EU:lla oli dramaattinen vuosi
Vuosi 1999 alkoi EU:ssa juhlinnan ja epävarmuuden merkeissä. Talous- ja rahaliitto EMU:lle skoolattiin, mutta ei mennyt kuin muutama viikko, kun puhuttiin jo kriisistä.
Riippumattoman selvitysryhmän raportti Jacques Santerin
komission toimintatavoista oli niin murskaava, että koko
komissio erosi 16. maaliskuuta. Raportin kuuluisa loppulause
totesi, että komissiosta oli "vaikea löytää ketään, joka olisi
kantanut minkäänlaista vastuuta".
Tiedekomissaari Edith Cressonin hammaslääkärilleen järjestämät
konsulttitehtävät olivat räikein esimerkki väärinkäytöksistä.
Komission ero sattui puheenjohtajamaa Saksalle hankalaan
aikaan. Neuvoteltiin EU:n uudistuspaketti Agenda 2000:sta,
jolla unionin maatalous- ja rakennetuet sekä budjetti piti
uudistaa ennen laajentumista.
Berliinissä pidettiin maaliskuun lopulla ylimääräinen
Agenda-huippukokous, josta ei dramatiikkaa puuttunut.
Kokouksen alkaessa NATO aloitti ilmaiskut Jugoslaviaa vastaan.
Suomessa Agenda-paketti herätti suurta huolta: maataloudelta
näytti olevan katoamassa lähes miljardi markkaa, kun hintojen
alennusta ei aiottu kokonaan korvata tukia nostamalla.
Kokous noudatti EU:n perinteitä - ja venyi venymistään. Parin
tunnin mittainen sähkökatko lehdistökeskuksessa kiristi
hermoja. Mutta sopu syntyi, vaikka pitkien puukkojen yö tällä
kertaa kesti aamukuuteen.
Suomi sai räätälöidyn ratkaisun: nurmituen, viljan
kuivatustukea sekä Pohjois- ja Itä-Suomen mukaan EU:n
ykköstuen piiriin. Suuri helpotus oli myös se, ettei
Agenda-paketti siirtynyt Suomen ratkaistavaksi.
Romano Prodilta odotettiin paljon
Berliinissä EU-johtajat sopivat, että Italian entinen pääministeri
Romano Prodi seuraa Santeria komission puheenjohtajana.
Prodista toivottiin vahvaa uudistajaa ja johtajaa lepsuksi
osoittautuneen Santerin tilalle.
Parlamentissa vaadittiin kaikkien komissaarien vaihtamista,
mutta neljä "vanhaa" sai jatkaa Prodin kesällä esittelemässä
kollegiossa.
Suomi ei luopunut Erkki Liikasesta, joka oli ilmeisen tyytyväinen
päästessään budjetti- ja hallintotehtävistä eroon ja
siirtyessään teollisuus- ja tietoyhteiskuntakysymyksistä
vastaavaksi.
Prodin uusi komissio kuulusteltiin parlamentissa, nimitettiin, ja
se aloitti viimein toimintansa lokakuussa.
Syksyn aikana Prodi on siirrellyt viranhaltijoita paikalta toiselle
ja pitänyt suurieleisiä puheita. Suuret uudistukset antavat
vielä odottaa itseään.
Yksi Prodin tekemä uudistus on tosin osoittautunut melkoiseksi
fiaskoksi - komission tiedotus toimi jo Santerin aikana huonosti,
mutta uusi joukkue on onnistunut panemaan vieläkin
huonommaksi.
Median lellikiksi on Prodin sijaan noussut EU:n uusi
ulkopoliittinen edustaja, NATO:n entinen pääsihteeri Javier
Solana. Alati hymyilevä espanjalainen on ollut virassaan vasta
pari kuukautta, mutta hän on kerännyt jo paljon julkisuutta ja
uusia tehtäviä.
Kriisinhallintaa tai puolustusta
Yksi Solanan tehtävistä on EU:n kriisinhallintakyvyn
kehittäminen, unionin NATO-suhteiden järjestäminen ja
Länsi-Euroopan unioni WEU:n alasajo.
Suunnitelmia EU:n puolustusulottuvuudesta ja sotilaallisesta
toimintakyvystä muokattiin pitkälle vuoden aikana. Sysäyksen
päätöksille antoi Jugoslavian sota ja huoli Euroopan heikosta
toimintakyvystä.
Helsingissä asetettiin tavoitteeksi, että EU vuonna 2003 saisi
liikkeelle 60 000 sotilasta vuoden päivät kestäviä
kriisinhallintatehtäviä varten. Lopulliset päätökset tehdään ensi
vuonna, mutta Helsingissä päästiin asiassa pitemmälle kuin alun
perin osattiin odottaa.
EU-kansalaiset nukkuivat vaaleissa
Kansalaisten kiinnostus oli alamaissa. Kun kesäkuun alussa
pidettiin EU-parlamenttivaalit, osanotto laski alemmaksi kuin
koskaan aikaisemmin. Suomessa rämmittiin pohjamudissa - vain
30 prosenttia vaivautui uurnille.
Valta vaihtui parlamentissa ja sosialistit menettivät suurimman
ryhmän aseman konservatiiveille. Suomessa suurimmat
ääniharavat olivat vihreiden Heidi Hautala ja RKP:n Astrid
Thors. Edellisten vaalien vetonaulat Paavo Väyrynen (kesk.) ja
Esko Seppänen (vas.) uusivat paikkansa mutta eivät
äänikuninkuuttaan.
Uusi parlamentti valitsi oikeusasiamies Jacob Södermanin tiukan
vaalitaistelun jälkeen toiselle virkakaudelle.
STT-MH
31.12.1999
Politiikka -sivulle
|