Brasilia vakauttaa talouttaan


Tammikuussa Brasilian valuutta romahti ja maan talous oli syöksykierteessä. Tilanne on kuitenkin saatu rauhoittumaan, vaikka ongelmia vielä riittää.

Kun Brasilian valuutta real devalvoitiin tammikuussa, pelkäsivät monet jopa maailmantalouden järkkyvän. Eniten pelättiin Yhdysvaltain ylikuumentuneiden pörssimarkkinoiden reagoivan tapahtumiin kielteisesti ja pörssikuplan puhkeavan. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka real menettikin kahdessa kuukaudessa 35 prosenttia arvostaan dollaria nähden.

Maailman talous ei Brasilian vaikeuksista suuresti hätkähtänyt, mutta maalle itselleen devalvaatio on ollut kova koettelemus. Työttömyys ja köyhyys ovat lisääntyneet voimakkaasti. Maan valuutalla realilla on myös ollut suuri arvo kansalaisten mielissä maan tulevaisuuden kannalta.

Tilanne on nyt vakiintumassa ja huhtikuussa hallitus sai tehtyä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa uuden sopimuksen lainoista. Maan talouslama ei kuitenkaan vielä ole kokonaan ohitse, vaikka aamunsaratus jo taivaanrannassa näkyykin. Hallituksella on vielä kova työ edessään palauttaakseen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen Brasilian talouselämään ja velanmaksukykyyn.

Real oli aluksi suuri menestys

Brasilian talous on kasvanut tällä vuosisadalla nopeasti, mutta talousihme ajautui velkakriisiin vuonna 1982. Sotilasvalta sai väistyä, ja maahan saatiin demokraattinen hallitus.

Viime vuosikymmenen loppu ja tämän vuosikymmenen alku olivat Brasialiassa suurta julkisen kulutuksen juhlaa. Samalla talouskasvu jäi vaatimattomaksi, mutta inflaatio laukkasi maata kiertävällä radalla. Vuonna 1993 inflaatioprosentti oli jopa 2 489.

Talouden vakautusyritykset epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Vuonna 1994 maan silloinen talousministeri, nykyinen presidentti Fernando Henrique Cardoso otti maassa käyttöön uuden rahayksikön, realin.

Realin käyttöönotto toi maahan väliaikaisen vakauden. Brasilia avautui enemmän kansainväliselle kilpailulle ja valuutta pysyi vahvana ja vakaana. Brasilialaisten yritysten oli pakko ryhtyä alentamaan kustannuksia ja investoimaan uuteen tekniikkaan. Hallitus aloitti suuren yksityistämisohjelman ja ulkomaista pääomaa houkuteltiin maahan.

Brasilialaisten ostovoima kasvoi ja kaikki olivat tyytyväisiä. Suosionsa huipulla ollut presidentti Cardoso sai muutettua perustuslakia niin, että hän pääsi asettumaan viime vuonna toistamiseen ehdolle presidentiksi ja lokakuussa hänet valittiinkin uudelleen. Hänen hallituksensa on löyhä keskusta-oikeistolainen koalitio, johon kuuluvat sosiaalidemokraatit, liberaalit ja konservatiivit.

Vakaan valuutan politiikka

Vakaudesta huolimatta Brasilian talous oli kuitenkin edelleen epätasapainossa Cardoson ensimmäisellä presidenttikaudella. Cardoso ei onnistunut vähentämään merkittävästi liian suurta julkista kulutusta. Kun Meksikon peso devalvoitui vuonna 1995, joutui Brasilian real myös keinottelun kohteeksi. Hallitus aloitti vakaan valuutan politiikan, ja inflaatiokin saatiin painettua 2,5 prosenttiin vuonna 1998.

Ulkomaista pääomaa virtasi maahan ja kaikki näytti hyvältä, paitsi että valtio ja yritykset eivät vieläkään saaneet vähennettyä kustannuksiaan. Brasiliaan syntyi tilanne, jossa valuutta oli yliarvostettu, finanssipolitiikka löysää ja rahapolitiikka kireää. Julkistalouden alijäämä oli valtava.

Valuutan vakautta puolustettiin nostamalla korot pilviin ja julkisen talouden menoja yritettiin vähentää. Kansainvälisen valuutarahaston kanssa saatiin viime marraskuussa tehtyä 41,5 miljardin dollarin lainasopimus, jonka ehtoina oli veronkorotusohjelma ja julkisen kulutuksen reilu leikkaus.

Romahdus ja uusi lainasopimus

Mikään ei kuitenkaan auttanut. Sijoittajat odottivat edelleen devalvaatiota ja rahojen pako ulkomaille jatkui. Elokuun ja tammikuun välisenä aikana maasta katosi 50 miljardia dollaria. Ensin lähtivät ulkomaiset sijoittajat ja sitten brasilialaiset. Loppupaniikki syntyi, kun yksi maan osavaltioista kieltäytyi maksamasta velkojaan valtiolle.

Teollisuus alkoi kapinoida korkeita korkoja vastaan, ja presidentti alkoi huomata suosionsa katoavan. Hän potkaisi pihalle keskuspankin johtajan, joka oli puolustanut vahvaa realia, ja valuutta yritettiin devalvoida hallitusti 8,5 prosenttia. Markkinat kuitenkin viis veisasivat hallituksen pyrkimyksistä ja realin arvo romahti.

