 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Valtio vapautti Ilkka Suomisen korvausvastuusta Wärtsilä-jupakassa
Hallitus on päättänyt vapauttaa korvausvastuusta Ilkka Suomisen, Bror Wahlroosin ja Aarno Järvisen, jotka toimivat valtion edustajina kymmenen vuotta sitten konkurssiin johtaneissa Wärtsilä Meriteollisuuden rahoitusjärjestelyissä.Päätös tehtiin valtioneuvoston istunnossa. Korkein oikeus tuomitsi maaliskuun alussa valtion maksamaan usealle yritykselle yhteensä kymmenien miljoonien markkojen korvaukset. Selvitys valtion edustajien korvausvelvollisuudesta tehtiin nyt, koska syyteoikeus olisi todennäköisesti vanhentunut syksyllä. Elokuussa 1989 Wärtsilä Meriteollisuus oli ajautunut suuriin talousvaikeuksiin tilanteessa, jossa yhtiöllä oli sopimuksia laivojen toimittamisesta. Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen ja ministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos tiedottivat, että Wärtsilä Meriteollisuuden toiminnan rahoituksen turvaamiseksi on tehty sopimus ja se on vahvistettu valtioneuvostossa. - Sopimuksella turvataan tilauskannassa ja rakenteilla olevien alusten rakennusaikainen rahoitus, kauppa- ja teollisuusministeriön tiedotteessa kerrottiin. Sopimus tehtiin Vientitakuulaitoksen, Suomen Vientiluoton, Valtiontakauslaitoksen, Wärtsilän ja Valmetin sekä Yhdys- ja Postipankin välillä. Siitä huolimatta yhtiö ajautui konkurssiin, mistä useat yritykset kärsivät suuria menetyksiä. Suominen toimi vuonna 1989 kauppa- ja teollisuusministerinä, Wahlroos kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä ja Järvinen valtiontakuukeskuksen vastaavana johtajana.
Ilman toimenpiteitä vahingot olisivat kasvaneetKauppa- ja teollisuusministeriön pyytämien selvitysten mukaan ei voida sanoa, miten Suominen, Wahlroos ja Järvinen olisivat voineet toimia senhetkisten tietojen perusteella paremmin kuin miten he toimivat. Siten heidän toimintansa ei ollut tuottamuksellista.Lisäksi olisi luultavaa, että jos valtio ei olisi puuttunut Wärtsilä Meriteollisuuden tilanteeseen, konkurssista olisi aiheutunut vielä suuremmat vahingot, ministeriön tilaamassa selvityksessä sanotaan. Valtio on maksanut yrityksille Korkeimman oikeuden päätöksen perusteella tähän mennessä jo lähes 70 miljoonan markan korvaukset. Kauppa- ja teollisuusministeriö maksoi huhtikuussa vahingonsaajille yhteensä noin 60,8 miljoonaa markkaa. Osa korvauksensaajista ei tyytynyt valtion tulkintaan korvausten suuruudesta, vaan riitautti asian koron laskemisen osalta. Helsingin ulosottovirasto ulosmittasi kesäkuun alussa valtiolta vielä 7 miljoonaa markkaa, mistä valtio on valittanut. Valtio saattaa joutua maksamaan vielä suuremmat korvaukset, koska Wärtsilä Meriteollisuuden alihankkijat ovat ryhtyneet vaatimaan korvauksia oikeuden aiemmin tekemien päätösten perusteella. Yrittäjien edustajana toimii mm. Suomen Yrittäjät ry.
Tärkeintä se, olisiko voitu menetellä toisinVahingonkorvauslain mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Vastuun syntymisen kannalta on olennaisinta se, onko edustaja aiheuttanut vahinkoa tuottamuksellisesti.Tämä tarkoittaa sitä, olisiko henkilö voinut senhetkisen tietonsa pohjalta toimia toisin ja todennäköisesti paremmin tuloksin kuin miten hän on toiminut. Julkisyhteisön ohella työntekijä tai virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään sivulliselle aiheuttamastaan vahingosta. Hänen on korvattava vahingosta määrä, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän tai virkamiehen viaksi jää vain lievä tuottamus, ei häntä voi tuomita korvausvelvolliseksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön saaman selvityksen mukaan Bror Wahlroos on syyllistynyt korkeintaan lievään tuottamukseen ja Järvinen ja Suominen eivät ole syyllistyneet lieväänkään tuottamukseen. Valtioneuvoston päätökseen vaikutti myös arvio, että valtio voisi myös hävitä oikeudenkäynnissä, joka varmuudella jatkuisi pitkälle ensi vuosituhannen puolelle, mistä myös aiheutuisi suuria kustannuksia. Vastaajilta ei voisi myöskään periä täysiä korvauksia, koska vahingonkorvauslain säädösten nojalla korvausta voidaan sovitella. Perusteita menestykselliseen oikeudenkäyntiin ei ilmeisesti ole olemassa, selvityksessä sanotaan.
STT-IKK |
POLITIIKKA-SIVULLE