EU:n yhteisen rahan käyttöönotto onnistui hyvin

Euron vuosi 1: Euro nousi maailmanvaluutaksi dollarin rinnalle

Euro nousikin nopeasti Euroopan keskuspankin luotsaamana toiseksi maailmanvaluutaksi Yhdysvaltain dollarin rinnalle.

Euron syntymä oli kansainvälisen valuuttajärjestelmän historiallinen taitekohta. Se rinnastuu tärkeydessä Bretton Woodsin dollarisidonnaisen kiinteiden kurssien järjestelmän hajoamiseen 1970-luvun alussa. Euron käyttöönotto merkitsi pitkään hiipuneen dollarin hegemonian päättymistä valuuttamarkkinoilla.

Kansainvälisten valuuttamarkkinoiden muutokset olivat jo euron ensimmäisen vuoden kokemusten perusteella merkittäviä. Käytössä olevien markkinatietojen perusteella euro ja dollari nousivat yhdessä hallitsevaan asemaan lähes kaksivaluuttajärjestelmäksi muuttuneilla globaaleilla rahoitus- ja valuuttamarkkinoilla.

Euron ja dollarin markkinavolyymeihin verrattuna Japanin jeni jäi maan taloudellisesta painoarvosta huolimatta pieneksi kansainväliseksi valuutaksi globaaleilla markkinoilla vuosituhannen lähestyessä loppuaan. Sen painolastina oli Japanin kyvyttömyys uudistaa uskottavasti talouspolitiikkaansa ja avata rahoitus- ja tavaramarkkinoitaan kilpailulle.

Globaalien valuuttamarkkinoiden tuleva rakenne saattaa silti olla kolminapainen. Kaakkois-Aasian maissa käytiin euron käyttöönoton alla ja sen jälkeen vilkasta keskustelua alueellisen vapaakauppa- ja valuutta-alueen rakentamisesta EU:n esimerkin mukaisesti. Toisaalta joissain Etelä-Amerikan maissa pohdittiin vakavasti kiinteää sitoutumista Yhdysvaltain dollariin.

EU:n omasta rahasta uusi mahtivaluutta

Euron perustajamaat olivat Itävalta, Belgia, Saksa, Espanja, Suomi, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Portugali.

Perustajamaiden taloudellista merkitystä ja euron taloudellisen pohjan vahvuutta kuvaa se, että niiden kokonaistuotannon arvo ja osuus maailmankaupasta ovat Yhdysvaltain luokkaa. Asukkaita euromaissa on noin 300 miljoonaa.

Euron ensimmäisessä aallossa eivät EU-maista olleet mukana Britannia, Kreikka, Ruotsi ja Tanska. Niiden odotetaan kuitenkin liittyvän lähivuosina euroon, jolloin euron taloudellinen pohja kasvaa Yhdysvaltain taloutta suuremmaksi.

EU:n laajentumisen myötä eurosta muodostuu ajan myötä asteittain lähes koko Euroopan kattavan 500 miljoonan ihmisen sisämarkkina-alueen oma raha.

Talouden perustekijöiden perusteella euron tulevaisuus näyttää varsin hyvältä. Lähivuosien aikana näkyy käytännössä, missä laajuudessa euro saa kansainvälisillä markkinoilla aseman kauppa-, hinnoittelu-, varanto- ja sidontavaluuttana.

Euron ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtunut kehitys viittaa siihen, että euron aseman vakiintuminen voi tapahtua nopeastikin.

Euron perusta on vahva. EU on kokonaistuotannon arvolla mitattuna maailman suurin talousalue. EU on myös kokonaisuutena maailman suurin rahoitusmarkkina ja suurin suorien sijoitusten tekijä ja kohde maailmassa. EU:n kauppa- ja vaihtotase on ylijäämäinen ja vakaussopimuksen myötä koko unionin julkinen talous on tervehtynyt hyvää vauhtia.

Rahapolitiikka siirtyi EKP:lle

Euron käyttöönoton myötä perustajamaiden valuuttojen kurssit sidottiin pysyvästi yhteen. Niiden kansalliset rahat lakkaavat kokonaan olemasta vuonna 2002, kun eurosetelit ja kolikot otetaan käyttöön.

Euron myötä perustajamaat siirsivät kansallisten keskuspankkiensa vallan Euroopan keskuspankille EKP:lle, joka vastaa koko euroalueen rahapolitiikasta ja varannoista.

Euroopan keskuspankki ei syntynyt tyhjästä, vaan se jatkoi Euroopan rahapoliittisen instituutin työtä uutena keskuspankkina. EKP:n merkittävin saavutus ensimmäisenä eurovuotena oli markkinoiden luottamuksen voittaminen keskuspankin rahapolitiikan linjaan ja kykyyn hoitaa perustehtäväänsä.

Suurelle yleisölle euron käyttöönotto ei näkynyt yhtä suurena muutoksena kuin markkinoilla, koska eurorahoja ei vielä vuoden 1999 alussa otettu käyttöön. Rahoitusmarkkinoilla muutos oli kuitenkin dramaattinen.

Valuuttamarkkinoille syntyi yhdessä yössä uusi globaali mahtitekijä ja rahoitusmarkkinoille laajapohjainen likvidi euromarkkina, jonka volyymi on dollarimarkkinaa suurempi.

Euron myötä euromaat siirtyivät yhteiseen rahapolitiikkaan ja eurokorkoihin ja niiden velat muutettiin euromääräisiksi. Rahoitusmarkkinoilla, pörsseissä ja suurimmissa yrityksissä siirryttiin vuoden alusta euromääräiseen kaupankäyntiin, hinnoitteluun ja kirjanpitoon. Keskuspankeissa euro nousi heti uudeksi pohjavaluuttoja painavammaksi varantovaluutaksi.

