SAK ja TT puolustavat sopimisyhteiskuntaa



Suurimmat työmarkkinajärjestöt SAK ja TT arvioivat tulopolitiikan roolin Suomessa vain korostuvan, kun kilpailu kiristyy EMU-maiden siirtyessä yhteiseen rahaan. Järjestöt puolustavat edelleen nykyistä sopimusyhteiskunnan mallia.


Sekä SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (SDP) että TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma suhtautuivat myönteisesti pääministeri Paavo Lipposen (SDP) ehdotukseen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyösopimuksesta.

Ihalainen totesi suoraan SAK:n olevan valmis yhteistyöhön. Koroman mukaan TT pitää "luontevana", että tuleva hallitus hakee hyvää yhteistyötä järjestöjen kanssa hyvän talouskehityksen turvaamiseksi.

Euroopan talous- ja rahaliiton vaikutukset ovat nyt näkyneet vakaana talouskehityksenä ja alhaisena korkotasona. SAK ja TT kuitenkin kehottavat varautumaan EMU:n toteutumisen käytännön vaikutuksiin yrityskohtaisesti yhteistyössä henkilöstöryhmien kanssa.

Syynä tähän on, että vaikka yhteinen raha helpottaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten vientimahdollisuuksia, se toisaalta myös kiristää kilpailua.

Talous- ja työmarkkinapolitiikan vastuulla on entistä enemmän, että Suomi säilyy palkanmaksukykyisenä ja kiinnostavana sijoituskohteena, SAK ja TT toteavat yhteisessä kannanotossaan.

SAK ja TT pohtivat EMU:n vaikutuksia työmarkkinoiden toimintaan ja sopimuspolitiikkaan seminaarissa Porvoossa maanantaina.

Seminaari oli osaltaan jatkoa työmarkkinoiden keskusjärjestöjen toissa keväänä antamaan yhteiseen kannanottoon EMU:n vaikutuksista. Tuon jälkeen järjestöt ovat mm. sopineet suhdannepuskureista.

Kestävät rakenteet

SAK ja TT puolustavat myös nykyistä sopimisen ja neuvottelun mallia.
- Valtiovallalla ja työmarkkinajärjestöillä on yhtäläinen vastuu siitä, että sopimusyhteiskuntamme säilyy ja että sitä kehitetään, järjestöt opastavat.

Ne pitävät nykyisen sopimustoiminnan perusrakenteita kestävinä myös EMU-oloissa. Kannanotossa vakuutetaan jälleen, että EMU-jäsenyys ei merkitse työehtosopimusten vähimmäisehtoihin eikä työehtosopimusten yleissitovuuteen puuttumista tai nimellispalkkojen alentamista.

- Jatkossakin tarvitaan erilaisia vaihtoehtoisia sopimusmuotoja, mukaan lukien tulopoliittinen ja keskitetty sopiminen.

Nykyiset neuvottelujärjestelmät mahdollistavat järjestöjen mukaan sen, että palkkakehitys ei ruoki inflaatiota. Sekä Koroma että Ihalainen korostivat, että sopimusratkaisuissa on keskityttävä ostovoiman kehittämiseen, ei nimelliskorotuksiin.

Työryhmä miettimään tulospalkkausta

Sopimustoimintaa ja palkkapolitiikkaa kehitetään henkilöstörahastojen ja muiden yrityksen tulokseen sidottujen palkanosien kautta. EMU-olojen vaatimat joustot haettaisiin huonoina aikoina näiden palkanosien kautta, ei siis nimellispalkkoja rokottamalla.

Palkansaaja- ja työnantajakeskusjärjestöt päättivät viime viikolla asettaa yhteisen työryhmän selvittämään tulospalkkausta. Ainakin tässä vaiheessa työryhmän tehtävänä on lähinnä määritellä tulospalkkauksen käsitteitä mm. ensi sopimusneuvottelujen työvälineeksi. Selvitys valmistuu huhtikuun loppuun mennessä.

Palkansaajapuolen tavoitteissa on ollut mm., että optioita voitaisiin jakaa vain yrityksissä, joissa on sovittu koko henkilöstöä koskevista tulospalkkiojärjestelmistä.

Ay-liike haluaisi myös olla sopimassa, millä kriteereillä tulokseen perustuvia palkanosia jaettaisiin. Työantajapuolella ei tähän ole lämmetty.

STT-IA
29.1.1999


POLITIIKKA -SIVULLE