Kehitysyhteistyö ensi vuosituhannella tähtää tuloksellisuuteen ja kumppanuuteen
OECD-maiden kehitysavun alamäki taittunut
Jyrkkä lasku teollisuusmaiden järjestön OECD:n jäsenten antamassa kehitysavussa on taittunut, ja apu on jälleen kääntynyt hienoiseen nousuun.OECD:n kehitysapukomitean DAC:n jäsenmaat antoivat alustavien tietojen mukaan kehitysapua viime vuonna 51,5 miljardia dollaria, mikä oli 0,23 prosenttia maiden bruttokansantuotteesta.
Tämän vuoden lukuja ei ole saatavilla, mutta DAC:ssa arvioidaan, että kehitysapu pysyy suunnilleen edellisvuoden tasolla.
Kehitysyhteistyö painottuu ensi vuosituhannella yhä enemmän tehokkuuteen ja tulosten saavuttamiseen köyhyyden vähentämisessä, arvioi OECD:n kehitysyhteistyöosaston johtaja Richard Carey.
Careyn mukaan tuloksellisuus korostuu sen sijaan, että tuijotettaisiin pelkästään avun määrää ja projektien loppuunsaattamista.
YK:n kehitysavulle asettama tavoite on 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tähän tavoitteeseen yltävät edelleen vain Tanska, Norja, Hollanti ja Ruotsi. Suomi on asettanut 0,7 prosenttia pitkän aikavälin tavoitteeksi - nyt Suomi liikkuu 0,34 prosentin tuntumassa.
DAC:n jäsenmaiden kehitysapu romahti 1990-luvulla 0,33 prosentista kaikkien aikojen alhaisimpaan lukemaan eli 0,22 prosenttiin bkt:stä. Lasku johtui etenkin johtavien teollisuusmaiden eli G7-maiden apusummien kutistumisesta.
Kehitysmaa itse johtaa
Pariisiin joulukuussa kokoontuneet DAC:n, Maailmanpankin ja YK:n kehitysohjelman edustajat vannoivat kumppanuuteen perustuvan kehitysyhteistyön nimiin: maa itse suunnittelee ja johtaa omaa kehitystään, ja kansainvälisellä avunantajayhteisöllä on tässä vain tukeva rooli.
Kymmenien erillisten projektien sijaan tähdätään laajempiin kokonaisuuksiin, joihin eri rahoittajat osallistuvat.
Richard Careyn mielestä entistä enemmän huomiota on kiinnitettävä yhteistyömaiden kapasiteetin vahvistamiseen, jotta maat kykenevät ottamaan vastuun kehitysprosessista.
Päämääränä on edistää hyvää hallintoa, pyrkiä ennaltaehkäisemään konflikteja ja auttaa kehitysmaita sopeutumaan maailmantalouteen. Myös Maailmanpankin pääjohtaja James D. Wolfensohn peräänkuuluttaa kutistuneiden apusummien entistä tehokkaampaa käyttämistä.
Avun antamista olisi hänen mukaansa yhtenäistettävä niin, että hallintokulut jäisivät pienemmiksi.
Wolfensohn vaatii International Herald Tribune -lehdessä julkaistussa kannanotossaan kehitysyhteistyön uudistamista, jotta köyhyyttä vastaan voidaan taistella menestyksekkäämmin.
Nykyinen käytäntö sopii huonosti köyhien maiden tarpeisiin, avun koordinointi on heikkoa ja kulut ovat kovat, hän korosti.
Avunantajien ja kehitysmaissa toimivien kansalaisjärjestöjen määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Esimerkkinä pääjohtaja mainitsi Tansanian, jossa 1990-luvun alkupuolella oli yli 2 000 neljänkymmenen eri avunantajan rahoittamaa projektia.
Tällainen apu tuhlaa Wolfensohnin mukaan kehitysmaiden muutenkin niukkoja hallinnollisia resursseja.
Uganda: Rahat yhteen koriin
- Kaikkien eri avunantajien pitäisi panna rahansa yhteen "koriin", josta niitä käytettäisiin yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, esitti Emmanuel Tumusiime Mutebile Ugandan valtiovarainministeriöstä.
Pohjoismainen raha ei tällöin välttämättä mene pohjoismaiden projektin rahoittamiseen, vaan projektiin, johon monet muutkin osallistuvat. Eikä kehitysapuvaroilla rakennetun koulun pihalla liehu avunantajamaan lippu, Mutebile tähdensi.
Nykyisin rahaa menee Mutebilen mukaan liikaa byrokratiaan, mm. eri avunantajien laatimiin raportteihin.
Myös Joyce Mapunto Tansanian valtiovarainministeriöstä puhuu lukuisten eri avunantajien, projektien ja raporttien aiheuttamasta hämmennyksestä.
Mapunton mukaan Tansanialla on oltava oma kehitysstrategia sen sijaan, että kaikilla on oma strategia Tansanian suhteen. Ja kaikkea byrokratiaa tärkeämpää on hänen mukaansa se, mitä tapahtuu kentällä.
Pariisin kokoukseen viime viikolla osallistunut Ugandan edustaja oli optimistinen köyhyyden vähentämisen suhteen, Tansanian edustaja pessimistisempi. Mutebilen mukaan köyhimmiksi luokiteltavien ihmisten määrä laski Ugandassa 56 prosentista 44 prosenttiin vuosina 1993-98.
Mapunto puolestaan totesi, että tavoite köyhyyden puolittamisesta vuoteen 2015 mennessä on "liian kunnianhimoinen".
STT-IA
23.12.1999
