Lipponen haluaa pelisäännöt markkinataloudelle

SDP:n 100-vuotisjuhla asetti uusia haasteita

Esitystä höystivät suurelle valkokankaalle heijastetut Työväen arkiston valokuvat. Kutsuvieraiden joukossa oli presidentti ja rouva Mauno Koiviston ohella runsaasti puolueen veteraaneja.

SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Paavo Lipponen kävi juhlapuheessaan läpi sosialidemokratian vaikutusta aatteena ja poliittisena liikkeenä yhteiskunnan kehitykseen.

Hänen mukaansa sosialidemokratia on nostanut vähäväkisen kansan henkisiä ja aineellisia elämisen ehtoja niin, että vapauden, tasa-arvon ja yhteisvastuun ihanteet eivät ole enää vain tavoitteita.

Lipponen katsoi SDP:n "rakentaneen 1900-luvulla yhdessä maassa ikään kuin sosialismin". Se tarkoittaa hänen mukaansa hyvinvointivaltiota.

Puheenjohtaja Lipponen nosti tulevan vuosisadan ensimmäisten tehtävien joukkoon pelisääntöjen luomisen yleismaailmalliselle markkinataloudelle. Se vaatii laajaa yhteistoimintaa yli puoluerajojen.
- Euroopan unionissa tarvitaan voimakasta sosialidemokratiaa kehittämään eurooppalaista sosiaalista mallia, eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

- Toisin kuin sata vuotta sitten, siinä ei enää onnistuta luokkavastakohtia korostaen, vaan hakemalla kumppanuutta valtion sekä työmarkkinaosapuolten kesken yhteisten tavoitteiden puolesta, Lipponen sanoi.

Työväenyhdistykset synnyttivät puolueen

SDP:n perustivat alun perin työväenyhdistykset, joita oli syntynyt Suomeen vuodesta 1883 lähtien. Työväenliike oli myös vahvasti raittiusliike. Vuoden 1898 juomalakkoliike oli yksi alkuvuosien voimannäytöistä.

Puolue perustettiin Turussa heinäkuussa vuonna 1899 Suomen työväenpuolue -nimisenä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Nils Robert af Ursin, jonka lapsenlapsi Maija-Liisa af Ursin oli paikalla 100-vuotisjuhlassa.

Sosialismi tuli mukaan puolueen ohjelmaan vuoden 1903 Forssan puoluekokouksessa, jossa puolueen nimi muuttui Suomen sosialidemokraattiseksi puolueeksi.

Ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa SDP sai 37 prosenttia äänistä. Vuoden 1916 vaaleissa puolue sai eduskuntaan enemmistön, jonka voimin toteutettiin 8 tunnin työpäivä ja säädettiin uudet kunnallislait.

Maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen myllerrys, elintarvikepula ja työttömyys kärjistivät yhteiskunnallista ilmapiiriä vuonna 1917. SDP:ssä kiistelivät vallankumouksen ajajat Kullervo Mannerin johdolla ja sen vastustajat. Uusien vaalien myötä eduskuntaan tuli porvarillinen enemmistö, joka julisti Suomen itsenäiseksi.

Reilu kuukausi itsenäisyysjulistuksen jälkeen SDP:n puolue-elimet päättivät ottaa maassa vallan haltuunsa. Syttyi kansalaissota, jossa menetti henkensä lähes 34 000 suomalaista. Punaiset hävisivät sodan ja vallankumousta ajanut SDP:n johto pakeni maasta.

Vallankumousta vastustaneiden sosialidemokraattien, kuten Väinö Tannerin johdolla SDP sanoutui irti vanhasta ja ryhtyi vetämään rajaa kommunisteihin eli Neuvosto-Venäjälle paenneiden perustamaan puolueeseen.

Hajaannuksen vuosia ja hallitusvaltaa

Kansalaissodan jälkeen SDP nousi jo vuoden 1919 vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1926 SDP oli jo valmis muodostamaan vähemmistöhallituksen Tannerin johdolla.

Sosialidemokraattien ja kommunistien taistelu jatkui ammattiyhdistysliikkeessä. 1920- ja 1930-lukujen taitteen oikeistoradikalismi ja -terrorismi kasvattivat SDP:n kannatusta ja poliittisen ilmapiirin muututtua puolue muodosti enemmistöhallituksen yhdessä maalaisliiton kanssa.

Talvisodan sytyttyä sosialidemokraatit olivat mukana sotaponnistuksissa ja jatkosodan aikana puolueen johto oli mukana Suomen poliittisessa sisäpiirissä hakemassa tukea Saksalta. Sodan loppuvaiheessa sosialidemokraatteja siirtyi rauhanoppositioon ja rauhan tultua puolue oli jälleen erimielinen.

Kommunistien toiminnan salliminen aloitti uudelleen kilvan kahden vasemmistopuolueen kesken. SDP voitti kommunistit niin vaaleissa kuin ammattiyhdistysliikkeessäkin. Seurauksena oli kuitenkin ulkopoliittinen paitsio ja jälleen puolueen hajaannus.

Yhteiskunnan muutos 1960-luvulla antoi SDP:lle uuden tilaisuuden ja vuoden 1966 vaaleissa Rafael Paasion johdolla uudistunut ja eheytynyt puolue nousi jälleen hallitukseen. Yhdessä keskustapuolueeksi muuttuneen maalaisliiton kanssa SDP piti valtaa aina vuoteen 1987 saakka.

Kalevi Sorsa toimi pitkään pääministerinä ja vuonna 1982 valittiin tasavallan presidentiksi ensimmäinen sosialidemokraatti, Mauno Koivisto.

Vuonna 1987 SDP muodosti hallituksen yhdessä kokoomuksen kanssa. Neljän vuoden porvarihallituskauden jälkeen palattiin Paavo Lipposen johdolla vuonna 1995 SDP:n ja kokoomuksen yhteistyöhön, jota on jatkettu myös vuonna 1999.

STT-IA
26.5.1999