Laiskimpiinkin liikkujiin uutta puhtia



Työyhteisön laiskimmatkin liikkujat pitäisi saada innostumaan kuntonsa ylläpitämisestä. Kunnossa kaiken ikää -projektin KKI:n projektipäällikkö Maaret Ilmarinen rohkaisee yrityksiä panostamaan liikuntaan niin, että siitä tulee pysyvä osa työpaikan toimintaa. Lyhyistä kuntotempauksista ei ole todettu olevan mainittavaa hyötyä.


Nykyään yrityksistä yksi ostaa maratonille osallistuville työntekijöilleen verkkarit, toinen kustantaa juoksutapahtumaan osallistumismaksun. Ongelma piilee vain siinä, että näihin etuihin tarttuvat useimmiten vain työpaikan puuhakkaimmat liikkujat.

- Jos yritys haluaa kasvattaa tuottavuuttaan, sen pitää panostaa niihin, jotka eivät liiku lainkaan tai liikkuvat liian vähän. Aktiiviset kuntoilijathan liikkuvat muutenkin, Ilmarinen huomautti Kunnossa kaiken ikää -ohjelman valtakunnallisessa katselmuksessa Oulussa maanantaina.

Ilmarisen mukaan yrityksen liikuntaohjelma tulee rakentaa laiskimpien mukaan. Yrityksen täytyisi kehitellä liikuntatapoja, joissa ei ole suoritusvaatimuksia ja jotka eivät edellytä hyvää ulkonäköä tai viimeisimmän muodin mukaista pukeutumista.

Passiivisten innostaminen liikunnan iloihin tuo hyviä tuloksia nopeasti. Tutkimukset osoittavat, että työntekijöiden työtulos kohenee ja poissaolot vähenevät.

Projekti jatkuu vielä viisi vuotta

Keski-ikäisiä ja ikääntyviä suomalaisia liikkumaan innostava Kunnossa kaiken ikää -ohjelma on onnistunut niin hyvin, että sitä jatketaan vielä viisi vuotta.

Hankkeen rahoittajina ovat toimineet opetus- sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Aluperin viisivuotiseksi suunnitellun ohjelman piti päättyä tänä vuonna.

- Tavoitteenamme on kannustaa 150 000 keski-ikäistä liikunnan pariin. Tällä haavaa eri puolilla Suomea on jo 430 paikallishanketta, joissa säännöllisesti liikkuu 50 000 ihmistä, Ilmarinen kertoo.

Muihin eurooppalaisiin verrattuna suomalaiset ovat liikkujina kärkijoukossa. Silti yhä kaksi kolmesta suomalaisesta liikkuu terveyden kannalta liian vähän.

Ilmarinen toteaa, että projektin ydinajatuksena onkin löytää juuri nämä passiiviset liikkujat. Heitä ei tavoita liikuntataloista vaan työpaikoilta, työterveydenhuollon yksiköistä tai vaikkapa asukasyhtiöistä.

- Ihmisiä ohjataan liikuntaryhmiin, ensin aloittelevien joukkoon ja sitten edistyneempien porukkaan. Tärkeää olisi, että ihmiset jatkaisivat liikkumistaan omaehtoisesti.

Tavoitteena on, että liikuntaryhmiin ohjauksesta ja kannustamisesta tulisi paikallistasolla pysyvä käytäntö. Ilmarisen mukaan mallia voisi ottaa vaippapa Oulusta.
- Liikuntatoimella on käytössään atk-pohjainen ohjelma. Siitä näkee heti, millaisia liikuntaryhmiä on toiminnassa eri puolilla kaupunkia.

Arkipuuhastelu riittää kuntoiluksi

Kunnon ylläpitämiseksi ei välttämättä tarvitse mennä mukaan ryhmiin tai hankkia itselleen kalliita urheiluvälineitä. Ilmarinen muistuttaa, että reippaan mielen saa jo tavallisesta arkipuuhastelustakin, esimerkiksi haravoinnista tai lasten kanssa touhuamisesta.

- Paras tapa olisi yhdistää kuntoilu esimerkiksi työmatkaliikuntaan joko pyöräillen tai kävellen. Riittävän liikunnan määritelmistä yksi tutuimmista on, että reipasta liikuntaa tulisi harrastaa 2-3 kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan. Jos kuntoilija päätyy kävelylenkille, hänen pitäisi taivaltaa mieluummin tunnin ajan.

Ilmarinen tähdentää, että nykytietämyksen mukaan kuntotuokion voi pätkiä useampaan osaan. Liikkumisen terveydelliset vaikutukset ovat samat, käveleekö kuntoilija tunnin yhteen menoon vai reippaileeko hän kymmenen minuuttia kerrallaan kuusi kertaa päivässä.

- Liikkumisessa ei tarvita hienosäätöä, ei askel- tai sykemittareita. Pääasia on, että liikutaan ja se koetaan mukavaksi.

STT-IA
21.5.1999


AJASSA -SIVULLE