EU:n sisämarkkinat ja euron käyttöönotto nopeuttivat teollisuuden ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymiskehitystä. Yrityskauppoja ja fuusioita tehtiinkin ennätystahtiin vuonna 1999.

Teollisuus, kauppa, rahoitusyhtiöt ja pörssit rakensivat itselleen yleiseurooppalaista toimintamallia. Samalla ne vahvistivat asemiaan globaalissa kilpailussa.

EKP:lla on maailman suurin valuuttavaranto

EKP:lla on euron tukena maailman suurin valuutta- ja kultavaranto. Kansainvälisen valuuttarahaston keräämien tietojen mukaan EKP:n holveissa oli yhteisvaluutan syntyessä noin yksi kuudesosa maailman varantovaluutoista ja noin 43 prosenttia keskuspankkien varantokullasta.

EKP:n valuuttavaranto oli IMF:n mukaan tammikuussa 202,4 miljardia erityistä nosto-oikeutta eli 18 prosenttia koko maailman varannoista.

EKP:n jälkeen suurimmat valuuttavarannot olivat Japanilla, Kiinalla, Taiwanilla ja Singaporella. Japanin varanto oli 159,6 miljardia SDR:ia. Yhdysvaltain varanto ilman kultaa oli 50,1 miljardia SDR:ia eli maailman kuudenneksi suurin.

Varantokultaa maailman keskuspankeilla oli tammikuun lopussa hallussaan yhteensä 941,6 miljoonaa unssia. Siitä 404,8 miljoonaa unssia eli 43 prosenttia oli EKP:lla. Yhdysvaltain kultavaranto oli 261,7 miljoonaa unssia eli 27,8 prosenttia maailman varantokullasta. Japanilla oli varantokultaa vain 2,6 miljoonaa unssia.

IMF:n laskeman dollarimääräisen vertailun mukaan EKP:n kulta- ja valuuttavaranto oli yhteensä 395,0 miljardia dollaria. Japanin kulta- ja valuuttavaranto oli vuoden 1999 tammikuun lopussa 222,2 miljardia ja Kiinan 149,8 miljardia dollaria. Yhdysvaltain kulta- ja valuuttavaranto oli 80,7 miljardia dollaria.

Eurolainat kasvoivat nopeasti alkuvuonna

Tilastotuotannon viiveen vuoksi ei täsmällisiä tietoja euron asemasta eri markkinoilla vuoden päättyessä ole vielä käytettävissä. EKP:n, IMF:n, Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n ja OECD:n tilastot osoittavat kuitenkin, että euro saavutti maailman rahoitusmarkkinoilla vahvan aseman alkuvuonna 1999.

Yhtenäisen euromarkkinan muodostuminen aiemmista kansallisista markkinoista kestää kuitenkin kauemmin kuin yhden vuoden.

Euroopan keskuspankin mukaan euroalueen velkapapereiden kanta nousi syyskuun lopussa 6 231 miljardiin euroon, mistä euromääräisiä oli 5 875 miljardia euroa.

Lainakanta kasvoi nettomääräisesti 355 miljardia euroa. Siitä pitkäaikaisten lainojen osuus oli 310 miljardia euroa. Pitkäaikainen velkakanta nousi syyskuun lopussa 5 665 miljardiin euroon.

OECD:n rahoitusmarkkinakatsauksen mukaan euroalueen lainamarkkinat kasvoivat alkuvuonna poikkeuksellisen nopeasti. Liikkeeseen laskettujen lainojen määrä kasvoi katsauksen mukaan runsaan kolmanneksen ja nousi 445 miljardiin euroon.

Se vastasi noin puolta teollisuusmaissa liikkeeseen lasketuista uusista lainoista. Dollarimääräisiä lainoja laskettiin OECD:n mukaan samaan aikaan liikkeeseen 345 miljardin euron arvosta.

Euro ja dollari rinta rinnan

BIS:n neljännesvuosikatsauksen mukaan kansainvälisten raha- ja pääomamarkkinoiden volyymi nousi tammi-syyskuussa noin 1 800 miljardiin dollariin eli suuremmaksi kuin koko edellisenä vuonna. Dollarimääräisten lainojen liikkeeseen laskut olivat BIS:n tilaston mukaan kolmannella neljänneksellä hieman suuremmat kuin euromääräiset.

Euron käyttöönotto nosti euron nopeasti dollarin tasalle kansainvälisenä lainavaluuttana. Dollarin osuus kaikista uusista lainoista oli kolmannella neljänneksellä 43 prosenttia ja euron 39 prosenttia. Dollarin ja euron yhteenlasketun osuuden noustua yli 80 prosenttiin, on kansainvälisistä velkamarkkinoista BIS:n katsauksen mukaan käytännössä tullut kaksoisvaluuttamarkkina.

Kansainvälisillä pankkimarkkinoilla euron nousu näkyi selvästi. Kun pankkien dollarilainat kasvoivat vuonna 197 yhteensä 456,0 miljardia dollaria, hidastui kasvu vuonna 1998 129,1 miljardiin dollariin. Euroalueen valuutoissa olevat lainat kasvoivat 1997 240,2 miljardia ja 1998 383,5 miljardia dollaria.

Vuoden 1999 ensimmäisellä vuosipuoliskolla pankkien kansainväliset dollarilainat supistuivat BIS:n rahoitusmarkkinakatsauksen mukaan 104,5 miljardia dollaria ja eurolainat kasvoivat 329,2 miljardia dollaria.

Dollarimääräisten lainojen kanta laski kesäkuun lopussa 3 205,9 miljardiin dollariin ja eurolainojen kanta nousi 2 611,8 miljardiin dollariin.

STT-MH
31.12.1999

Talous -sivulle