Maaliskuussa IMF:n kanssa saatiin aikaan uusi lainasopimus. IMF arvioi bruttokansantuotteen tänä vuonna putoavan 4 prosenttia ja inflaation olevan 17 prosenttia, jos tiukkaa finanssi- ja rahapolitiikkaa noudatetaan ja luottamus saadaan palautettua markkinoille. Ensi vuonna talouden uskotaan jo kasvavan 4 prosenttia ja inflaation laskevan 6,5 prosenttiin.

IMF:n suunnitelmassa kaikki perustuu viennin kasvuun ja kauppataseen heilahdukseen viime vuotisesta 6,4 prosentin alijäämästä 11 prosentin ylijäämään tänä vuonna. Tämä tietäisi viennin kasvua 10 prosentilla ja tuonnin laskua 20 prosentilla. Real vakiintuisi ja korot laskisivat 45 prosentista 28,8 prosenttiin.

Uusi päivä koittaa

Huhtikuun lopulla on alkanut näyttää siltä, että suunnitelma toimii. Real on vahvistunut ja devalvaatioprosentti tammikuusta laskettuna on enää 27 prosenttia. Tämä osaksi johtuu korkeista koroista, jotka ovat huokutelleet maahan lyhytaikaista ulkomaista pääomaa. Osaksi syynä on Sao Paolon osakemarkkinoiden voimakas 39 prosentin kasvu tammikuusta lähtien.

Sijoittajat pitävät Brasilian talousohjelmaa nyt uskottavana. Lisäksi inflaatiokehitys ei ole ollut niin paha kuin pelättiin. Heikko kysyntä on ehkäissyt tuottajahintojen kohoamisen, ja tämän vuoden inflaatioksi on viimeisissä ennusteissa arvioitu vain 10 prosenttia. Tämä on mahdollistanut korkojen laskun, ja IMF:n arviota kansantuotteen 4 prosentin laskusta pidetään nyt liian pessimistisenä.

Laman ei tosin uskota hellittävän ennen heinäkuuta, eikä viennin kasvuun odotetulla tavalla välttämättä uskota. Lisäksi vaarana on finanssipolitiikan löystyminen uudelleen olojen parantuessa. Hallituksen pitäisi saavuttaa julkistalouteen ylijäämää 3,1 prosenttia kansantuotteesta.

Luvussa ei tarvitse ottaa huomioon lainakorkojen maksuja, mutta ylijäämän aikaansaaminen edellyttää joka tapauksessa sellaista jatkuvaa kulujen valvontaa, johon Brasiliassa ei ole totuttu.

Presidentti Cardoson suosio on pudonnut kriisin myötä 58 prosentista 35 prosenttiin, mikä saattaa vaikeuttaa hänen uudistuspolitiikkansa läpiviemistä. Saatuaan aikaan sopimuksen IMF:n kanssa hän on tyytynyt varsin maltillisiin lainsäädännöllisiin uudistuksiin. Brasilian talouden ja lainsäädännön dynaaminen kehittäminen on nyt ehkä hiukan jäissä, mutta eipä maa ole joutunut pelättyyn tuhon syöveriinkään.

Maltti on valttia

Cardosolle kävi taloudessa loppujen lopuksi samoin kuin muillekin Brasilian johtajille ennen häntä. Mutta Cardoso on kuitenkin saanut aikaan todellista kehitystä ja ensimmäistä kertaa suuren Brasilian tulevaisuus on alkanut näyttää lupaavalta.

Maa on jättimäinen, asukkaita on 160 miljoonaa, mikä tekee kolmasosan koko latinalaisen Amerikan väestöstä. Alueen bruttokansatuotteesta Brasilian osuus on yli 40 prosenttia.

Maa on kuitenkin hajanainen ja alueiden väliset taloudelliset erot ovat suuria. Maan asukkaista 50 miljoonaa luokitellaan köyhiksi ja osa maaseudusta on tyypillistä kehitysmaa-aluetta. Maan liittovaltiot ovat varsin itsenäisiä, mikä ei tee hallituksen työstä helppoa. Tulonjako on hyvin epätasaista, rikkain viidesosa väestöstä saa yli 60 prosenttia tuloista ja köyhin viidesosa joutuu tyytymään 2,5 prosenttiin tuloista.

Brasilian talousongelmien taustat ovat syvällä historiassa. Syypäitä ovat muun muuassa siirtomaavalta, maanomistus, orjuus, koulutuksen laiminlyönti ja viranomaisten mielivalta.

Uudempia tekijöitä ovat voimakas väestönkasvu ja taloudessa 80-luvulle asti harjoitettu tympeä protektionismi, joka halvaannutti elinkeinoelämän kehittymisen. Mitään nopeita ratkaisuja ei Brasilialle ole tarjolla, mutta maltillisesti edeten voi maata odottaa suuri tulevaisuus.

HEIKKI JANTUNEN
21.5.1999

(Lähteitä: The Economist, The World Almanac 1998)

TALOUS -SIVULLE