmärtäminen on
vaikea ja aikaa vievä tehtävä. Kymmenen vuotta sitten alkanut
markkinatalous on kohdellut kaltoin suurta osaa entisten
sosialistimaiden kansalaisista.
Alkuvuosien villi kapitalismi on
pettänyt ja huijannut miljoonilta ihmisiltä säästöt
pyramidirahastojen romahtaessa, pankkien ajautuessa
konkurssiin ja rakennusyhtiöiden jättäessä sijoittajat
nuolemaan näppejään.
Vain harvoissa maissa uusi poliittinen hallinto on kyennyt
saavuttamaan ihmisten luottamuksen, sillä esimerkiksi syvällä
hallintokoneistossa olevaa korruptiota ei ole kyetty pistämään
aisoihin.
"Meitä ei vieläkään oteta vakavasti"
Sofiassa toimivan Eurooppa-instituutin johtokunnan
puheenjohtaja Stanislav Daskalov sanoo, että länsimaat eivät
ota Itä-Euroopan maita ja niiden ongelmia tarpeeksi vakavasti.
- Vuosituhannen vaihtuessa lännen on muutettava
asennettaan. Me tarvitsemme lisää investointeja ja rahaa, jota
meille luvattiin 10 vuotta sitten, kun kommunismi romahti. Kyse
on Euroopan vakaudesta, Daskalov toteaa.
Daskalov pitää nöyryyttävänä EU:n sanelupolitiikkaa, joka
hänen mukaansa tulee selvästi esille laajenemista koskevissa
ehdoissa.
- Välillä tuntuu siltä, että mitä enemmän yritämme lähentyä
EU:ta, sitä kauemmaksi joudumme, Daskalov sanoo ja
tunnustaa kunnioittavansa Unkarin poliittista johtoa, joka
sitkeästi vaatii EU:lta selkeää laajenemisaikataulua ennen
vuosituhannen vaihtumista.
STT-MH
31.12.1999
Ulkomaat -sivulle
|