Kaupan kynnysrahat valottaa kauppaketjujen valtaa
Suomen päivittäistavarakauppa on keskittynyt muutamien suurten ketjujen haltuun siinä määrin, että vapaan kilpailun edellytykset ovat nykyään lähes olemattomat.Näin päättelee toimittaja Marjasinikka Väänänen kirjassaan Kaupan kynnysrahat - kauppiaiden tarinoita. Yli 20 kauppiasta kertoo tänä syksynä julkaistussa kirjassa oman tarinansa sitä, miten yrittämisen reunaehdot ovat muuttuneet keskittymiskehityksen myötä.
Yksittäisten tarinoiden kautta hahmottuu kuva kaupan rakennemuutoksesta muutaman vuosikymmenen takaa aina tähän päivään asti.
Kirja kertoo teollisuuden, kauppaketjujen, pankkien ja vakuutuslaitosten keskinäisistä sopimuksista ja käytännöistä, jotka kaventavat kauppias-yrittäjän vaikutusmahdollisuuksia oman yrityksensä menestymiseen.
Väänäsen kirja sisältää kovaa kritiikkiä suuria kauppaketjuja kohtaan. Hän arvelee, että yksittäiset kauppiaat jäävät nykyään yhä useammin ketjujen välisen markkinaosuustaistelun pelinappulaksi.
Väänänen epäilee, että keskittymiskehityksellä saattaa olla osuutta myös haja-asutusalueiden kauppojen lopettamiseen.
- Ovatko tukkuliikkeet vetäneet kyläkauppiaat niin ahtaalle, että senkin vuoksi on jouduttu lopettamaan, hän kysyy.
Päivittäistavarakaupan liikevaihto on tänä vuonna noin 56 miljardia markkaa. Kakusta haukkaavat suurimmat palat Kesko, ja SOK, joiden markkinaosuudet ovat 38 ja 26 prosenttia. Suomen Sparin markkinaosuus on 12, Tradekan kymmenen ja Wihuri Oy viisi prosenttia.
Kuluttajien kannalta epäedullista
Kuluttajienkaan kannalta kaupan keskittymiskehitys ei Väänäsen mukaan ole edullista. Hän kirjoittaa, että "tuotannon, tukun ja jakelun keskittyminen harvoille isoille yksiköille on kuluttajan kannalta merkinnyt palvelujen huonontumista ostopaikkojen harventumisena ja siirtymisenä yhä kauemmaksi."
Kirjassa myönnetään, että isojen yksiköiden monipuolinen tarjonta on toisaalta lisännyt valinnanvaraa tuotteiden suhteen.
Väänänen miettii, pitäisikö tavaroiden tuoteselostuksiin kuluttajasuojan nimissä kuitenkin lisätä hintarakenteen erittely, josta kävisi ilmi hankinta- ja myyntihinnan välinen prosentuaalinen ero.
- Silloin kuluttaja voisi ehkä paremmin valita, haluaako esimerkiksi osallistua uuden hypermarketin kiinteistön rahoittamiseen vai ei, Väänänen huomauttaa.
Teoksen lopussa Väänänen toteaa, että kaupan keskittymisellä on juuret syvällä koko suomalaisessa elinkeinoelämässä. Nykyisten rakenteiden muuttaminen on vaikeaa, koska niin monet elinkeinoelämän tahot ovat mukana vallitsevassa menettelytavassa.
- Silloin ne myös jatkuvasti uusintavat keskittymistä tukevaa toimintaa, Väänänen sanoo.
FF-IA
23.12.1999
