Sekä työnantaja että työntekijät pitävät sopimuksia hyödyllisinä

Työaika paikallisen sopimisen kärjessä



Työpaikoilla on saatu pääosin myönteisiä kokemuksia paikallisesta sopimisesta, vaikka sopiminen koetaankin työnantajalähtöiseksi. Eniten sovitaan työajoista, mutta sopimuksia on tehty yhä enemmän myös palkoista ja lomista.


Työoikeuden professori Martti Kairinen esitteli torstaina Helsingissä ennakkotuloksia Turun yliopiston kyselytutkimuksesta, jossa selvitetään paikallista sopimista yksityisellä sektorilla.

Työnantajat suhtautuvat paikallisen sopimisen kehittämiseen yhä selvästi myötämielisemmin kuin henkilöstön edustajat. Työntekijäpuoleltakin tosin kolme neljästä katsoo, että sopimisesta on ollut ainakin jonkin verran hyötyä.

Osapuolilla on melkoisen erilaiset käsitykset siitä, kuinka tasaveroisesti keskustelut käydään. Lähes puolet henkilöstön edustajista ei pidä asemaansa riittävän tasavertaisena suhteessa työnantajaan; työnantajista tasaveroisuuteen uskoo yli 80 prosenttia. Pelkäksi työnantajan saneluksi sopimista kuvaa sentään vain joka kymmenes henkilöstön edustaja.

Enemmistö henkilöstön edustajista pitäisi sopimusten määrän nykyisellään. Kolmannes lisäisi ja vajaa kymmenesosa vähentäisi paikallista sopimista. Työnantajista puolet lisäisi sopimuksia jonkin verran ja joka neljäs erittäin paljon.

Tutkimusta varten lähetettiin loka-marraskuussa postikysely sekä työnantajan että henkilöstön edustajalle lähes 2 000 toimipaikkaan. Vajaasta puolesta toimipaikoista saatiin ainakin yksi vastaus.

Vastaukset painottuvat isoihin toimipaikkoihin. Pienet yritykset vastasivat sen verran harvakseltaan, että niiden osalta voidaan tehdä vain suuntaa antavia päätelmiä, huomautti erikoistutkija Heikki Uhmavaara.

Tuloksia vertailtiin vuonna 1992 tehtyyn paikallisen sopimisen tutkimukseen.

Lisää liksaa

Luottamushenkilöiden asema näyttää vankalta. Luottamushenkilö tai vastaava henkilöstön edustaja on yleensä sopijapuolena ja osallistuu lähes aina neuvotteluihin. Jonkin verran sopimuksia tehdään myös tiimien tai henkilöstöryhmien kanssa.

Eniten sovitaan siis työajoista, mitä työehtosopimuksissa ja uudessa työaikalaissa onkin haluttu edistää. Yli puolella toimipaikoista on mm. sopimuksia liukuvasta työajasta. Työajoista sopiminen koetaan myös kaikkein helpoimmaksi.

Talouden hyvässä vedossa työpaikoilla tehdään myös palkkausta parantavia sopimuksia. 45 prosentissa vastanneista toimipaikoista on sovittu tulospalkkioista ja 41 prosentissa paremmista palkkaeduista.

Kairinen piti lukuja "aika isoina". Uutena asiana on noussut koulutus. Yli kolmannes toimipaikoista oli sopinut koulutuksesta.

Liitotkin jarruina

Kyselyssä tiedusteltiin myös syitä sille, miksei paikallisia sopimuksia mahdollisesti ole tehty. Yleisin syy on, ettei niille ole ollut tarvetta. Jonkun verran työpaikalla jo neuvoteltuja sopimuksia on jäänyt tekemättä, kun joko ammattiliitto tai työnantajaliitto on tyrmännyt sopimuksen.

- Onko kenttä siis halukas sopimaan enemmän kuin mitä järjestelmä sallii? Kairinen pohti. Koulutuksellekin on tarvetta: sopiminen on monesti kariutunut siihenkin, ettei sopimuksia ole osattu tehdä.

Paikallisten sopimusten kiitetään parantaneen etenkin tuottavuutta, kannattavuutta, henkilöstön työehtoja ja työmotivaatiota. Myös neuvotteluilmapiirin ja luottamuksen kuvataan kohentuneen.

Paperi edelläkävijä

Paikallisia sopimuksia tehdään nyt käytännössä liki kaikilla työpaikoilla, kun vuonna 1992 niitä solmittiin kolmessa yrityksessä viidestä.

Innokkaimmin niihin on tartuttu paperiteollisuudessa, mikä Kairisen mukaan selittyy mm. alan pitkällä sopimuskulttuurilla. Myös energia-ala ja kemianteollisuus ovat otollisia paikalliselle sopimiselle. Laimeinta into on ollut vaateteollisuudessa ja yksityisten palvelualojen yrityksissä.

Kairinen huomautti, että kyselyssä kirjattiin vain sopimusten lukumäärä. Jatkotutkimuksessa selvitetään myös sovittujen asioiden laatua: miten syvällisesti ja laajalti ne vaikuttavat työpaikan arkeen. Tarkempi analyysi voi siis vielä muuttaa alojen keskinäistä järjestystä.

Evääksi tupopöytään

Työmarkkinakeskusjärjestöt päättivät paikallisen sopimisen tutkimisesta viime tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä.

Työsuojelurahaston 1,9 miljoonan markan tutkimusohjelma koostuu kaikkiaan neljästä tutkimuksesta, jossa selvitellään paikallista sopimista koskevia käytäntöjä ja kertyneitä kokemuksia sekä luottamushenkilöiden asemaa sopimisessa. Myös sopimista koskeva lainsäädäntö ja työehtosopimussäännökset käydään läpi.

Syksyllä saadaan tietoa kuntapuolen tuloksista. Muiden osatutkimusten tulokset valmistuvat vuoden loppuun mennessä eli ennen nykyisen sopimuksen umpeutumista.

STT-IA
21.5.1999


POLITIIKKA -SIVULLE