Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho:
Pitkäaikaistyöttömät yhä sosiaalipolitiikan kipupiste
Pitkäaikaistyöttömyys on sosiaali- ja terveysministeri Maija Perhon (kok.) mukaan jäänyt hyvästä talouskehityksestä huolimatta kipupisteeksi suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan.Kyse on joukosta ihmisiä, jotka ovat menettäneet elämänsä hallinnan ja uskon omiin kykyihinsä. He muodostavat julkishallinnolle kovan haasteen, johon halutaan tarttua erityistoimin.
Perhon mukaan kyse on kuntouttavasta työllistämisestä. Tämä uusi termi tarkoittaa muutakin tukea kuin ammatillista koulutusta ja työn tarjoamista.
Pitkäaikaistyöttömät ovat vuosien saatossa leimautunut moniongelmaiseksi joukoksi, jota työnantajat vieroksuvat. Heitä on 170 000-180 000 eli noin seitsemän prosenttia työvoimasta.
Tyypillistä sosiaali- ja terveysministeriön tietojen mukaan on se, että tänä päivänä työttömäksi jäävä löytää yleensä suhteellisen nopeasti uuden työpaikan. Monilla aloilla on kasvavaa kysyntää ammattitaitoisesta työvoimasta.
Pitkäaikaistyöttömien joukosta nouseminen aktiiviin työelämään edellyttää sitä vastoin kovaa ponnistelua. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien joukossa on huolestuttavan suuri joukko nuoria, jotka eivät laman jaloissa koskaan ehtineet työelämään mukaan, ja ovat nyt syrjäytymässä siitä kokonaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön raportti Sosiaaliturvan suunta 1999-2000, joka julkistettiin keskiviikkona, osoittaa, että sosiaalimenojen tasaantumisen jatkuessa menoja voidaan entistä enemmän osoittaa valittuihin tukitoimiin.
Raporttia kommentoidessaan Perho nosti tärkeimmiksi asioiksi työllisyysasteen nostamisen ja elatussuhteen parantamisen. Eli työssäkäyvien osuuden tulisi kasvaa, jotta eläkkeet ja muu sosiaaliturva saadaan rahoitettua.
Perho korosti, että vakava tavoite on saadaan ihmiset pysymään työssä pari kolme vuotta nykyistä kauemmin. Keskimääräinen eläkeikä on nyt 59 vuotta.
- Kyse on pysymisestä, osaamisesta ja jaksamisesta, Perho arvioi.
Jos työntekijöiden ja työnantajien asenteet muuttuvat siten, että työt maistuvat muutaman vuoden nykyistä pitempään, yksilöllisen varhaiseläkejärjestelmän ikärajaa nostetaan 60 vuoteen. Eduskunta haluaa Perhon mukaan heikentää heti eläkkeelle jäämisen houkuttelevuutta, kun se vain on mahdollista.
Perho viittasi myös tässä yhteydessä kansalliseen ikäohjelmaan ja muistutti, että ikäsyrjintää esiintyy yhä useilla työpaikoilla, vaikka siihen ei pitäisi olla työvoiman vähentyessä enää varaa. Perho lupasi myös erityisen toimenpideohjelman työssä jaksamisesta. Sen on määrä valmistua syksyllä.
Työssäoloaika typistyy molemmista päistä
Vuosittain 40 000 ihmistä siirtyy eläkkeelle. Heistä kolmasosa jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Suomalaiset pysyvät kiitettävästi työelämässä 30-vuotiaista 55-vuotiaiksi. Tämän jälkeen työllisyysaste putoaa dramaattisesti.
Nuorten valmistuminen on pitkittynyt ja siksi vakituisiin töihin tartutaan yhä myöhemmin. Eläkkeelle halutaan yhä varhemmin, koska tänä päivänä eläkkeelle jäävät ovat yhä hyvätuloisempaa väkeä, joka on onnistunut keräämään hitusen varallisuuttakin. Tai he ovat työelämässä uupuneita tai sairauden takia työkyvyttömiä.
Sosiaali- ja terveysministeriön ponnistelut tähtäävät siihen, että alle 55-vuotiaat eivät tipahtaisi työmarkkinatuelle. Se merkitsisi köyhyysrajan hipomista.
Jotta tavoitteessa onnistutaan, työntekijöiden pitäisi säilyttää työkykynsä ja työnantajien pitäisi haluta tätä työvoimaa palvelukseensa. Jos näin käy, työkyvyttömyyden ehtoja olisi mahdollista kiristää nykyisestä.
MARGIT HARA
23.12.1999
