Rau toisella yrityksellä Saksan presidentiksi



Johannes Raulla, 68, on takanaan pitkä poliittinen ura, joka teki hänestä Saksan suosituimpiin kuuluvan poliitikon. Rau toimi 20 vuotta - kesään 1998 asti - Nordrhein-Westfalenin osavaltion pääministerinä.


Ennen valintaansa presidentiksi Rau tunnettiin kuitenkin ehkä paremmin tappioistaan valtakunnanpolitiikassa kuin asemastaan Nordrhein-Westfalenissa. Rau kärsi viisi vuotta sitten presidentinvaalissa tappion Roman Herzogille, ja vuonna 1987 hän hävisi Helmut Kohlille liittokanslerin paikan.

Rau lähes luopui kilvasta ennen vuoden 1987 vaaleja, koska hän kieltäytyi hyökkäämästä niin kiivaasti Kohlia vastaan kuin hänen sosiaalidemokraattinen puolueensa olisi halunnut.
- Teidän on otettava minut sellaisena kuin olen, Rau totesi tällöin.

Saksan uusi presidentti tunnetaan miehenä, joka pyrkii viimeiseen asti välttämään ristiriitoja ja mudanheittoa puoluepolitiikassa. Nämä piirteet voivat sopia hänelle hyvin presidenttinä, jolta vuoden 1949 perustuslaissa vietiin toimeenpanovalta ja jätettiin lähinnä symboliset valtuudet.

Rau oli vuoden 1994 presidentinvaalissa ylivoimainen kansan suosikki tehtävään, samoin kuin nytkin. Liittokansleri Helmut Kohlin konservatiivit hallitsivat kuitenkin presidentistä päättävää liittokokousta, ja Rau lyötiin liittokokouksen äänestyksessä.

Rau palasi takaisin Nordrhein-Westfaleniin, jossa hän vuonna 1998 erosi pääministerin paikalta tehden tilaa nykyisen liittokanslerin Gerhard Schröderin suosikille Wolfgang Clemetille.

Saksalaisten lehtien arvailujen mukaan Rau sai vastineeksi Schröderilta lupauksen tuesta, kun seuraava presidentti valitaan. Rau ehti ennen sunnuntaista vaalia kiistää kymmeniä kertoja tehneensä mitään sopimusta Schröderin kanssa.

Vaikka Rau onkin suosittu, eräät sekä sosiaalidemokraattien että opposition johtajat ovat valittaneet, että hän on menneiden aikojen ehdokas. Rau on kolme vuotta presidentti Roman Herzogia vanhempi, ja myös hänen terveydentilastaan on esitetty arveluja. Rau itse on torjunut kiivaasti kaikki epäilyt.

Johannes Rau on naimisissa Saksan entisen presidentin Gustav Heinemannin lapsenlapsen, 42-vuotiaan Christina Deliuksen kanssa. Heillä on kolme alaikäistä lasta.

Rau ojensi kätensä Saksan ulkomaalaisille

Raun valitsemiseen tarvittiin liittokokouksessa kaksi äänestyskierrosta, koska Rau ei saanut tarvittavaa 670 ääntä ensimmäisellä kierroksella.

Toisessa äänestyksessä hän sai 690 ääntä ja voitti siten vastustajansa kristillisdemokraattien Dagmar Schipanskin, joka sai 572 ääntä, ja demokraattisen sosialismin puolueen Ute Ranke-Heinemanin (62 ääntä).

Ottaessaan nimityksensä vastaan Rau sanoi, ettei hän ole vain saksalaisten, vaan myös Saksassa asuvien miljoonien ulkomaalaisten presidentti. Saksan on ylläpidettäviä hyviä suhteita niin naapurimaihinsa kuin sen omien rajojen sisäpuolella asuviin noin 7,3 miljoonaan ulkomaalaiseen, hän sanoi.

Raun viisivuotinen virkakausi alkaa 1. heinäkuuta, jolloin hän seuraa eläkkeelle vetäytyvää Roman Herzogia. Hän Saksan kahdeksas sodan jälkeinen presidentti ja sodan jälkeen myös ensimmäinen presidentti, joka asuu täysiaikaisesti Berliinissä.

Rau sanoi, ettei hän tule koskaan olemaan nationalisti, vaan patriootti. Patriotti rakastaa isänmaataan, mutta nationalisti halveksii muita valtioita, hän sanoi.

Rau toisteli entisen liittokanslerin Helmut Kohlin tuntoja todetessaan, että Saksan yhdistäminen 1990-luvulla ja pyrkimykset kohti yhä yhtenäisempää Eurooppaa ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Saksan presidentillä on vain vähän valtaa, koska maan johtaminen on lujasti liittokanslerin käsissä. Vaikka presidentti nimittää liittokanslerin, hänen on noudatettava nimityksessä parlamentin päätöstä.

Presidentti voi kaataa lakiesityksen veto-oikeudellaan vain jos hän katsoo sen perustuslain vastaiseksi. Presidentin virkaan liittyy kuitenkin paljon moraalista arvovaltaa, jota viran haltija voi käyttää hyväkseen.

Vuosina 1984-94 presidenttinä ollut Richard von Weizsäcker käytti virka-asemaansa hyväkseen kannustaakseen avoimempaa keskustelua Saksan natsi-menneisyydestä.

STT-IA
24.5.1999


ULKOMAAT -SIVULLE