Suistamolaisten talvisotajoulua muistellaan perinneseuran kirjassa
Joulu 1939 oli hyvin vaikea sekä talvisodan taistelutantereilla että kotirintamalla. Erityisen ankarana se koettiin mm. Suistamon pitäjässä Laatokan-Karjalassa. Kunnan itälaidalla Kollaalla taisteltiin, ja osa asukkaista kuunteli tykkien jyskettä kodeissaan muutaman kymmenen kilometrin päässä.Suistamon perinneseura on julkaissut talvisodan syttymisen 60-vuotismuistoksi yht. maist. Aulis Blinnikan toimittaman kirjan Suistamolaisten joulukuu 1939. Eri kylien asukkaat kertovat siinä kokemuksistaan talvisodan aattona ja sodan alettua.
Armeija majoittui Suistamolle heti ylimääräisten harjoitusten alettua syksyllä 1939. Väestö teki kodeissaan tilaa sotilaille. Kun Neuvostoliiton hyökkäys alkoi, tyhjennettiin pitäjän itäisimmät kylät siviiliväestöstä.
Muutamissa länsilaidan kylissä asukkaat voivat olla kodeissaan rauhantekoon saakka, vaikka pitäjän itäosassa, noin 30 kilometrin päässä Kollaalla käytiin kiivaita taisteluja. Lentopommit ja konekiväärisuihkut tulivat kuitenkin tutuiksi kaikkialla.
Ettei vain valoa näy mistään rakosesta
- Elämä jatkui joten kuten sodan varjossa. Joulun alusviikolla alkoi meidänkin kylällämme liikkua lumipukuisia sotilaita, kertoo Sulo Maanonen. Hänen kotinsa sijaitsi pienessä Muiniekan Salo -nimisessä kylässä.
Sotilaat tulivat hiihtäen suoraan rintamalinjoilta, lämmittivät yöllä saunat, pesivät viikkojen lian ja hien sekä ripustivat vaatteensa saunan orsille.
- Miehet söivät yöllä mamman laittamaa lämmintä ruokaa, lihakeittoa tai lihalaatikkoa maidon ja piimän kanssa. Levättyään pirtin lattialla reppu pään alla loppuyön ja päivän ajan he lähtivät taas illalla yötä myöten hiihtämään takaisin rintamalle.
- Joulua vietimme naapurien seurassa meidän tuvassamme karbidilampun valossa, kirjoittaa Sulo Maanonen. Lauloimme joululauluja Sinokin ja Pötsösen perheiden kanssa.
Joulupukkikin kävi oven takana tuoden lahjoiksi sukkia ja lapasia. Taisipa joku pojista saada sarkahousutkin. Välillä kävimme tarkastamassa ikkunapeittoja, ettei vain valoa näkynyt mistään rakosesta.
- Joulujuhla päättyi yhteisesti laulettuun Enkeli taivaan lausui näin -virteen ja hiljaiseen rukoukseen, että Jumala suojelisi Suomen kansaa ja että kauhea sota loppuisi.
"Jos kuka jääpi eloon, muistaa tämän joulun"
Koiton kylästä kotoisin oleva Iivo Pehkoranta piti sotapäiväkirjaa 8.10.1939-10.4.1940. Kirjassa kerrotaan tämän suistamolaisjoukoissa taistelleen soturin merkintöjä joulukuulta.
24.12. "Aurinkoista. Lentokoneet häiritsivät meitä koko päivän kuten eilenkin. Pommittivat mm. Tolvajärvellä olevaa JR 16:n esikuntaa ja koululla olevaa sairaalaa.
Majapaikassa erilaisia kunnostustöitä. Illalla saatiin tuntemattoman sotilaan paketteja joka miehelle komppaniassa. Poltimme komentoryhmän teltassa joulukuusta, 2 kynttilää. Lauloimme joululauluja (past.) vänr. Leikkosen johdolla. Hän puhui meille vakavia sanoja.
Oli perin mieliin painuva jouluaatto. Jos kuka jääpi eloon meistä, muistaa tämän joulun. Oli vakava joulutunnelma. Sain kaksi kirjettä ja samoin paketin kotoa."
Ryssä häiritsi heti aamulla joulurauhaa
25.12. "Joulujuhla! Illalla poltimme joulukuustakin. Vietimme levossa rintaman takana joulua. Ryssä häiritsi heti aamulla joulurauhaa pommittaen ja ampumalla kk:lla. Naapuriteltassa haavoittui räätäli, stm Nikolai Jeskanen Kontuvaarasta.
Eilen illalla saamani paketin lähettäjä oli rouva Tyyne Huotinen Tampereelta. Viime yönä ryssä pommitti tykeillä Aittosillan seutuja. Tänään jaettiin juhlaruokia ja viinaa 100 gr. Minäkin join osuuteni ensimmäisen kerran 14 vuoteen!"
26.12. "Tapaninpäivä. Melkein rauhallinen päivä, vain aamulla lensivät ryssän lentokoneet. Nähtävästi säikkyivät, kun eilen pudotettiin 7 konetta. Sain paketin. Pastori Leikkonen piti meille iltahartauden klo 20."
STT-IA
23.12.1999
