Suomen puoli vuotta parrasvaloissa vaati venymistä
Suomen ensimmäinen kausi EU:n puheenjohtajana osoitti ainakin sen, ettei suunnittelu korvaa improvisointikykyä. Suomi on saanut työstään kiitosta, mutta osin toisista ansioista kuin oli tarkoitus.EU:n Venäjä-suhteiden kehittäminen, Kosovon jälleenrakentaminen sekä avoimuussäännöt olivat Suomen keskeisiä tavoitteita.
Tuskin kukaan osasi kesällä arvata, että Venäjä aloittaisi häikäilemättömän sotaretken Tshetsheniassa tai että Kreikan ja Turkin suhteet lientyisivät niin paljon, että Turkki pääsisi Helsingissä EU:n jäsenehdokkaaksi.
Hulppea lähtölaukaus Suomen kaudelle nähtiin Kölnin huippukokouksessa kesäkuussa. Presidentti Martti Ahtisaari sai sankarin vastaanoton saapuessaan Kölniin onnistuneelta välitysmatkalta Belgradista. Vitsailtiin ensimmäisestä puheenjohtajakaudesta, joka on menestys ennen alkamistaan.
Mutta arki alkoi heti heinäkuun alussa. Saksa ilmoitti boikotoivansa teollisuusministereiden epävirallista kokousta Oulussa, ellei sinne järjestetä myös saksankielen tulkkausta. Kielikiista riehui muutaman kesäviikon ajan.
Oliko kiistan syynä a) suomalaisten lapsellinen joustamattomuus kieltäytyä tunnustamasta EU:n laajimmalle levinneen kielen oikeutettua asemaa - vai b) saksalaisten lapsellinen kiukuttelu ja yritys pompottaa pienempää jäsenmaata? Yksimielisyyttä ei syntynyt, mutta kiista lakaistiin syrjään syyskuun alussa.
Avoimuusehdotusta ei komissiolta saatu
Suomi joutui alkuvaiheessa työskentelemään ilman toimivaa komissiota, kun Romano Prodin uusi joukkue odotti parlamentin hyväksyntää.
Komissiolta odotettiin kuin kuuta nousevaa ehdotusta avoimuussäännöistä, joilla määritellään millä ehdoilla komissio, parlamentti ja ministerineuvosto antavat asiakirjoja julkisuuteen.
Ehdotus lykkääntyi ja lykkääntyi kunnes siirtyi vuoden 2000 puolelle. Suomi ei siis saanut edes aloittaa ehdotuksen käsittelyä puheenjohtajakautenaan.
Myöhästymistä seliteltiin juridisilla ongelmilla. Julkisuuteen vuotanut luonnos osoitti, että komissio aikoo ottaa hyvin varovaisen linjan avoimuuden lisäämisessä.
Edistystä toki tapahtui. Ministerineuvosto julkistaa vastedes komiteoiden asialistat, Suomen aloittaman käytännön mukaan.
Tampereen päätösten toteuttaminen vaikeaa
Komissiopula merkitsi, että Suomi sai valmistella Tampereen huippukokouksen lähinnä omin nokkineen. Kokous vahvisti suunnitelmat luoda yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä ja vahvistaa oikeusalan yhteistyötä.
Ihmisoikeusjärjestöt olivat tyytyväisiä tuloksiin, vaikka etukäteen pelättiin Tampereen nostavan Linnoitus Euroopan muurit entistä korkeammiksi. Tampereen linjapäätösten muuttaminen pykäliksi on kuitenkin hyvin vaikea tehtävä.
Turkin "kyllä" vaati työtä
Tampereella EU-johtajat sopivat, että Helsingissä otetaan mukaan jäsenyysneuvotteluihin kaikki kuusi toisen ryhmän hakijamaata. Heikosti edistyneitä Romaniaa ja Bulgariaa ei haluttu jättää muista jälkeen, koska sen pelättiin entisestään vaikeuttavan maiden uudistuksia.
Puheenjohtajakauden jännittävin näytelmä nähtiin Helsingin kokouksessa Turkin EU-ehdokkuuden ympärillä. EU oli tarjouksestaan sopinut, mutta Turkki alkoi epäröidä.
Helsingistä lähetettiin valtuuskunta ulkopoliittisen edustaja Javier Solanan johdolla. Taustatukea EU:lle antoi Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton, joka soitti Turkin pääministeri Bülent Ecevitille ja kehotti Turkkia hyväksymään tarjouksen. Turkki suostui, ja Helsingin huippukokouksesta alettiin puhua historiallisena menestyksenä.
Pohjoinen ulottuvuus hyytyi Tshetsheniaan
Suomen ajama hanke EU:n pohjoisesta ulottuvuudesta oli yksi Tshetshenian sodan uhreista. Komissio sai tehtäväkseen laatia asiasta toimintasuunnitelman, mutta kovin näkyvää aloitusta ei tullut. Tarja Halonen oli ainoa EU-maan ulkoministeri paikalla hanketta käsittelevässä ministerikokouksessa.
Sodan jatkuessa EU:n sävy Venäjää kohti muuttui tiukemmaksi. Helsingissä Venäjä sai varoituksen, että EU ryhtyy leikkaamaan avustuksiaan, ellei Venäjä lopeta siviiliväestöön kohdistuvaa sotaretkeään.
Kosovon jälleenrakentaminen oli myös korkealla Suomen listalla. Sarajevossa pidettiin korkean tason juhlakokous heinäkuussa, mutta jälleenrakentaminen Kosovossa on edistynyt heikosti.
Väkivalta kansanryhmien välillä jatkuu, eikä yhteiskunnallista järjestystä ole saatu vakiintumaan. Avustustyön koordinointi ei ole toiminut, joutuivat EU-johtajat myöntämään Helsingissä.
STT-MH
31.12.1999
